** Tekstissä käsitellään EKP:n toimia vuonna 2021, ja se on laadittu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. EKP on valmis ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin rahoitusvakauden turvaamiseksi ja hintavakauden säilyttämiseksi mandaattinsa mukaisesti. **

Vuonna 2021 euroalueen talous alkoi elpyä yhä vankemmin pandemian aiheuttaman hätätilan jälkeen. Talous piristyi voimakkaasti ja BKT kasvoi 5,3 %, vaikka vuoden lopulla kasvuvauhti hieman hidastuikin, kun uusia rajoituksia otettiin käyttöön koronaviruksen (covid-19) omikronmuunnoksen vuoksi. Talouden elpyminen kohensi myös työllisyyttä, ja työttömyysaste laski vuoden lopulla poikkeuksellisen alhaiseksi.

Taloudellinen toiminta käynnistyi ripeästi, muttei ongelmitta. Alkuvuodesta 2021 inflaatio oli euroalueella vielä hyvin hidasta, mutta se kiihtyi huomattavasti pandemiasta johtuvien tarjontarajoitteiden, kansainvälisen kysynnän vahvistumisen ja energian nopean hinnannousun vuoksi. Kokonaisinflaatiovauhti oli vuonna 2021 keskimäärin 2,6 % (edellisvuonna vain 0,3 %).

Vuonna 2021 saatiin päätökseen EKP:n rahapolitiikan strategian uudelleenarviointi. Strategian päivityksen ansiosta EKP pystyy nyt vastaamaan paremmin uusiin haasteisiin ja sillä on enemmän keinoja nykyisen vaikean tilanteen hallintaan. EKP:n neuvosto otti käyttöön selkeän ja yksiselitteisen inflaatiotavoitteen: 2 % keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiotavoite on symmetrinen, eli sitä nopeampaa ja hitaampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisinä. Tavoitteella on myös takanaan koko EKP:n neuvoston vankkumaton tuki.

Lisäksi EKP:n neuvosto sopi siitä, miten tavoite pidetään symmetrisenä. Kun korot ovat taloudessa lähellä käytännön alarajaansa, vaaditaan voimallisia tai pitkällisiä rahapoliittisia toimia, jotta poikkeama inflaatiotavoitteesta ei pääse vakiintumaan. Uusi strategia otettiin huomioon myös korkokehitystä koskevassa ennakoivassa viestinnässämme, jota tarkistettiin. Strategia ohjasi toimiamme toisella vuosineljänneksellä, kun reagoimme talouskehitykseen.

Kun elpyminen oli vielä hauraalla pohjalla ja inflaatio vaimeaa, tuimme taloutta mittavin rahapoliittisin toimin, jotta inflaatio palaisi lähemmäksi tavoitettamme. Inflaation nopeutuessa seurasimme tilanteen kehitystä tekemättä liian äkillisiä muutoksia, jotta rahapolitiikka ei tiukentuisi ennenaikaisesti tilapäisten tarjontapuolen häiriöiden vuoksi. Sopeutimme netto-ostojen tahtia pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (pandemic emergency purchase programme, PEPP) sitä mukaa, kun talouden näkymät ja arviomme rahoitusolojen kehityksestä muuttuivat.

Joulukuussa EKP:n neuvosto katsoi, että ostoja voitaisiin seuraavina vuosineljänneksinä vähitellen vähentää talouden elpyessä ja inflaation lähestyessä keskipitkän aikavälin tavoitetta. Se ilmoitti, että PEPP-ohjelmassa netto-ostot päättyisivät maaliskuun 2022 lopussa ja muidenkin osto-ohjelmien rooli rahapolitiikassa pienenisi vähitellen.

Strategian uudelleenarvioinnin yhteydessä EKP julkisti myös kunnianhimoisen toimintasuunnitelman ja selkeät tavoitteet, joiden avulla ilmastonäkökohdat aiotaan sisällyttää konkreettisesti rahapolitiikan ohjausjärjestelmäämme. Ilmastonmuutoksen vaikutukset halutaan saada paremmin esiin makrotalouden kehitystä seuraavissa malleissa, ja ilmastoriskien analysointia varten kehitetään uusia indikaattoreita. Vuonna 2021 perustettu EKP:n ilmastonmuutoskeskus koordinoi toimia EKP:n sisällä. Tässä vuosikertomuksessa kerrotaan tarkemmin EKP:n ympäristökestävyyteen liittyvistä toimista ja aloitteista.

EKP teki vuonna 2021 myös tärkeitä uudistuksia viestinnässään. Heinäkuussa alettiin julkaista uutta rahapoliittista katsausta, jossa EKP:n neuvoston rahapoliittisista päätöksistä kerrotaan selkeästi ja yleistajuisesti. Rahapoliittisesta katsauksesta julkaistaan myös kuvitettu versio: Rahapoliittinen katsaus pähkinänkuoressa kertoo tärkeimmät asiat lyhyesti ja havainnollisesti kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Euron suosio on vankkaa. Kesällä 2021 tehdyssä Eurobarometri-kyselyssä 79 % vastaajista euroalueella kannatti yhteistä rahaa. Mutta euron pitää toimia myös digitaalisella aikakaudella. Vuonna 2021 EKP:n neuvosto käynnisti digitaalista euroa koskevan hankkeen. Ensimmäisten kahden vuoden kuluessa tutkitaan, millainen digitaalinen euro olisi toteutettavissa. Käteisraha pysyy jatkossakin tärkeänä maksuvälineenä jokapäiväisessä elämässä. Joulukuussa EKP ilmoitti aloittavansa uuden eurosetelisarjan suunnittelun ja kysyvänsä myös kansalaisten mielipiteitä. Uusien eurosetelien ulkoasusta on tarkoitus tehdä lopullinen päätös vuonna 2024.

Lähivuosina euro siis uudistuu. Yhteisellä rahallamme on jatkuvasti takanaan EKP:n vankkumaton tuki, ja EKP on sitoutunut myös ylläpitämään sen ostovoimaa eli hintavakautta.

Frankfurt am Mainissa huhtikuussa 2022

Christine Lagarde

Pääjohtaja

Vuosi muutamin numeroin

1 Talousnäkymät vahvistuvat mutta ovat edelleen pandemian varjostamat

Maailmantalous elpyi voimakkaasti vuonna 2021, kun taloudet avautuivat uudelleen, koronarokotuskattavuus nousi ja talouspoliittinen tuki oli voimakasta ja oikea-aikaista. Elpyminen kuitenkin jakautui jossain määrin epätasaisesti kehittyneiden ja kehittyvien markkinatalouksien kesken. Globaali inflaatio kiihtyi pitkälti siksi, että energian hinta nousi voimakkaasti ja joillakin sektoreilla kysyntä ylitti tarjonnan pandemiaan liittyvien sekä muiden tarjonnan ja kuljetusten kapeikkojen takia. Euroalueen BKT:n määrä elpyi nopeasti vuonna 2021 supistuttuaan edellisvuonna voimakkaammin kuin koskaan tilastohistorian aikana. Tämä elpyminen, jonka myötä myös työmarkkinatilanne koheni, sai tukea oikea-aikaisesta ja määrätietoisesta raha- ja finanssipoliittisesta tuesta. Taloudellinen epävarmuus pysyi kuitenkin koholla vuoden aikana, ja ero kahden suurimman sektorin eli teollisuuden ja palvelujen välillä pysyi korosteisena. Alkuvuonna sulkutoimet ja matkustusrajoitukset rajoittivat kasvua, millä oli negatiivinen vaikutus palvelujen kysyntään ja tarjontaan. Sittemmin globaalin kysynnän poikkeuksellisen voimakkaan elpymisen myötä tarjontakapeikot ja energian hinnan nousu rajoittivat teollisuuden tuotantoa. Euroalueen inflaatio yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) mitattuna nousi vuonna 2021 voimakkaasti eli 2,6 prosenttiin edellisvuoden 0,3 prosentista. Inflaatio pysyi vaimeana vuoden alkukuukausina mutta kiihtyi vuoden mittaan ja ylsi joulukuussa 5,0 prosenttiin. Hintojen nousu johtui suurelta osin energian hinnan voimakkaasta ja laaja-alaisesta noususta, talouden uudelleenavautumisen aiheuttamista kysynnän ja tarjonnan tasapainottomuuksista sekä teknisistä tekijöistä, kuten Saksan arvonlisäveron tilapäisen alennuksen päättymisestä. Inflaation odotettiin pysyvän nopeana lyhyellä aikavälillä mutta hellittävän vuoden 2022 mittaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisäsi kuitenkin merkittävästi inflaationäkymiin liittyvää epävarmuutta.

1.1 Maailmantalous elpyi kriisistä voimakkaasti mutta epätasaisesti

Maailmantalous elpyi kriisistä voimakkaasti vuonna 2021, mutta edistys jakautui epätasaisesti (ks. kuvio 1.1). Globaali BKT:n määrä supistui 3,1 % vuonna 2020, minkä jälkeen se kasvoi 6,2 % vuonna 2021 uudesta pandemia-aallosta huolimatta. Nousukäänteen tärkeimmät taustatekijät olivat talouksien uudelleenavautuminen, koronarokotuskattavuuden nousu ja oikea-aikaiset politiikkatoimet. Samaan aikaan tarjontakapeikot hidastivat kasvua. Vaikka elpyminen oli globaalia, sen voimakkuus vaihteli maittain. Kasvu oli korostuneempaa kehittyneissä talouksissa ja hillitympää useimmissa kehittyvissä markkinatalouksissa, joissa rokotteiden saatavuus ja mahdollisuus toteuttaa kasvua tukevaa talouspolitiikkaa olivat rajallisemmat. Lisäksi maailmantalouden kasvu hidastui vuoden loppua kohti pääasiassa uuden tartunta-aallon ja käyttöön palautettujen rajoitustoimien sekä sitkeiden tarjontakapeikkojen takia.

Kuvio 1.1

Globaalin BKT:n kasvu

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja)

Maailmankauppa elpyi voimakkaasti, mutta kasvu hidastui vuoden 2021 jälkipuoliskolla (ks. kuvio 1.2). Globaalin kysynnän voimakas kiihtyminen alkoi ennen muuta kulutuksesta ja pikemminkin tavarakaupasta kuin palveluista (esim. matkustaminen ja turismi), joihin kohdistui enemmän rajoituksia. Vuoden jälkipuoliskolla tavarakauppa ylitti kriisiä edeltäneen tasonsa, joskin sen kasvu hidastui sitkeiden tarjontakapeikkojen vuoksi. Henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvat palvelut elpyivät hitaammin sitä mukaa, kun rajoituksia poistettiin, ja ne pysyivät vuonna 2021 heikompana kuin ennen pandemiaa.

Kuvio 1.2

Maailmankaupan kasvu (tuonnin määrä)

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja)

Globaali inflaatio kiihtyi merkittävästi vuonna 2021 sekä kokonaisinflaatiolla että esimerkiksi ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja lasketuilla inflaatioindikaattoreilla mitattuna (ks. kuvio 1.3). Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenvaltioissa kokonaisinflaatio kiihtyi 6,6 prosenttiin ja ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu inflaatio kiihtyi 4,6 prosenttiin. Useimmissa maissa inflaation kiihtyminen liittyi energian ja muiden hyödykkeiden hintojen nousuun, joka johtui pandemian takia rajoittuneen tarjonnan ja voimakkaasti elpyvän kysynnän epätasapainosta. Yhdysvalloissa BKT:n määrä saavutti kriisiä edeltäneen tasonsa vuoden 2021 toisella neljänneksellä ja inflaatiopaineet kiristyivät erityisen voimakkaasti ja laajenivat vuoden loppua kohti. Inflaatiopaineista tuli aiempaa laaja-alaisempia myös joissakin kehittyvissä markkinatalouksissa.

Kuvio 1.3

OECD-alueen kuluttajahintainflaatio

(vuotuinen prosenttimuutos, kuukausihavaintoja)

Öljyn hinta, joka oli pandemian aikana käynyt alimmillaan noin 10 Yhdysvaltain dollarin tasolla, nousi vuonna 2021 korkeimmillaan 86 dollariin barrelilta. Raakaöljyn kansainvälisen Brent-viitelaadun hinta oli vuoden lopussa 79 dollaria barrelilta. Talouden elpymisen myötä öljyn kysyntä kasvoi kohti pandemiaa edeltänyttä tasoaan. Vuoden 2021 jälkipuoliskolla kaasun korkea hinta johti myös kaasun korvaamiseen muilla energianlähteillä, öljy mukaan lukien. Samaan aikaan öljyn tarjonta jäi kysynnästä jälkeen osittain Yhdysvaltain liuskeöljyteollisuuden kapasiteettirajoitteiden sekä OPECin ja eräiden muiden öljyntuottajavaltioiden muodostaman kartellin verrattain vaatimattomien tuotannonlisäysten takia.

Euro heikkeni vuoden 2021 aikana nimellisellä efektiivisellä valuuttakurssilla mitattuna 3,6 %. Mitä tulee kahdenvälisiin kursseihin, euro heikkeni Yhdysvaltain dollariin nähden 7,7 %. Tämä johtui pääasiassa siitä, että rahapolitiikan linjaukset kehittyivät Yhdysvalloissa ja euroalueella eri suuntiin. Euro heikkeni myös suhteessa Englannin puntaan mutta vahvistui suhteessa Japanin jeniin.

Vuoden 2021 lopussa maailmantalouden kasvunäkymiä varjosti edelleen epävarmuus pandemian kehityksestä, kun rokotukset etenivät epätasaisesti ympäri maailmaa. Koronaviruksen omikronmuunnoksen ilmaantuminen, tartuntamäärien kasvu ja rajoitustoimien uusi kiristyminen muodostivat maailmantalouden elpymiseen kohdistuvia riskejä samoin kuin mahdollisuus tarjontakapeikkojen pitkittymisestä.

1.2 Euroalueen talous elpyi ripeästi^[1]

Siinä, missä euroalueen BKT supistui 6,4 % vuonna 2020, se kasvoi 5,3 % vuonna 2021 (ks. kuvio 1.4). Menneen vuoden talouskasvu heijasteli vielä suurelta osin koronapandemian kehitystä sekä vähenevää mutta edelleen korkeaa taloudellista epävarmuutta. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä sulkutoimet ja matkustusrajoitukset rajoittivat edelleen kasvua ja vaikuttivat haitallisesti etenkin palvelujen kulutukseen. Elpyminen alkoi teollisuussektorilta, jonka kasvu oli kauttaaltaan voimakasta. Sitä mukaa, kun taloudet avautuivat jälleen ja koronarajoituksia kevennettiin vuoden toisella ja kolmannella neljänneksellä, palvelusektori alkoi kuroa kiinni eroa muun talouden kasvuun, mikä mahdollisti laaja-alaisemman elpymisen. Globaalin kysynnän poikkeuksellisen voimakas elpyminen vuoden jälkipuoliskolla kuitenkin johti kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon monilla markkinoilla. Tämän seurauksena muun muassa energian hinta nousi voimakkaasti, mikä yhdessä jälleen voimistuneen pandemian kanssa vaimensi talouden elpymisen voimakkuutta ja vahvisti inflaatiopaineita.

Kuvio 1.4

Euroalueen BKT:n määrä ja kysyntäerien vaikutus

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Vaikka tämä kehitys koski kaikkia euroalueen maita, maiden välillä on ollut jonkin verran eroja pandemiasta toipumisessa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että pandemian kehitys on vaihdellut maittain, mutta samalla se heijastelee talouden rakenteellisia eroja, kuten riippuvuutta globaaleista toimitusketjuista sekä henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvien sektorien painoarvoa. Vuoden 2021 lopussa euroalueen tuotanto oli 0,2 % suurempi kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä (ks. kuvio 1.5). Kehitys kuitenkin vaihteli maittain vuoden mittaan, ja euroalueen suurimmista talouksista vain Ranskassa tuotanto ylsi vuoden loppuun mennessä pandemiaa edeltäneelle tasolleen.

Kuvio 1.5

Euroalueen BKT, yksityinen kulutus ja investoinnit

(Indeksi: IV/2019 = 100)

Euroalueen talouskasvun elpyminen vuonna 2021 sai tukea oikea-aikaisesta ja päättäväisestä kasvua tukevasta raha- ja finanssipolitiikasta. Lisäksi eräillä toimilla helpotettiin talouden sopeutumista pandemian käynnistämiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka jatkuvat edelleen. EKP jatkoi vuonna 2021 merkittävää rahapoliittista tukea pandemian vaikutusten lieventämiseksi. Kasvua tukeva rahapolitiikka, mukaan lukien runsaan likviditeetin ylläpitäminen, varmistivat luoton saatavuuden reaalitaloudessa. Finanssipolitiikan saralla euroalueen valtiot jatkoivat vuonna 2021 tuntuvaa julkistaloudellista tukea kriisin vaikutusten lieventämiseksi lyhennetyn työajan järjestelyjen, terveydenhuoltomenojen lisäysten, muiden yrityksille ja kotitalouksille tarjottujen tukien sekä lainantakausjärjestelyjen kautta. EU:n tasolla Next Generation EU -ohjelman täytäntöönpano käynnistyi ja ”Fit for 55” -ilmastopaketti otettiin käyttöön edistämään talouden vahvempaa, vihreämpää ja yhtenäisempää elpymistä eri maissa.

Yksityinen kulutus kasvoi 3,5 % vuonna 2021. Elpyminen oli erityisen vahvaa toisella ja kolmannella neljänneksellä pääasiassa koronarajoitusten helpottumisen myötä. Kuluttajien luottamus vahvistui keväästä lähtien nopeasti, kun rokotekattavuus nousi, tartuntapelot vähenivät ja kotitalouksien taloudellinen tilanne parani pääasiassa työtulojen positiivisen kehityksen ansiosta (ks. kuvio 1.6). Valtiot lopettivat asteittain kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen tukemisen. Nettomääräisten tulonsiirtojen vaikutus käytettävissä olevien reaalitulojen kasvuun muuttui vuoden 2021 aikana negatiiviseksi, kun työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen ja muiden finanssipoliittisten tukijärjestelyjen piirissä olevan väestön määrä väheni. Palkkojen ja työllisyyden voimakkaan kasvun myötä työtulot, joiden rajakulutusalttius on yleensä muita tulonlähteitä korkeampi, nousivat vuonna 2021 käytettävissä olevien reaalitulojen kasvun tärkeimmäksi tekijäksi. Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu sai tukea myös bruttotoimintaylijäämän sekä sekalaisten tulojen ja omaisuustulojen kasvusta, joka kääntyi positiiviseksi vuoden aikana, kun taas vaihtosuhteen negatiivinen kehitys heikensi sitä. Vuonna 2020 pandemian myötä jyrkästi noussut kotitalouksien säästämisaste laski vuonna 2021, joskin se pysyi pandemiaa edeltänyttä tasoaan korkeampana, kun rajoitustoimet jatkuivat osittain vuoden aikana ja epävarmuus pysyi korkeana. Näin ollen voimakkaasta elpymisestään huolimatta yksityinen kulutus oli vuoden 2021 lopussa alhaisemmalla tasolla kuin ennen pandemiaa.

Kuvio 1.6

Euroalueen yksityinen kulutus ja kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakauma

(prosenttimuutos edellisestä vuodesta, kasvuvaikutukset prosenttiyksikköinä)

Yritysten investoinnit (ei-rakennusinvestointien perusteella arvioituna) kiihtyivät vuoden 2021 alkupuoliskolla, kun pandemiarajoituksia kevennettiin, taloudet avautuivat uudelleen ja rahoitusolot pysyivät suotuisina. Tarjontakapeikot, jotka näkyivät toimitusaikojen venymisenä ja tuotantopanosten hintojen nousuna, kuitenkin rasittivat elpymistä ja yritysten investointeja vuoden puolivälistä alkaen. Sen jälkeen energian hintojen voimakas nousu ja pandemian uusi aalto loppuvuonna jarruttivat yritysten investointeja entisestään. Vuoden 2021 lopussa yritysten investoinnit vilkastuivat jälleen mutta jäivät merkittävästi pienemmiksi kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä (ks. kuvio 1.5). Sitä vastoin asuinrakennusinvestoinnit olivat ylittäneet kriisiä edeltäneen tasonsa jo vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä. Seuraavilla neljänneksillä raaka-aine- ja työvoimapula koettelivat rakentamisen kannattavuutta. Kaikesta huolimatta suotuisat rahoitusolot ja tulotukitoimenpiteet sekä mittavat kartutetut säästöt tukivat asuntojen kysyntää. Vuoden 2021 lopussa asuinrakennusinvestoinnit olivat selvästi kriisiä edeltänyttä korkeammalla tasolla.

Euroalueen ulkomaankauppa saavutti pandemiaa edeltäneen tasonsa vuoden 2021 lopussa, ja nettoviennin vaikutus BKT:n kasvuun oli vuoden aikana positiivinen. Mitä tulee tuontiin, hintojen nousu erityisesti energian tuontihintojen kallistumisen myötä hillitsi varastojen uudelleen täyttämisestä johtuvaa vahvaa kysyntää. Vuoden 2020 lopussa tehdasteollisuuteen perustunut viennin elpyminen jakautui selvästi kahteen vauhtiin. Siinä, missä tavaroiden vienti vaimeni toisesta neljänneksestä eteenpäin toimitusketjun ja kuljetuksen kapeikkojen vuoksi, palvelujen vienti sai tukea matkailun ja muun henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvan toiminnan avautumisesta. Sekä tuonti että vienti olivat vuoden 2021 viimeisen neljänneksen lopussa korkeammalla tasolla kuin ennen kriisiä.

Tuotannon kasvuvauhti eri toimialoilla pysyi epätasaisena vuonna 2021 (ks. kuvio 1.7). Sekä teollisuus että palvelut vaikuttivat kasvuun positiivisesti, joskin teollisuuden vaikutus reaalisen bruttoarvonlisäyksen kasvuun oli merkittävin.

Kuvio 1.7

Euroalueen reaalinen bruttoarvonlisäys toimialoittain

(vasen kohta: vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä; oikea kohta: indeksi: IV/2019 = 100)

Työmarkkinat elpyivät rinta rinnan euroalueen talouskasvun kanssa, joskin ne pysyivät edelleen heikompina kuin ennen pandemiaa. Työttömyysaste laski asteittain tammikuussa 2021 olleesta 8,2 prosentista joulukuun 7,0 prosenttiin ja samalla kriisiä edeltäneen tason alapuolelle (ks. kuvio 1.8).^[2] Vaikka lisäksi työpaikkojen säilyttämisjärjestelyillä oli tärkeä tehtävä irtisanomisten välttämisessä ja siten inhimillisen pääoman suojelemisessa, näiden järjestelyjen käyttö väheni.^[3] Muut työmarkkinaindikaattorit pysyivät heikompina kuin ennen pandemiaa. Vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä tehdyt työtunnit olivat 1,8 % alle vuoden 2019 viimeisen neljänneksen tasonsa, ja työvoiman osallistumisaste vuoden 2021 kolmannella neljänneksellä oli 0,2 prosenttiyksikköä alempi (mikä tarkoittaa noin 0,4 miljoonaa työntekijää vähemmän) (ks. kuvio 1.9). Työvoiman heikompi kasvu johtui osittain euroalueelle suuntautuvan nettomuuton vaimeudesta. Työmarkkinoiden sopeutumisen voimakkuus vaihteli työntekijäryhmittäin osittain siitä syystä, että tietyt sektorit kärsivät voimakkaammin rajoitustoimista ja vapaaehtoisesta lähikontaktien välttämisestä. Vuoden 2021 kolmannen neljänneksen lopussa koulutettu työvoima oli supistunut pandemiaa edeltäneestä tilanteesta 4,2 % ja keskiasteen koulutuksen saaneiden työntekijöiden 1,7 %, kun taas korkeakoulutettujen työntekijöiden määrä oli kasvanut 6,8 %.^[4]

Kuvio 1.8

Työttömyys ja työvoima

(vasen asteikko: prosenttimuutos edellisestä neljänneksestä; vaikutus prosenttiyksikköinä; oikea asteikko: prosenttia työvoimasta)

Kuvio 1.9

Työllisyys, tehdyt työtunnit ja työvoiman osallistumisaste

(Vasen asteikko: indeksi: IV/2019 = 100; oikea asteikko: prosenttia työikäisestä väestöstä)

Täyttämättömien työpaikkojen osuuden kasvu rajoittui aluksi sulkutoimien jälkeen avautuville sektoreille mutta levisi sitten muillekin sektoreille sitä mukaa, kun talouden elpyminen eteni. Työllisyyden kasvu vahvistui vuoden 2021 toisella ja kolmannella neljänneksellä ja pysyi vahvana ja laaja-alaisena myös viimeisellä neljänneksellä tehdasteollisuuden tarjontakapeikkojen aiheuttamasta vastatuulesta huolimatta. Sen myötä työllisyys nousi lähelle pandemiaa edeltänyttä tasoaan teollisuudessa, rakentamisessa sekä vähemmän henkilökohtaista kanssakäyntiä käsittävissä palveluissa. Henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvilla sektoreilla työllisyys pysyi varsin alhaisena pandemiaa edeltäneisiin tasoihin verrattuna.

1.3 Finanssipoliittiset toimet vaikeina aikoina

Vuonna 2021 euroalueen julkisen talouden kehitys heijasteli pääasiassa koronaviruspandemian vaikutuksia jo toista vuotta peräkkäin. Erityisesti vuoden alkupuoliskolla hallitukset aloittivat uusia laajamittaisia tukitoimia uusien pandemia-aaltojen takia taloudellisen elpymisen tukemiseksi. Tästä huolimatta eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2021 kokonaistaloudellisissa arvioissa euroalueen julkisen talouden alijäämäsuhteen arvioidaan laskeneen (ks. kuvio 1.10) 5,9 prosenttiin vuonna 2021 edellisvuoden 7,2 prosentista talouskasvun voimakkaan paranemisen ansiosta. Voimakkaan finanssipoliittisen tuen jatkuminen vuonna 2021 näkyi myös NGEU-rahaston avustuksista puhdistetussa finanssipolitiikan mitoituksessa^[5], joka oli pitkälti neutraali vuonna 2021, kun se oli edellisvuonna ollut voimakkaasti kasvua tukeva.

Kuvio 1.10

Euroalueen julkisen talouden rahoitusasema ja finanssipolitiikan mitoitus

(prosentteina BKT:stä)

BKT:hen suhteutettuna kriisiin liittyvät ja muut elvytystoimet euroalueella kasvoivat 4,4 prosenttiin vuonna 2021 edellisvuoden 4,1 prosentista (ks. kuvio 1.11). Kasvu johtui yrityksille maksettujen tulonsiirtojen merkittävästä kasvusta mutta osittain myös terveydenhuoltoon liittyvän tuen ja julkisten investointien lisääntymisestä. Nämä lisäykset kuitenkin pitkälti tasoittuivat lyhennetyn työajan järjestelyjen käytön vähenemisen vaikutuksesta. Siinä, missä kyseiset järjestelyt olivat vuonna 2020 tärkeimpiä julkisen tuen välineitä, niiden käyttöä vähennettiin asteittain vuonna 2021, kun rajoitustoimia kevennettiin ja työmarkkinat alkoivat elpyä talouskasvun laaja-alaisen nousuvireen rinnalla. Tämä tuotannon kasvu selittää myös, miksi euroalueen velkasuhde aleni hieman eli 97 prosenttiin vuonna 2021 noustuaan voimakkaasti edellisvuonna.

Kuvio 1.11

Kriisi- ja elvytystoimien mittarit euroalueella

(prosentteina BKT:stä)

Hallitukset ovat kahden viime vuoden aikana reagoineet julkisten varojen tarpeeseen ensisijaisesti kansallisilla ohjelmilla mutta yhä enemmän myös EU:n laajuisten hankkeiden kautta. Euroopan yhteisten politiikkatoimien kulmakivi luotiin heinäkuussa 2020, jolloin EU julkisti unioninlaajuisen investointi- ja uudistusohjelman Next Generation EU:n (NGEU). Sen puitteissa EU:n jäsenvaltioille myönnetään rahoitustukea, jonka edellytyksenä on konkreettisten investointi- ja uudistusohjelmien toteuttaminen vuosina 2021–2026. Tähän tarpeeseen se voi tarjota rahoitusta nykyhinnoin enintään 807 miljardia euroa, josta 401 miljardia euroa (3,5 % euroalueen BKT:stä) kohdistuu euroalueen valtioihin ja loput muihin EU:n jäsenvaltioihin. Noin puolet suurimman NGEU:n alaisen ohjelman eli elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) varoista jaetaan lainoina ja puolet avustuksina, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Käytännössä avustusten kuitenkin odotetaan muodostavan pääosan rahoituksesta, sillä kaikki euroalueen jäsenvaltiot aikovat käyttää avustukset täysimääräisesti, kun taas tähän mennessä vain muutamat ovat pyytäneet lainoja. RRF-ohjelmasta tehtyjen maksujen keskeinen piirre on, että pandemiasta eniten kärsineet tai asukaskohtaiselta BKT:ltään verrattain alhaiset maat ovat oikeutettuja suurempaan osuuteen (ks. etuudet maittain kuviossa 1.12). Varsinkin jos elpymis- ja palautumissuunnitelmat pannaan hyvin täytäntöön, tämän seikan voi odottaa helpottavan talouskasvun maakohtaisia eroja, joita pandemia on edelleen kärjistänyt euroalueella.

Kuvio 1.12

Elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnetyt avustukset ja euromaiden pyytämä rahoitus vuoden 2021 loppuun mennessä

(prosentteina vuoden 2020 BKT:stä)

1.4 Inflaatio kiihtyi heterogeenisten tekijöiden vaikutuksesta

Euroalueen YKHI-kokonaisinflaatio oli keskimäärin 2,6 % vuonna 2021 eli selvästi enemmän kuin vuoden 2020 keskiarvo 0,3 % (ks. kuvio 1.13). Kiihtyminen perustui suurelta osin energian hinnan voimakkaaseen nousuun. Lisäksi monilla sektoreilla rajallista tarjontaa nopeampi kysynnän kasvu voimisti inflaatiopaineita sitä mukaa, kun pandemiarajoitteita kevennettiin ja maailmantalous ja kotimarkkinat elpyivät voimakkaasti. Vuotuisen inflaatiovauhdin kiihtyminen joulukuussa 2020 olleesta ‑0,3 prosentista 5,0 prosenttiin joulukuussa 2021 oli ennennäkemätöntä sekä nopeutensa että vuoden lopun vuotuisen inflaatiovauhdin korkeuden puolesta (kehikossa 1 tarkastellaan tämän nousun taustatekijöitä). Toteutuneet inflaatioluvut myös ylittivät toistuvasti ennusteet. Vuonna 2021 inflaatiota kiihdyttäneiden tekijöiden odotettiin pitkälti heikentyvän. Inflaation odotettiin pysyvän lyhyellä aikavälillä nopeana mutta hidastuvan vuoden 2022 mittaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 lisäsi kuitenkin merkittävästi inflaationäkymiin liittyvää epävarmuutta.

Suurin kokonaisinflaation kiihtymisen taustatekijä vuonna 2021 oli energiaerä. Kesästä eteenpäin kuitenkin myös muiden erien kontribuutiot olivat aiempaa merkittävämpiä. Pandemiaan liittyneiden sulkutoimien ja muiden rajoitusten helpottuminen sekä kasvua tukeva finanssi- ja rahapolitiikka antoivat kysynnälle mahdollisuuden elpyä, ja ne tukivat erityisesti kuluttajapalveluja. Samaan aikaan globaali kysyntä sekä tarjontakapeikot ja energian hinta nostivat sekä tuontitavaroiden että kotimarkkinoilla tuotettujen tavaroiden hintoja. Tämä näkyi loppuvuonna myös siinä, että muiden teollisuustuotteiden kuin energian sekä palveluhintojen vaikutus inflaatioon kasvoi (ks. kuvio 1.13). Inflaatiota kiihdytti loppuvuonna jossain määrin myös Saksan edellisvuotisen tilapäisen arvonlisäveroalennuksen vaikutus.

Kuvio 1.13

Kokonaisinflaatio ja sen erät

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Koska vuotuinen muutosvauhti johtui osaltaan myös edellisvuoden alhaisesta vertailutasosta, vuoden 2021 hintakehitystä voidaan arvioida myös YKHI-kokonaisinflaation sekä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation kehityksen perusteella. Hintatason nousu vuonna 2021 oli voimakkaampi kuin pandemiaa edeltäneinä vuosina, jolloin inflaatio jäi EKP:n tavoitteesta (ks. kuvio 1.14).

Kuvio 1.14

YKHI-kokonaisinflaatio ja YKHI ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja

(Kausivaihtelu- ja työpäiväkorjatut indeksit, Q4/2019 = 100)

Hintakehityksen ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden mittaaminen oli erityisen haastavaa vuonna 2021. Vaikeus johtui paitsi pandemian taloudellisesta vaikutuksesta, myös tietyistä pandemiaan liittyneistä teknisistä tekijöistä, jotka vaikuttivat inflaation mittaamiseen. Ensimmäinen näistä tekijöistä oli YKHIn laskennassa käytettyjen kulutuksen painojen vuotuinen tarkistus.^[6] Yleensä tehtävät tarkistukset ovat pieniä, mutta vuonna 2020 kulutuksen rakenteet muuttuivat merkittävästi pandemian ja siihen liittyneiden erilaisten rajoitustoimien takia. Esimerkiksi matkustamiseen liittyvien YKHI-erien painot laskivat vuonna 2021, koska turismikausi vuonna 2020 oli vaisu. Kaiken kaikkiaan painojen muutoksilla oli mittavia vaikutuksia, jotka vaikuttivat useammin vuoden 2021 yksittäisten kuukausien vuotuista inflaatiota laskevasti kuin nostavasti. Estimoitu yhteisvaikutus koko vuonna 2021 oli -0,2 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 1.13). Toinen tekninen tekijä oli se, että usean kuukauden ajan vuosina 2020 ja 2021 monen YKHI-erän (esim. ravintoloiden ja matkailun) hintoja ei voitu kerätä tavanomaisista lähteistä koronarajoitteiden takia, vaan ne korvattiin laskennallisilla eli muita menetelmiä käyttäen hankituilla hinnoilla.^[7] Kolmas tekninen tekijä oli se, että vuosina 2020 ja 2021 kausialennusmyynnit eivät ajoittuneet samoihin kuukausiin kuin yleensä. Vaatteiden ja jalkineiden erästä aiheutui siten tuntuvaa volatiliteettia muiden teollisuustuotteiden kuin energian hintojen vuotuiseen muutosvauhtiin.

Näiden teknisten tekijöiden valossa jonkinasteinen varovaisuus on perusteltua tulkittaessa ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation kehitystä. Niin ikään monet pohjainflaatioindikaattorit, kuten tiettyjen erien poissulkemisiin perustuvat, tilastolliset sekä ekonometrisesti estimoidut mittarit nousivat vuoden mittaan (ks. kuvio 1.15).^[8] Vuoden lopussa näiden mittarien mukaiset inflaatiovauhdit olivat 2,4–3,9 %. Lisäksi hintakehitys vuonna 2020 oli yleisesti ottaen vaisua, mistä aiheutui vuoden 2021 muutosvauhteja kiihdyttävää vertailuajankohdan vaikutusta. Tästä näkökulmasta vaihtoehtoinen tapa tarkastella inflaatiokehitystä vuonna 2021 on verrata hintojen muutosta kuukausittain toissavuotiseen ja jakaa erotus kahdella, jolloin saadaan keskimääräinen vuotuinen muutos. Tämä tarkastelu käytännössä minimoi pandemiajakson alun erittäin hitaasta inflaatiosta aiheutuvan vääristymän. Tällä tavoin laskettuna ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio oli 1,4 % joulukuussa 2021 eli karkeasti puolet julkaistusta vuotuisesta 2,6 prosentin inflaatiovauhdista (ks. kuvio 1.15). Tässäkin sarjassa inflaatio kuitenkin kiihtyy vuoden 2021 viimeisinä kuukausina nopeimmilleen sitten vuoden 2013 eli koronaa edeltäneen hitaan inflaation vuosikymmenen alkuvuosien.

Kuvio 1.15

Pohjainflaatioindikaattoreita

(vuotuinen prosenttimuutos)

Kustannuspaineilla oli merkittävä rooli kuluttajahintainflaation kehityksessä vuonna 2021. Hintapaine kasvoi merkittävästi hinnoitteluketjun kaikissa vaiheissa ja kaikkein selvimmin alkutuotannossa sekä välituotteiden hinnoissa, mikä ilmeni tarjontakapeikkoina ja erityisesti vuoden 2021 jälkipuoliskolla jossain määrin energian hinnan nousuna. Tuontitavaroiden hinnat nousivat jonkin verran edellisvuotista voimakkaammin, mikä johtui osittain euron heikkenemisestä. Muiden kulutushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden tuottajahintoihin kohdistuvien kustannuspaineiden vaikutus – joka on tärkeä muden teollisuustuotteiden kuin energian hintakehityksen indikaattori – oli maltillisempi kuin hinnoitteluketjun alkupäässä, tosin edelleen historiallisesti korkea. Kotimaisten kustannuspaineiden laaja-alainen mittari on BKT:n deflaattorin kasvu. Se oli vuonna 2021 keskimäärin 2,0 % eli korkeampi kuin edellisvuoden keskiarvo. Voimakkaat vertailuajankohdan vaikutukset ja julkisen tuen vaikutus aiheuttivat jonkin verran volatiliteettia työvoimakustannuksiin ja yksikkövoittoihin liittyviin kustannuseriin. Kun työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen käyttö väheni ja useimmat työntekijät alkoivat taas nauttia täyttä palkkaa, työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten keskimääräinen nousuvauhti oli 4,0 % vuonna 2021, kun edellisvuonna niiden muutos oli -0,6 %. Koska tuottavuus työntekijää kohden kasvoi samaan aikaan tehtyjen lisätyötuntien myötä, voimakas kasvu ei heijastunut yksikkötyökustannuksiin. Julkisten tukijärjestelyjen vaikutuksen takia palkkaindikaattorien, kuten työntekijää ja tehtyä työtuntia kohden laskettujen työvoimakustannusten (ks. kuvio 1.16) tulkinta oli edelleen vaikeaa. Näiden toimenpiteiden vaikutus sopimuspalkkojen kasvuun oli maltillisempaa, ja sopimuspalkkojen keskimääräinen kasvu hidastui 1,5 prosenttiin vuonna 2021 edellisvuoden 1,8 prosentista.^[9] Tämä saattoi kuitenkin johtua osittain myös pandemian aiheuttamista viivästyksistä työehtosopimusneuvotteluissa.

Kuvio 1.16

Työvoimakustannusindikaattoreita

(vuotuinen prosenttimuutos)

Ennusteasiantuntijoiden pitkän aikavälin inflaatio-odotus, joka oli vuoden 2020 lopussa 1,7 %, nousi vuoden 2021 kuluessa 1,9 prosenttiin (ks. kuvio 1.17). EKP:n Survey of Professional Forecasters (SPF) -kyselyn vastaajille lähetetyn erikoiskyselyn tulosten mukaan uuden rahapolitiikan strategian viestintä osaltaan tuki odotusten sopeutumista.^[10] Pidemmän aikavälin inflaatiokompensaation markkinapohjaiset mittarit, erityisesti viiden vuoden inflaatioon sidottu swapkorko viiden vuoden päästä, noudattivat vastaavaa kehityskulkua ja nousivat asteittain vuoden 2021 mittaan. Vuoden lopulla kyseinen mittari oli hieman alle 2 % ja nousi hetkellisesti sen yläpuolelle lokakuussa. Sijoittajien vaatimaan inflaatiokompensaatioon sisältyvät inflaatioriskipreemiota koskevat estimaatit viittaavat siihen, että inflaatioriskipreemiot muuttuivat vuonna 2021 eri maturiteeteissa positiiviseksi ensimmäistä kertaa vuosiin. Inflaatiokompensaation vastaava korjaus osoittaa, että markkinapohjaisiin inflaatiokompensaatiomittareihin sisältyvien pidemmän aikavälin aitojen inflaatio-odotusten nousu oli vaimeampaa.^[11]

Kuvio 1.17

Inflaatio-odotuksia kuvaavat kyselyindikaattorit ja markkinapohjaiset inflaatiokompensaation indikaattorit

(vuotuinen prosenttimuutos)

Rahapolitiikan strategian uudelleenarvioinnissa tunnistettiin tarve sisällyttää omistusasumisen kustannukset YKHI-inflaatioon. Vuonna 2021 saavutettiin merkittävää edistystä siihen liittyvien indikaattorien kehittämisessä. Työtä on kuitenkin jäljellä esimerkiksi siinä, miten estimaatteihin sisältyviin asuinkiinteistökauppoihin kuuluva kulutuskomponentti eriytetään paremmin investointikomponentista.^[12] Kokeellinen indeksi, joka yhdistää YKHI-korin ja omistusasumisen kustannukset, voitaisiin ottaa käyttöön Euroopan tilastojärjestelmässä (ESS) jo vuonna 2023 ja sen jälkeen virallinen indeksi arviolta vuonna 2026. Toistaiseksi näistä kustannuksista on käytettävissä vain kokeellisia estimaatteja, mutta ne todennäköisesti nousivat vuoden 2021 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana keskimäärin 4,8 prosentin vuotuista vauhtia eli edellisvuotista (2,6 %) enemmän ja merkittävästi YKHIin kuuluvia vuokria voimakkaammin. YKHI-indeksiin kuuluvat asuntojen vuokrat nousivat 1,2 % vuonna 2021, kun ne olivat edellisvuonna nousseet 1,3 %. Omistusasumisen kustannusten voimakkaampi nousu johtuu osittain estimaatin luonteesta: indeksiin sisältyy uusien asuntojen ostojen erä, joka on tiiviissä yhteydessä asuntojen hintoihin. Mitä tulee asuntojen hintoihin, EKP:n asuinkiinteistöjen hintaindikaattorin nousu kiihtyi keskimäärin 7,5 prosenttiin vuoden 2021 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana edellisvuoden 5,4 prosentista. Asuntomarkkinoiden nousuvire heijastui joidenkin pienempien erien kautta YKHIn kehitykseen. Esimerkiksi ennen pandemiarajoitusten merkittävää höllennystä loppukeväästä 2021 ihmiset viettivät enemmän aikaa kotonaan. Tämä lisäsi asuntojen remontoinnin kysyntää, mikä puolestaan kiihdytti joidenkin asumiseen liittyvien tavaroiden ja palvelujen, kuten kunnossapidon ja korjausrakentamisen sekä kokolattiamattojen ja lattioiden asennusten hintojen nousua

Kehikko 1
YKHI-inflaation voimakkaan kiihtymisen taustatekijät

Euroalueen YKHI-kokonaisinflaatio kiihtyi 5,0 prosenttiin joulukuussa 2021, kun se oli ollut -0,3 % vuotta aiemmin, 0,3 % koko vuonna 2020 ja keskimäärin 0,9 % viitenä pandemiaa edeltäneenä vuonna. Nopea kiihtyminen johtui pääasiassa energian hinnan voimakkaasta noususta, joskin myös YKHI-inflaatio ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja on noussut, koska monilla sektoreilla kysyntä on kasvanut rajallista tuotantoa reippaammin maailmantalouden ja euroalueen elpyessä pandemiasta. Yritykset ovat myös saattaneet korottaa hintojaan kompensoidakseen koronarajoitusten aikana aiheutunutta liikevaihdon menetystään.

Vuoden 2020 alhainen hintataso on tärkeä tekijä arvioitaessa inflaation voimakasta kiihtymistä vuoden 2021 aikana, koska se muodostaa vertailupohjan vuoden 2021 vuotuisten inflaatiovauhtien laskentaa varten. Esimerkiksi öljyn hinta ja sen myötä energian kuluttajahinnat romahtivat pandemian alettua. Noin puolet energian hinnan noususta vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä voidaan selittää vuoden 2020 alhaisella hinnalla.^[13] Vertailuajankohdan vaikutus elintarvikkeiden hintoihin oli päinvastainen, koska keväällä 2020 pandemian myötä hinnat nousivat voimakkaasti, kun taas vuoden 2021 alkupuoliskolla hintakehitys oli verrattain vaimeaa. Vertailuajankohdan vaikutuksissa näkyy myös välillisten verojen muutoksia, joista erityisen merkittävä oli Saksan arvonlisäveron väliaikainen alennus kesäkuusta joulukuuhun 2020 kriisin vaikutusten torjumiseksi. Alennuksen päättyminen kiihdytti euroalueen inflaatiovauhtia tammikuussa 2021, mutta sillä oli inflaatiota kiihdyttävä vaikutus myös vuoden 2021 jälkipuoliskolla, koska tuolloisia hintoja verrattiin vuodentakaisiin alemman verokannan mukaisiin hintoihin.^[14] Vaikka vuodensisäisen hintakehityksen merkitys olikin suurempi, vuoden 2020 alhaisen vertailupohjan vaikutukset vuotuiseen inflaatiovauhtiin selittävät yhdessä lähes 2 prosenttiyksikköä YKHI-kokonaisinflaation yhteensä 5,3 prosenttiyksikön noususta joulukuussa 2021 vuotta aiempaan nähden (ks. kuvio A).

Kuvio A

YKHI-kokonaisinflaation kumulatiivinen muutos vuonna 2021 verrattuna joulukuuhun 2020

(prosenttiyksikköinä)

Toinen inflaation kiihtymisen taustatekijä oli se, että energian hinta ei vuonna 2021 ainoastaan palautunut ennalleen, vaan sen nousu kiihtyi edelleen voimakkaasti. Nousu näkyi aluksi lähinnä liikennepolttoaineiden hinnoissa, kun öljyn globaali kysyntä vahvistui kysynnän elpymisen myötä samalla, kun tarjonta oli edelleen jossain määrin rajoittunutta. Myöhemmin kesän aikana myös kaasun ja sähkön hinnat nousivat voimakkaasti (ks. kuvio B, kohta a). Tämä liittyi kysynnän kasvuun mutta jossain määrin myös kaasun tarjontarajoitteisiin. Kaasun kysyntä Euroopassa oli poikkeuksellisen suurta kylmän talven 2020–2021 ja kesän 2021 vähätuulisuuden takia, jonka myötä tuulivoimaa korvattiin kaasulla.^[15] Lisäksi kaasun tuonti Norjasta oli vuoden alkupuoliskolla rajoittunutta putkien huoltotöiden takia ja kesällä kaasun tuonti EU:hun Venäjältä oli verrattain vähäistä. Maailmantalouden elpyminen kasvatti myös kaasun kysyntää, erityisesti Kiinassa. Kuluttajat käyttävät suuremman osuuden energiamenoistaan liikennepolttoaineisiin (noin 40 %) kuin kaasuun (noin 30 %) tai sähköön (noin 20 %), ja polttoaineen hintakehitys on yleensä energian hinnan inflaation tärkein tekijä. Kaasun ja sähkön hinnan nousu syksyllä 2021 kuitenkin johti siihen, että näiden erien kontribuutio euroalueen energian hinnan inflaatioon nousi historiallisen korkeaksi (ks. kuvio B, kohta b).

Kuvio B

Energian hinnan inflaation kehitys

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

a) Energian vuotuinen YKHI-inflaatio ja sen tärkeimmät erät

b) Tärkeimpien erien vaikutus energian hinnan vuotuiseen inflaatiovauhtiin

Kolmas keskeinen tekijä inflaation kiihtymisen taustalla olivat hintapaineet, jotka muodostuivat talouden avautuessa pandemiarajoitusten jälkeen. Sekä globaali että kotimainen kysyntä elpyi voimakkaasti – joillakin sektoreilla nopeammin kuin rajallinen tarjonta. Tämän seurauksena syntyi globaaleja tarjontakapeikkoja, ja kuljetuskustannukset nousivat voimakkaasti vuodenvaihteessa 2020–2021.^[16] Euroalueella paitsi välituotteiden, myös kulutustavaroiden tuottajahinnat nousivat tasaisesti koko vuoden 2021 ajan. Tuottaja- ja kuluttajahintojen välillä ei ole välitöntä ja vakaata yhteyttä, mutta kestokulutustavaroiden kuluttajahintojen asteittainen nousu erityisesti vuoden 2021 jälkipuoliskolla oli merkille pantavaa (ks. kuvio C).^[17] Dynamiikka oli aiempaa korostuneempi uusien ja käytettyjen autojen, polku- ja moottoripyörien sekä erilaisen elektroniikan, kuten tietokoneiden ja televisioiden hinnoissa. Nämä kaikki tuotteet ovat todennäköisesti kärsineet muun muassa puolijohteissa esiintyneistä tuotantovajeista tai globaalin rahtitoiminnan tai kuljetusketjun pullonkauloista.

Kuvio C

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation hajotelma

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Yksi sektoreista, joihin pandemiarajoitteet vaikuttivat voimakkaimmin, oli henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvat palvelut. Kun rajoituksia alettiin asteittain purkaa, näiden erien hintakehitys vahvistui. Esimerkiksi matkustamiseen liittyvien palvelujen (kuten majoitus, lentoliput ja pakettimatkat) vuotuinen inflaatio oli erityisen reipasta kesälomakauden 2021 alussa (ks. kuvio C).^[18] Energian hinnan tapaan myös tämän inflaatioerän nousu johtui osittain edellisvuoden matalasta vertailutasosta. Lisäksi ravintolahinnat alkoivat vahvistua asteittain kevään 2021 avautumisen jälkeen. Henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvien palvelujen korkea inflaatiovauhti johtui paitsi kysynnän nopeasta palautumisesta, myös kustannusten kasvusta ja kapasiteetin supistumisesta pandemiaan liittyvien rajoitusten ja työvoimavajeen myötä, sillä joillakin yrityksillä oli vaikeuksia saada sulkutilojen ajaksi lomautettu henkilöstö takaisin töihin.

Inflaation heilahteluun vuonna 2021 vaikutti useita muitakin tekijöitä, joita on kuvattu osassa 1.4. Esimerkiksi vaatteiden ja jalkineiden hintakehitys heijasti muutoksia kausialennusmyyntien ajoittumisessa, ja lisäksi YKHI-erien painotusten muutokset olivat vuonna 2021 epätavanomaisen suuria, mikä vaikutti erityisen merkittävästi ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettuun YKHI-inflaatioon (ks. kuvio C).

Kaiken kaikkiaan YKHI-inflaation kiihtyminen vuonna 2021 liittyi pääasiassa erityisiin tekijöihin, jotka aiheutuivat koronapandemian ja sen jälkeisen talouden elpymisen olosuhteissa. Kriisin ennennäkemätön luonne ja elpymisen aikaisen inflaation kiihtymisen taustatekijöiden erityisyys viittaavat siihen, että lähitulevaisuuden inflaatiokehityksen arviointiin liittyy erityisen merkittävää epävarmuutta ja haasteita.

1.5 Luotto- ja rahoitusolosuhteet pidettiin suotuisina määrätietoisilla politiikkatoimilla

Pandemian torjunnassa saavutetut edistysaskeleet yhdessä kasvua tukevan finanssi-, raha- ja vakauspolitiikan kanssa vauhdittivat talouden reipasta elpymistä vuonna 2021 (ks. osa 1.2). Vuoden jälkipuoliskolla sijoittajat alkoivat vaatia suurempaa kompensaatiota inflaatioriskistä ja korottivat pitkän aikavälin inflaatio-odotuksiaan ja riskipreemioitaan, jolloin pitkät korot nousivat (ks. kuvio 1.18). Tässä tilanteessa EKP vahvisti kasvua tukevan politiikkalinjauksensa ja sitoutuneisuutensa euroalueen rahoitusolosuhteiden säilyttämiseen kasvua tukevina. Tämä suojasi ainakin osittain euroalueen markkinakorkoja maailmanmarkkinoiden muutoksilta, kun odotettua nopeamman inflaation myötä markkinatoimijoiden hintanäkemyksissä alkoi heijastua odotus rahapolitiikan kiristymisen nopeutumisesta useissa kehittyneissä talouksissa. Lisäksi EKP:n viestintä kasvua tukevasta rahapolitiikan linjauksesta sekä laajamittaisten omaisuuserien ostojen jatkuminen osaltaan hillitsivät valtionvelan riskilisän nousua. Toisin sanoen niiden ansiosta valtionvelan tuotto pysyi lähes vastaavan pituisen riskittömän koron tasolla. Näin ollen euroalueen BKT:llä painotettu 10 vuoden valtion joukkolainojen tuotto nousi tasaisesti vuonna 2021 ja oli 31. joulukuuta 0,27 % eli 51 korkopistettä korkeampi kuin vuoden 2020 lopussa (ks. kuvio 1.18). Lisäksi luotonsaantiehdot pysyivät euroalueella kasvua tukevina.

Kuvio 1.18

Pitkät korot euroalueella ja Yhdysvalloissa

(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Jatkuvan raha- ja finanssipoliittisen tuen myötä elpynyt talouskasvu vuonna 2021 piti euroalueen osakkeet vakaassa nousussa, joka perustui vahvoihin ja kestäviin pitkän aikavälin tulosennusteisiin. Globaalien osakemarkkinoiden nousuvire keskeytyi syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, jolloin markkinoilla odotettiin Yhdysvaltojen keskuspankin alkavan mahdollisesti vähentää omaisuuserien ostojaan. Toimialoittain tarkastellen euroalueen pankkien osakkeet, jotka olivat pudonneet vuonna 2020, nousivat merkittävästi muiden yritysten osakkeita nopeammin. Muiden kuin rahoitussektorin yritysten laaja osakeindeksi oli 31.12.2021 noin 19 % korkeammalla kuin vuoden 2020 lopussa, kun taas euroalueen pankkien osakkeiden hinnat olivat peräti yli 30 % korkeammissa hinnoissa (ks. kuvio 1.19).

Kuvio 1.19

Euroalueen ja Yhdysvaltojen osakemarkkinaindeksit

(Indeksi: 1.1.2020 = 100)

Lavean raha-aggregaatin kasvu viittasi siihen, että taloudessa olevan rahan määrä kasvoi edelleen vahvasti vuonna 2021. Kasvuvauhti oli lähempänä pitkän aikavälin keskiarvoa kuin vuonna 2020 eli ensimmäisenä pandemiavuonna, jolloin se nousi jyrkästi (ks. kuvio 1.20). Rahan luominen perustui suppean raha-aggregaatin M1:n kasvuun, joka kuvasti yritysten ja kotitalouksien yön yli ‑pankkitalletusten sitkeää kasvua, joka kuitenkin oli edellisvuotista vaimeampaa. Kotitalouksien talletusvirrat palautuivat rinnan kuluttajaluottamuksen ja yksityisen kulutuksen elpymisen kanssa pandemiaa edeltäneiden keskiarvojensa tasolle. Se, että keskimääräistä hitaampi kasvu vuonna 2020 ei vaimentanut talletusten kasvua, viittaa siihen, että kuluttajat halusivat pitää hallussaan aiempaa suurempia säästöjä. Tällaisia viitteitä saatiin myös EKP:n kuluttajaodotusten kyselytutkimuksesta. Myös yritysten talletusvirrat pysyivät vahvoina, mikä viittaa siihen, että yritykset vahvistivat edelleen maksuvalmiuspuskureitaan. Eurojärjestelmän omaisuuserien ostot olivat suurin rahan määrän kasvun lähde ja yksityiselle sektorille myönnetty luotto oli toiseksi suurin. Raha-, finanssi- ja valvontaviranomaisten oikea-aikaiset ja mittavat toimenpiteet koronakriisin aikana varmistivat, että pankkien luotonanto euroalueen talouteen jatkui edullisin ehdoin.

Kuvio 1.20

M3 ja lainat yksityiselle sektorille

(vuotuinen prosenttimuutos, kausi- ja kalenterivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Pankkien luotonanto pysyi menneenä vuonna yleisesti kasvua tukevana. Euroalueen pankkien luotonantokyselyn mukaan pankkien yritys- ja kotitalousluottojen luottoehdot (eli sisäiset luotonmyöntämisohjeet ja ‑kriteerit), jotka olivat edellisvuonna kiristyneet, pysyivät vuoden 2021 toisesta neljänneksestä eteenpäin pitkälti ennallaan. Taustalla oli pankkien kokema riskin väheneminen talouden elpymisen sekä jatkuvan raha- ja finanssipoliittisen tuen myötä, kun valtiot myönsivät esimerkiksi lainatakauksia. Pankit raportoivat myös, että omaisuuserien osto-ohjelmat, kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kolmas sarja ja negatiivinen talletuskorko olivat tukeneet luotonantoa. Omaisuuserien osto-ohjelmat ja negatiivinen talletuskorko olivat kuitenkin myös heikentäneet pankkien kannattavuutta.

Pitämällä euroalueen pankkien varainhankintakustannukset alhaisina rahapoliittinen tuki auttoi hillitsemään antolainauskorkoja ja esti rahoitusolojen laaja-alaisen kiristymisen. Vuonna 2021 pankkien antolainauskorot pysyivät yleisesti ottaen vakaina lähellä historiansa alinta tasoa. Vaikka kotitalouslainat kasvoivat voimakkaasti, kulutusluototus pysyi vaimeana, kun kuluttajat pystyivät käyttämään koska pandemian aikana kerryttämiään säästöjä. Yritysten runsaat käteisvarat, elpymisen myötä kertyneiden voittovarojen kasvu ja muiden käytettävissä olevan rahoituksen lähteiden, kuten erityisesti yritysten sisäisten lainojen ja kauppaluottojen, saatavuus vähensivät lainanoton tarvetta. Siten yritysten lainanotto pankeilta ja velkapaperien nettoliikkeeseenlasku vaimenivat edellisvuoden korkealta tasolta, vaikka velkarahoituksen reaalinen kustannus laski vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä alemmaksi kuin koskaan aiemmin. Pankkien yrityslainoituksen vuotuinen kasvuvauhti hidastui pandemian ensimmäisen vuoden 7,1 prosentista 4,3 prosenttiin vuonna 2021, ja yritysten rahoituksensaantia koskevan kyselyn mukaan rahoituksen saannin rajoitteisiin lainanhaussa törmänneiden yritysten osuus putosi pandemiaa edeltäneelle tasolle. Muut kuin rahoitusalan yritykset onnistuivat hankkimaan rahoitusta myös osakkeiden ja muiden oman pääoman instrumenttien avulla. Kaiken kaikkiaan yrityksen ulkoisen rahoituksen virrat kasvoivat edelleen vuonna 2021 (ks. kuvio 1.21).

Kuvio 1.21

Ulkoisen rahoituksen nettovirrat euroalueen yrityksille

(vuositasolla; miljardeja euroja)

2 Rahapolitiikassa tuki jatkui ja strategia uudistui

Vuonna 2021 EKP:n kattavilla rahapoliittisilla toimilla pystyttiin estämään rahoitusolojen suhdanneluontoinen kiristyminen. Toimia myös mitoitettiin uudelleen tarpeen mukaan. Pankkijärjestelmässä oli näin koko ajan runsaasti likviditeettiä eikä luotonanto reaalitaloudelle päässyt tyrehtymään. Rahapolitiikalla siis vakautettiin markkinoita merkittävästi ja tuettiin taloutta ja inflaationäkymiä. Eurojärjestelmän tase oli vuonna 2021 edelleen poikkeuksellisen suuri. Taseen loppusumma oli 8 600 miljardia euroa eli 1 600 miljardia euroa suurempi kuin edellisvuoden lopussa. Vuoden 2021 lopussa rahapolitiikkaan liittyvien saatavien osuus eurojärjestelmän taseesta oli 80 %. Suureen taseeseen liittyvät riskit pidettiin edelleen kurissa EKP:n riskienhallintajärjestelyjen avulla.

2.1 EKP:n rahapolitiikka tuki edelleen taloutta ja inflaationäkymiä tärkeällä tavalla

Rahoitusolot pidettiin suotuisina

Vuoden 2021 alussa koronaviruspandemia vaikutti yhä vahvasti euroalueen talouskehitykseen. Rokotuskampanjoiden käynnistyminen oli tärkeä askel taistelussa koronavirusta vastaan, mutta monissa euroalueen maissa rajoituksia jouduttiin vielä jatkamaan tai kiristämään tartuntamäärien kasvun ja uusien virusmuunnosten vuoksi. Se vaikeutti taloudellista toimintaa ja heikensi lyhyen aikavälin kehitysnäkymiä. Inflaatio oli erittäin hidasta, kun kysyntä oli heikkoa ja työ- ja hyödykemarkkinoilla oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Alkuvuodesta saadut tiedot vahvistivat yleisesti ottaen EKP:n neuvoston aiemmat arviot, eli pandemian vaikutus tuntui taloudessa selvästi lyhyellä aikavälillä ja inflaation odotettiin pysyvän heikkona pitemmän aikaa. Rahoitusolot olivat kuitenkin euroalueella kaiken kaikkiaan suotuisat. Riskittömät korot olivat nousseet hieman sitten EKP:n neuvoston joulukuun 2020 kokouksen, mutta valtioiden ja yritysten riskilisät olivat pysyneet melko vakaina. Tilanne joukkolainamarkkinoilla pysyi myönteisenä (myös yritysten joukkolainoilla) ja pankit myönsivät sekä kotitalouksille että yrityksille lainaa poikkeuksellisen edullisilla koroilla.

Runsas rahapoliittinen tuki oli edelleen tarpeen, joten EKP:n neuvosto päätti tammikuussa 2021 pitää voimassa joulukuussa päätetyt toimet, jotta rahoitusolot pysyisivät suotuisina pandemian aikana.^[19] Tavoitteena oli vähentää epävarmuutta ja vahvistaa luottamusta, edistää yksityistä kulutusta ja yritysten investointeja, tukea taloudellista toimintaa sekä ylläpitää hintavakautta keskipitkällä aikavälillä. Etenkin 1 850 miljardin euron suuruisessa pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (pandemic emergency purchase programme, PEPP) tehdyt netto-ostot tukivat suotuisia rahoitusoloja kaikilla talouden sektoreilla, ja ohjelma päätettiin pitää käynnissä ainakin maaliskuuhun 2022 saakka. Myös kolmas kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja (TLTRO III) oli edullinen rahoituslähde pankeille ja tuki niiden luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille. PEPP-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettu pääoma sijoitettiin uudelleen ja omaisuuserien osto-ohjelmassa (asset purchase programme, APP) jatkettiin ostoja nettomääräisesti 20 miljardilla eurolla kuukaudessa. Näin viestittiin eurojärjestelmän pysyvän markkinoilla niin pandemian aikana kuin sen jälkeenkin ja edistettiin suotuisia rahoitusoloja.

Vuoden alkukuukausina virusmuunnosten leviäminen johti rajoitusten jatkamiseen ja tiukentamiseen, mikä hankaloitti taloudellista toimintaa. Kokonaisinflaatio oli ollut jonkin aikaa negatiivinen, mutta se alkoi nopeutua selvästi maakohtaisten tekijöiden, teknisten seikkojen (kuten vertailuajankohdan vaikutuksen) ja energian voimakkaan hinnannousun seurauksena. Hintapaineet pysyivät kuitenkin vaimeina, kun kysyntä oli heikkoa ja työ- ja hyödykemarkkinoilla oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Riskittömät pitkät korot ja valtion joukkolainojen korot olivat jo EKP:n neuvoston joulukuisen kokouksen jälkeen nousseet, ja nousu jatkui. Näiden markkinakorkojen häiriöt vaikuttavat yleensä vähitellen rahoitusoloihin laajemminkin, sillä ne ovat tärkeitä viitekorkoja muiden pääomamarkkinainstrumenttien, kuten yritysten ja pankkien joukkolainojen, hinnoittelussa. Viitekorot vaikuttavat myös pankkien lainakorkoihin kotitalouksille ja yrityksille. Markkinakorkojen jatkuva nopea nousu voi siis pitkittyessään johtaa rahoitusolojen ennenaikaiseen tiukentumiseen kaikilla talouden sektoreilla. EKP:n neuvosto oli jo joulukuussa 2020 ja tammikuussa 2021 sitoutunut pitämään rahoitusoloja suotuisina pandemian aikana, sillä niiden kiristyminen olisi hankaloittanut pyrkimyksiä hillitä pandemian vaikutusta arvioituun inflaatiokehitykseen. Rahoitusolojen kiristyminen olisi kasvattanut epävarmuutta ja horjuttanut luottamusta. Se olisi jarruttanut taloudellista toimintaa entisestään ja vaarantanut keskipitkän aikavälin hintavakauden.

Maaliskuussa EKP:n neuvosto päätti, että PEPP-ohjelmassa alettaisiin seuraavalla vuosineljänneksellä tehdä netto-ostoja merkittävästi nopeampaan tahtiin kuin vuoden alussa, sillä rahoitusolot olivat kiristyneet mutta inflaationäkymät eivät olleet parantuneet. Muut rahapoliittiset toimet pidettiin ennallaan.^[20] Myös huhtikuussa netto-ostot ja muut rahapoliittiset toimet pidettiin ennallaan, sillä tuoreet tiedot vahvistivat edellisen kokouksen yhteydessä tehdyn rahoitusoloja ja inflaatiota koskevan tilannearvion oikeaksi.

Taloudellinen toiminta käynnistyi uudelleen ja rahapolitiikan strategia uudistui

Vuoden puolivälin tienoilla taloudellinen toiminta käynnistyi taas euroalueella, kun koronavirustartuntoja oli vähemmän ja rokotuskampanjat etenivät. Terveydenhuoltojärjestelmien tilanne helpottui jonkin verran uusista virusmuunnoksista huolimatta. Kesäkuussa julkaistuissa eurojärjestelmän asiantuntija-arvioissa ennakoitiin, että inflaatio nopeutuisi vielä vuoden 2021 jälkipuoliskolla mutta hidastuisi taas vuonna 2022, jolloin tilapäisten tekijöiden vaikutuksen odotettiin väistyvän. Inflaatiopaineiden arvioitiin kasvavan vähitellen arviointijakson kuluessa, ja ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio arvioitiin aiempaa nopeammaksi. Kokonaisinflaation ennakoitiin kuitenkin yhä olevan koko arviointijakson ajan EKP:n neuvoston tavoitetta hitaampaa. Myös pohjainflaation arvioitiin jäävän alle kahden prosentin. Yritysten ja kotitalouksien rahoitusolot pysyivät vakaina, mutta markkinakorot nousivat vielä ennen EKP:n neuvoston kokousta, joka pidettiin 10.6.2021. Talousnäkymät siis kohenivat, mutta EKP:n neuvosto arvioi, että rahoitusolojen yleisempi kiristyminen olisi ennenaikaista ja vaarantaisi talouden elpymisen ja inflaationäkymät.

EKP:n neuvosto päätti kesäkuussa, että PEPP-ohjelmassa tehtäisiin netto-ostoja merkittävästi nopeampaan tahtiin kuin vuoden alkukuukausina, sillä inflaationäkymät eivät vieläkään olleet palautuneet ennen pandemiaa ennakoidulle keskipitkän aikavälin kehitysuralle ja rahoitusolot uhkasivat kiristyä. Muut rahapoliittiset toimet pidettiin ennallaan.

EKP:n neuvosto vei päätökseen rahapolitiikan strategiansa uudelleenarvioinnin 8.7.2021 (ks. myös osa 2.4). Uudessa strategiassa EKP:n neuvoston rahapolitiikan keskeisiksi elementeiksi otettiin uusi symmetrinen kahden prosentin inflaatiotavoite keskipitkällä aikavälillä sekä ehdollinen sitoumus ottaa huomioon korkojen tosiasiallisen alarajan vaikutus tilanteessa, jossa nimelliskorot ovat rakenteellisesti alhaalla. Korkojen ollessa taloudessa lähellä alarajaa vaaditaan yleensä erityisen voimallisia tai pitkällisiä rahapoliittisia toimia. Uuden tavoitteen ja strategian mukaisesti EKP:n neuvosto uudisti heinäkuun rahapolitiikkakokouksen yhteydessä myös ennakoivaa viestintäänsä EKP:n ohjauskorkojen kehityksestä ja esitti kolme edellytystä korkojen muuttamiselle. EKP:n neuvosto ilmoitti odottavansa ohjauskorkojen pysyvän samalla tasolla tai sitä alempina, kunnes inflaatiovauhti nopeutuisi kestävästi kahteen prosenttiin jo hyvissä ajoin ennen arviointijakson loppua ja kunnes se katsoisi pohjainflaation kehityksen olleen riittävää, jotta inflaation voitaisiin odottaa vakaantuvan kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Inflaatio voisi siirtymävaiheessa olla myös tavoitetta jonkin verran nopeampaa.

Ennen heinäkuun rahapolitiikkakokousta markkinakorot olivat laskeneet ja useimpien yritysten ja kotitalouksien rahoitusolot pysyivät suotuisina. Inflaatio nopeutui edelleen, mutta kehitystä pidettiin tilapäisenä ja keskipitkän aikavälin inflaationäkymät olivat vaimeat. Euroalueen talous elpyi odotetusti, vaikka koronaviruksen deltamuunnoksen leviäminen lisäsi epävarmuutta. Suotuisien rahoitusolojen säilymistä pidettiin välttämättömänä, jotta talouden piristyminen voisi kehittyä kestäväksi talouskasvuksi ja jotta pandemian haitallista vaikutusta inflaatioon voitaisiin hillitä. EKP:n neuvosto ilmoitti siksi odottavansa edelleen, että PEPP-ohjelmassa tehtäisiin netto-ostoja merkittävästi nopeampaan tahtiin kuin vuoden alkukuukausina. Myös muut rahapoliittiset toimet pidettiin ennallaan.

Talouden elpymistä tuettiin, jotta inflaatio voisi palautua kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi

Syyskuussa euroalueen talouden elpyminen oli päässyt hyvään vauhtiin, ja tuotannon odotettiin ylittävän pandemiaa edeltäneet lukemat vuoden loppuun mennessä. EKP:n asiantuntijoiden arviossa euroalueen talouskehityksestä vuoden 2021 inflaatiovauhti arvioitiin aiempaa nopeammaksi, sillä kustannuspaineet olivat nousseet tilapäisen materiaali- ja laitepulan myötä ja energian hinta nousi ennakoitua vahvemmin. Kehitykseen vaikutti vielä myös Saksan tilapäinen arvonlisäveroalennus vuoden 2020 heinä-joulukuulta. Myös vuoden 2023 inflaatiovauhti arvioitiin hieman aiempaa nopeammaksi, sillä talouden kasvunäkymät kohenivat ja kapasiteettia saatiin käyttöön ennakoitua paremmin, mutta inflaation odotettiin yhä jäävän selvästi tavoitetta hitaammaksi. Markkinapohjaiset inflaatio-odotukset nousivat merkittävästi korkeammiksi kuin pandemian alkuaikoina, mutta nekin pysyivät alle EKP:n keskipitkän aikavälin inflaatiotavoitteen. Yritysten, kotitalouksien ja julkisen sektorin rahoitusolot olivat jatkuvasti suotuisat, ja pankit myönsivät lainaa poikkeuksellisen edullisesti.

Keskipitkän aikavälin inflaationäkymät olivat kohentuneet hieman ja rahoitusolot pysyivät ennallaan, joten EKP:n neuvosto arvioi syyskuussa, että rahoitusolot voitaisiin pitää suotuisina, vaikka PEPP-ohjelmassa tehtäisiin netto-ostoja maltillisempaan tahtiin kuin kahdella edellisellä vuosineljänneksellä. Muut rahapoliittiset toimet pidettiin ennallaan.

EKP:n neuvoston lokakuisen kokouksen aikaan euroalueen talous elpyi edelleen vahvasti. Kasvu oli kuitenkin hidastunut jonkin verran, sillä materiaali-, laite- ja työvoimapula jarrutti tuotantoa joillakin aloilla. Inflaatio nopeutui yhä lähinnä energian voimakkaan hinnannousun vuoksi mutta myös siksi, että tarjonta elpyi erilaisten rajoitteiden takia hitaammin kuin kysyntä. Inflaation odotettiin nopeutuvan vielä jonkin aikaa mutta hidastuvan seuraavan vuoden kuluessa. Markkinakorot olivat nousseet syyskuun jälkeen. Rahoitusolot olivat kuitenkin yhä suotuisat, ja pankit myönsivät edelleen lainaa kotitalouksille ja yrityksille poikkeuksellisen matalilla koroilla. EKP:n neuvosto piti siis rahapolitiikan linjan ennallaan. Myös netto-ostoja PEPP-ohjelmassa jatkettiin entiseen tapaan.

Vuoden lopulla taloudellista toimintaa jarruttivat uudet pandemiaan liittyvät rajoitukset ja epävarmuus etenkin koronaviruksen omikronmuunnoksen vuoksi. Materiaali-, laite- ja työvoimapula jatkui, ja energia kallistui merkittävästi. Kasvu hidastui viimeisellä vuosineljänneksellä, ja odotuksena oli, että kehitys pysyisi samankaltaisena vuoden 2022 puolelle, joten joulukuisissa eurojärjestelmän asiantuntija-arvioissa vuoden 2022 talouskasvu arvioitiin aiempaa hitaammaksi. Kasvun odotettiin kuitenkin piristyvän vahvasti vielä vuoden 2022 kuluessa. Inflaatio oli marraskuussa edelleen nopeutunut arvioitua enemmän, mutta sen odotettiin hidastuvan vuoden 2022 kuluessa. Sekä markkina- että kyselypohjaiset pitkän aikavälin inflaatio-odotusten mittarit olivat jonkin verran lähestyneet kahden prosentin tavoitetta. Pohjainflaation odotettiin siksi nopeutuvan ja kokonaisinflaation palautuvan EKP:n neuvoston tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä, kun talous alkaisi taas vähitellen toimia täydellä teholla ja palkkakehitys elpyisi työmarkkinatilanteen kohentuessa edelleen. Joulukuun asiantuntija-arvioissa sekä kokonaisinflaatio että pohjainflaatio arvioitiin nopeammiksi kuin syyskuun arvioissa. Inflaatiovauhdin arvioitiin kuitenkin olevan vuonna 2024 edelleen tavoitetta hitaampi eli 1,8 %. Rahoitusolot olivat taloudessa edelleen suotuisat. Markkinakorot olivat pysyneet jokseenkin vakaina EKP:n neuvoston lokakuisen kokouksen jälkeen, ja pankkien antolainauskorot yrityksille ja kotitalouksille olivat yhä erittäin matalat.

EKP:n neuvosto totesi joulukuun kokouksessaan, että omaisuuserien ostoja voitaisiin seuraavina vuosineljänneksinä vähitellen vähentää talouden elpyessä ja inflaation lähestyessä keskipitkän aikavälin tavoitetta. Rahapolitiikan tukea tarvittiin kuitenkin edelleen, jotta inflaatio voisi vakaantua kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Epävarmassa tilanteessa rahapolitiikan oli tärkeää olla joustavaa, ja siinä oli oltava valinnanvaraa. EKP:n neuvosto teki siksi seuraavat päätökset:

PEPP-ohjelmassa tehtäviä ostoja vähennettäisiin vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä, ja netto-ostot päättyisivät maaliskuun 2022 lopussa.

PEPP-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitettaisiin uudelleen ainakin vuoden 2024 loppuun saakka. Erääntyvistä arvopapereista luovuttaisiin vähin erin niin, että rahapolitiikka pysyisi asianmukaisesti mitoitettuna.

EKP:n neuvosto korosti, että pandemian aiheuttamassa kriisitilanteessa omaisuuseräostojen joustava suunnittelu ja toteutus oli tukenut rahapolitiikan välittymismekanismin toimintaa ja tavoitteeseen oli siten voitu pyrkiä tehokkaammin. Rahapolitiikka joustaisi jatkossakin kriisitilanteissa EKP:n neuvoston mandaatin rajoissa, jos välittymismekanismia uhkaavat häiriöt vaarantaisivat hintavakauden saavuttamisen. Jos pandemia aiheuttaisi vielä hajautumista markkinoilla, PEPP-ohjelman uudelleensijoituksia voitaisiin ohjata joustavasti eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin tarpeen mukaan. Esimerkiksi Kreikan joukkolainoja voitaisiin hankkia uudelleensijoitusten yhteydessä enemmänkin, jotta ostot eivät keskeytyisi ja vaikeuttaisi rahapolitiikan välittymistä Kreikan taloudessa tilanteessa, jossa se toipui edelleen pandemian vaikutuksista. Netto-ostot PEPP-ohjelmassa voitaisiin lisäksi tarvittaessa aloittaa uudestaan pandemian aiheuttamien häiriöiden torjumiseksi.

Omaisuuseräostoja vähennettäisiin vähitellen. EKP:n neuvosto päätti, että vuoden 2022 toisella neljänneksellä APP-ohjelmassa tehtäisiin ostoja nettomääräisesti 40 miljardilla eurolla kuukaudessa ja kolmannella neljänneksellä 30 miljardilla eurolla kuukaudessa. Näin rahapolitiikan mitoitus tukisi inflaation vakaantumista EKP:n tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Lokakuusta 2022 lähtien APP-ohjelmassa tehtäisiin netto-ostoja 20 miljardilla eurolla kuussa, ja niitä jatkettaisiin niin kauan kuin se olisi tarpeen ohjauskorkojen elvyttävän vaikutuksen vahvistamiseksi. EKP:n neuvosto odotti netto-ostojen päättyvän hieman ennen kuin ohjauskorkoja alettaisiin nostaa.

Se ilmoitti, että APP-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia oli tarkoitus jatkaa täysimääräisesti vielä pidemmän aikaa sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto alkaisi nostaa EKP:n ohjauskorkoja, ja joka tapauksessa niin kauan kuin se olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi.

EKP:n ohjauskorot pidettiin ennallaan, ja samoin niiden tulevaa kehitystä koskeva ennakoiva viestintä.

EKP:n neuvosto totesi seuraavansa jatkossakin pankkien rahoitustilannetta varmistaakseen, ettei kolmannessa kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO III) sarjassa jaetun likviditeetin erääntyminen häiritsisi rahapolitiikan välittymistä. Se ilmoitti myös arvioivansa kohdennettujen rahoitusoperaatioiden vaikutusta rahapolitiikan mitoitukseen säännöllisin väliajoin. TLTRO III ‑operaatioissa oli myönnetty lainaa erityisin ehdoin, joiden oli määrä päättyä odotetusti seuraavan vuoden kesäkuussa. Myös pankkien varannoille maksettavien kaksiportaisten korkojen mitoitus oli määrä tarkistaa, jotta negatiivinen talletuskorko ei häiritsisi pankkien roolia rahapolitiikan välittymisessä, kun ylimääräistä likviditeettiä oli runsaasti. EKP:n neuvosto toisti olevansa tarvittaessa valmis tarkistamaan kaikkia välineitään sen varmistamiseksi, että inflaatio vakaantuisi 2 prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä.

Rahapolitiikalla tuettiin taloutta huomattavasti koko vuoden 2021 ajan, jotta pandemian haitallista vaikutusta inflaationäkymiin pystyttiin hillitsemään. Kattavia toimia myös mitoitettiin uudelleen, jotta rahoitusolot saataisiin pysymään suotuisina. Toimilla myös vakautettiin valtion joukkolainojen tuottoja (ks. kuvio 2.1), jotka vaikuttavat kotitalouksien, yritysten ja pankkien rahoituskustannuksiin. Pankkien rahoituskustannukset pysyivätkin toimien ansiosta erittäin suotuisina (ks. kuvio 2.2). Myös kotitaloudet ja yritykset hyötyivät suotuisista rahoitusoloista, sillä antolainauskorot olivat entistäkin matalammat – kotitalouksilla alimmillaan keskimäärin 1,31 % ja yrityksillä 1,36 % (ks. kuvio 2.3). Vuoden jälkipuoliskolla inflaatio kiihtyi merkittävästi ja talous elpyi edelleen. Elpymisen edetessä ja inflaation lähestyessä keskipitkän aikavälin tavoitetta EKP:n neuvosto päätti, että omaisuuseräostoja voitaisiin vähitellen vähentää vuoden 2022 alusta lähtien. Kaiken kaikkiaan rahapolitiikalla pystyttiin vuonna 2021 pitämään rahoitusolot suotuisina sekä tuettiin talouden elpymistä ja inflaation palautumista lähemmäs EKP:n neuvoston inflaatiotavoitetta.

Kuvio 2.1

Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen BKT-painotetut tuotot ja 10 vuoden yön yli ‑indeksiswapkorko

(vuotuisina prosentteina)

Kuvio 2.2

Pankkien velkarahoituksen kokonaiskustannukset

(talletusrahoituksen ja vakuudettoman markkinarahoituksen kokonaiskustannukset vuotuisina prosentteina)

Kuvio 2.3

Pankkien yrityksille ja kotitalouksille myöntämien lainojen korot

(vuotuisina prosentteina)

2.2 Eurojärjestelmän taseen kasvu jatkui haasteiden pitkittyessä

Vuonna 2021 jatkettiin koronaviruspandemian vuoksi käyttöön otettuja toimia eli tehtiin ostoja pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (PEPP) ja omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) ja toteutettiin pandemiaan liittyviä kohdentamattomia pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita (PELTRO) sekä kolmannen sarjan (TLTRO III) kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita kevennetyin ehdoin. Eurojärjestelmän tase kasvoi näiden toimien myötä 23 % (1 600 miljardia euroa) vuonna 2021 ja oli vuoden lopussa 8 600 miljardia euroa eli suurempi kuin koskaan.

Rahapoliittisista syistä hallussa pidettyjen omaisuuserien määrä eurojärjestelmän taseessa oli vuoden 2021 lopussa 6 900 miljardia euroa. Niihin sisältyi euroalueen luottolaitoksille myönnettyjä lainoja, joiden osuus taseen kokonaisvaroista oli 26 % (kuten vuoden 2020 lopussa), ja rahapolitiikan harjoittamista varten hankittuja arvopapereita, joiden osuus kokonaisvaroista oli 55 % (vuoden 2020 lopussa 53 %; ks. kuvio 2.4). Taseen muut rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista sekä rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista.

Taseen vastattavaa-puolella luottolaitosten varantotalletukset ja talletusmahdollisuuden käyttö kasvoivat yhteensä 4 300 miljardiin euroon (vuoden 2020 lopussa 3 500 miljardia euroa) ja vuoden 2021 lopussa niiden osuus taseen kokonaisveloista oli 50 % (kuten myös vuoden 2020 lopussa). Liikkeessä olevien setelien määrä kasvoi tavallista nopeammin ja oli vuoden lopussa 1 500 miljardia euroa (edellisvuonna 1 400 miljardia euroa). Liikkeessä olevien setelien osuus kokonaisveloista oli vuoden 2020 lopussa 18 % (vuoden 2020 lopussa 21 %). Muut velat (kuten pääoma ja arvonmuutostilit) kasvoivat 2 700 miljardiin euroon (vuoden 2020 lopussa 2 100 miljardia euroa), ja niiden osuus kokonaisveloista oli 32 % (vuoden 2020 lopussa 29 %, ks. kuvio 2.4). Muiden velkojen kasvu johtui lähinnä siitä, että valtioiden talletukset kasvoivat 590 miljardiin euroon. Niiden osuus muista veloista oli 22 % (vuoden 2020 lopussa 25 % eli 516 miljardia euroa). Lisäksi Kansainvälisen valuuttarahaston myöntämien erityisten nosto-oikeuksien vastaerä oli suuruudeltaan 179 miljardia euroa ja sen osuus muista veloista 7 % (vuoden 2020 lopussa 3 % eli 55 miljardia euroa).

Kuvio 2.4

Eurojärjestelmän konsolidoidun taseen kehitys

(mrd. euroa)

EKP päätti heinäkuussa 2020 jakaa enemmän tietoa luottolaitosten varantojen kaksiportaisista koroista ja ryhtyi julkaisemaan eurojärjestelmän ja eri maiden kokonaistietoja. Näin pystytään seuraamaan paremmin varantotalletuksia, jotka ovat eurojärjestelmän taseen suurin velkaerä. Eurojärjestelmä julkaisee kunkin pitoajanjakson keskimääräiset vähimmäisvarantovaatimukset, sekkitilitalletukset ja varantovelvoitteen ylittävät talletukset maittain. Lisäksi julkaistaan säännöllisesti tiedot vapautetuista osuuksista, vapautetuista ja vapauttamattomista varantovelvoitteen ylittävistä talletuksista ja hyödyntämättömistä vapautetuista osuuksista koko eurojärjestelmässä ja eri maissa.

APP- ja PEPP-ohjelmien sijoitussalkkujen maturiteetti sekä sijoitusten jakautuminen eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin

Omaisuuserien osto-ohjelman (APP) muodostavat kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (CBPP3), omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma (ABSPP), julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (PSPP) sekä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma (CSPP). Koronaviruspandemian vuoksi vuonna 2020 oli käynnistetty lisäksi erillinen pandemiaan liittyvä osto-ohjelma (PEPP), jossa ostokelpoisuusvaatimukset olivat samat kuin omaisuuserien osto-ohjelmassa. Eurojärjestelmä jatkoi vuonna 2021 omaisuuseräostoja sekä APP- että PEPP-ohjelmissa. Ostoja tehtiin joustavasti kulloisenkin markkinatilanteen mukaan.

APP-ohjelmassa ostettuja arvopapereita oli vuoden 2021 lopussa kaikkiaan noin 3 100 miljardin euron arvosta (jaksotetun hankintamenon perusteella). Suurin osa APP-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2021 lopussa niitä oli eurojärjestelmän hallussa jo noin 2 500 miljardin euron arvosta, mikä oli 80 % kaikista APP-ohjelman sijoituksista (eli niiden osuus pysyi samana kuin vuoden 2020 lopussa). PSPP-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. Jotkin kansalliset keskuspankit ostivat myös EU:n alueelle sijoittautuneiden ylikansallisten laitosten velkapapereita, kuten Next Generation EU (NGEU) ‑elpymissuunnitelman rahoittamiseksi vuonna 2021 liikkeeseen laskettuja joukkolainoja. PSPP-ohjelmassa hankittujen arvopaperien maturiteeteissa oli jonkin verran maittaisia eroja, mutta niiden painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2021 lopussa 7,3 vuotta kuten edellisvuonnakin. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osuus kaikista APP-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli vuoden 2020 lopussa 1 % (28 miljardia euroa), katettujen joukkolainojen osuus 9,5 % (298 miljardia euroa) ja yrityssektorin velkapapereiden osuus 10 % (310 miljardia euroa). Yksityisen sektorin arvopapereista ohjelmassa ostettiin vuonna 2021 eniten yrityssektorin velkapapereita: niitä ostettiin nettomääräisesti 61 miljardin euron arvosta. Yrityssektorin velkapapereiden ostoissa noudatetaan vertailuindeksiä, jossa yritysten ostokelpoiset velkapaperikannat ovat edustettuina markkina-arvon mukaan. Myös katettujen joukkolainojen ostoissa käytetään indeksiä.

PEPP-ohjelmassa ostettuja arvopapereita oli vuoden 2021 lopussa kaikkiaan noin 1 600 miljardin euron arvosta (jaksotetun hankintamenon perusteella). Katettujen joukkolainojen osuus arvopapereista oli alle 1 % (6 miljardia euroa), yrityssektorin velkapapereiden 3 % (44 miljardia euroa) ja julkisen sektorin velkapapereiden 97 % (1 531 miljardia euroa).

Julkisen sektorin velkapapereiden maakohtaiset ostokiintiöt PEPP-ohjelmassa määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. Ostoja tehtiin kuitenkin joustavasti eli jakauma vaihteli sen mukaan, miten ostoja ohjattiin eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin. PEPP-ohjelmassa hankittujen julkisen sektorin velkapaperien painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2021 lopussa 7,6 vuotta, mutta maturiteeteissa oli maakohtaisia eroja.

Vuonna 2020 eurojärjestelmä sijoitti APP-ohjelmassa ja PEPP-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksetun pääoman uudelleen täysimääräisesti. Yksityisen sektorin arvopapereita erääntyi 82 miljardilla eurolla vuonna 2021 ja julkisen sektorin velkapapereita (PSPP- ja PEPP-ohjelmissa) 362 miljardilla eurolla. PSPP-, CSPP- ja CBPP3-ohjelmissa hankittuja arvopapereita annettiin edelleen lainaan joukkolaina- ja repomarkkinoiden likvidiyden parantamiseksi. Myös PEPP-ohjelmassa hankittuja arvopapereita annettiin lainaan samoin ehdoin. EKP:n neuvosto päätti marraskuussa 2021, että hankittuja arvopapereita voitaisiin antaa lainaan käteisvakuuksia vastaan 150 miljardin euron arvosta, sillä eurojärjestelmän hallussa olevien arvopaperien määrä oli kasvanut merkittävästi.

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi oli vuoden 2021 lopussa noin 2 200 miljardia euroa eli 409 miljardia euroa suurempi kuin vuotta aiemmin. Kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO III) nettovaikutus oli 449 miljardia euroa. TLTRO III ‑operaatioissa jaettua likviditeettiä maksettiin takaisin ennenaikaisesti 139 miljardia euroa ja lisäksi TLTRO II ‑operaatioissa jaettua likviditeettiä erääntyi 15,7 miljardia euroa ja PELTRO-operaatioissa jaettua likviditeettiä 23,3 miljardia euroa, mutta takaisinmaksujen vaikutus kokonaissummaan oli varsin pieni. Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden painotettu keskimaturiteetti oli vuoden 2021 lopussa noin 1,74 vuotta eli lyhyempi kuin vuotta aiemmin (noin 2,4 vuotta).

Vakuusvaatimusten keventäminen

EKP:n neuvoston huhtikuussa 2020 päättämät vakuusvaatimusten kevennykset pidettiin voimassa vuonna 2021. Vakuuksiksi hyväksyttiin useampia eri tyyppisiä lainasaamisia (myös sellaisia, jotka hyötyivät euroalueen maiden koronaviruspandemian vuoksi luomista takausjärjestelyistä), aliarvostusvaatimuksia oli kevennetty tilapäisesti 20 % kaikissa hyväksyttävissä omaisuuseräluokissa, omaisuuserät säilyttivät vakuuskelpoisuutensa tietyin ehdoin, jos ne olivat täyttäneet vaatimukset ennen pandemiaa, ja tilapäisesti voitiin ostaa myös sellaisia Kreikan valtion liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita, jotka eivät täyttäneet luottoluokitusvaatimuksia. Tilapäiset toimet olivat tärkeä osa EKP:n rahapolitiikan vastausta pandemiaan, ja ne päätettiin pitää voimassa kesäkuuhun 2022 saakka.

Vakuuskelpoisia jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä oli vuoden 2021 lopussa noin 16 400 miljardin euron arvosta, mikä oli 695 miljardia euroa enemmän kuin edellisvuonna (ks. kuvio 2.5). Määrän kasvuun vaikuttivat eniten valtioiden velkapaperit, jotka myös olivat suurin omaisuuseräluokka (8 900 miljardia euroa). Muita merkittäviä omaisuuseräluokkia olivat yritysten joukkolainat (1 800 miljardia euroa), pankkien katetut joukkolainat (1 600 miljardia euroa) ja pankkien vakuudettomat joukkolainat (1 600 miljardia euroa). Suhteellisen pieni osa vakuuskelpoisista omaisuuseristä oli lisäksi aluehallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita (598 miljardia euroa), omaisuusvakuudellisia arvopapereita (572 miljardia euroa) ja muita jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä (noin 1 200 miljardia euroa).

Kuvio 2.5

Vakuuskelpoiset omaisuuserät

(mrd. euroa)

Vakuudeksi toimitettuja omaisuuseriä oli vuoden 2021 lopussa noin 2 800 miljardin euron arvosta, mikä oli 243 miljardia euroa enemmän kuin edellisvuonna (ks. kuvio 2.6). Vakuuksista suurin osa oli lainasaamisia (915 miljardin euron arvosta), pankkien katettuja joukkolainoja (718 miljardin euron arvosta), valtioiden velkapapereita (435 miljardin euron arvosta) ja omaisuusvakuudellisia arvopapereita (406 miljardin euron arvosta). Lisäksi vakuuksina oli pankkien vakuudettomia joukkolainoja (141 miljardin euron arvosta), aluehallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita (88 miljardin euron arvosta) ja yritysten joukkolainoja (77 miljardin euron arvosta).

Kuvio 2.6

Vakuudeksi toimitetut omaisuuserät

(mrd. euroa)

2.3 APP- ja PEPP-ohjelmien taloudelliset riskit

Omaisuuserien osto-ohjelman (APP) tarkoituksena oli vahvistaa EKP:n ohjauskorkojen elvyttävää vaikutusta. Pandemiaan liittyvällä osto-ohjelmalla (PEPP) puututtiin lisäksi vakaviin riskeihin, joita koronaviruspandemiasta aiheutuu euroalueen talousnäkymille ja rahapolitiikan välittymismekanismille.

Kaikkiin rahapolitiikan välineisiin sisältyy riskejä, eivätkä APP- ja PEPP-ohjelmien suorat omaisuuseräostot ole poikkeus. Eurojärjestelmä hallitsee ja valvoo näitä riskejä. Eurojärjestelmän riskienhallinnassa pyritään riskitehokkuuteen rahapolitiikan toteutuksessa eli eurojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisimman vähäisin riskein.^[21]

APP- ja PEPP-ohjelmille on luotu erilliset taloudellisten riskien hallintajärjestelyt, joissa otetaan huomioon ohjelmien rahapoliittiset tavoitteet sekä kunkin omaisuuserätyypin ominaisuudet ja riskiprofiili. Riskienhallintajärjestelyt koostuvat ostokelpoisuuskriteereistä, luottoriskiarvioinneista ja due diligence ‑menettelyistä, hintasäännöistä sekä vertailu- ja raja-arvoista. Ohjelmissa on riskienhallintajärjestelyt paitsi omaisuuserien ostoa ja niiden erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia varten myös itse omaisuuserille, niin kauan kuin ne ovat eurojärjestelmän taseessa.

Sen lisäksi, että järjestelyillä vähennetään taloudellisia riskejä, niiden avulla tähdätään hajautettuun ja markkinoiden kannalta neutraaliin sijoitusjakaumaan, joka edistää rahapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Riskienhallintajärjestelyissä otetaan huomioon myös muita kuin taloudellisia riskejä, kuten oikeudellisia, operatiivisia ja maineriskejä.

Seuraavassa tarkastellaan APP- ja PEPP-ohjelmien toteutusta ohjaavia taloudellisten riskien hallintajärjestelyjä.^[22] Taulukkoon 2.1 on koottu järjestelyjen keskeiset osatekijät.

Taulukko 2.1

APP ja PEPP-ohjelmien riskienhallintajärjestelyt

Ostokelpoisuusvaatimukset

APP- ja PEPP-ohjelmissa ostetaan periaatteessa vain omaisuuseriä, jotka hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Luotto-operaatioiden vakuuskelpoisuusvaatimukset käyvät ilmi rahapolitiikan välineitä koskevista yleisistä säännöistä.

Ostokelpoisuuden edellytyksenä APP- ja PEPP-ohjelmissa on muun muassa, että omaisuuserällä on vähintään yhden eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnissa hyväksyttävän ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luokitus^[23], joka vastaa vähintään eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 3 (CQS 3, tai parempi eli CQS 1 tai CQS 2). PEPP-ohjelmassa voidaan tilapäisesti ostaa myös sellaisia Kreikan valtion liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita, jotka eivät täytä luottoluokitusvaatimuksia.^[24] Ohjelmissa ostetaan vain euroalueella liikkeeseen laskettuja euromääräisiä omaisuuseriä, joiden selvitys suoritetaan euroalueella.

Yleisten vaatimusten lisäksi kussakin osto-ohjelmassa on omat erityiset ostokelpoisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereille on asetettu vähimmäis- ja enimmäismaturiteetti, kuten myös PEPP-ohjelmassa ostettaville arvopapereille. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa (CSPP) ei voida ostaa velkapapereita, joiden liikkeeseenlaskija tai liikkeeseenlaskijan emoyritys on luottolaitos. Lisäksi CSPP-ohjelmassa, kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa (CBPP3) ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa (ABSPP) ei osteta alas ajettavien yhteisöjen eikä varainhoitoyhtiöiden liikkeeseen laskemia tai alulle panemia omaisuuseriä. CBPP3-ohjelmassa joukkolainojen on täytettävä omaa vakuuskäyttöä koskevat eurojärjestelmän hyväksyttävyysvaatimukset (liikkeeseenlaskijalaitos voi itse käyttää niitä vakuutena luotto-operaatioissa).^[25] Omaisuusvakuudellisten arvopaperien kohdalla lisäehtona on, että suurin osa arvopaperin vakuutena oleviin saamisiin kytkeytyvistä velallisista on euroalueella.

Luottoriskiarvioinnit ja due diligence -menettelyt

APP- ja PEPP-ohjelmissa ostetaan omaisuusvakuudellisia arvopapereita, katettuja joukkolainoja ja yritysten velkapapereita, joten eurojärjestelmä toteuttaa jatkuvasti ostokelpoisiin emissioihin liittyviä luottoriskiarviointeja ja due diligence -menettelyjä. Seurannassa käytetään monenlaisia riski-indikaattoreita, ja arvioinneissa ja menettelyissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, eli mitä riskipitoisempi omaisuuserä on, sitä perusteellisemmin sitä analysoidaan. Tarvittaessa voidaan turvautua täydentäviin riskienhallintatoimiin suhteellisuusperiaatteen rajoissa. Ostoja voidaan esimerkiksi rajoittaa tai keskeyttää, ja poikkeustilanteissa omaisuuseriä voidaan jopa myydä, jos EKP:n neuvosto tapauskohtaisen arvionsa pohjalta niin päättää. APP- ja PEPP-ohjelmissa ostettavien yrityssektorin omaisuuserien kohdalla EKP kiinnittää due diligence ‑menettelyissään huomiota myös ilmastonmuutoksesta johtuviin riskeihin.

Hintasäännöt

APP- ja PEPP-ohjelmissa noudatettavilla hintasäännöillä varmistetaan, että ostot tehdään markkinahintaan eli mahdollisimman riskitehokkaasti markkinoita vääristämättä. Hintasääntöjen mukaan huomioon otetaan saatavissa olevat markkinahinnat ja niiden laatu sekä käypä arvo. Lisäksi tarkistetaan jälkikäteen, että ostohinnat vastasivat ostoajankohdan markkinahintoja.

Kaikissa osto-ohjelmissa on sallittua hankkia vakuuskelpoisia tuotoltaan negatiivisia omaisuuseriä, joiden tuotto voi tilanteen mukaan olla myös alle talletusmahdollisuuden koron.

Vertailuarvot

Hyvin hajautetun sijoitussalkun rakentamisessa käytetään vertailuarvoja, jotka auttavat myös vähentämään riskejä. Katettujen joukkolainojen ja yritysten velkapaperien ostoissa vertailuarvot pohjautuvat ostokelpoisen kannan markkina-arvoon eli kustakin hyväksyttävästä emissiosta jäljellä olevien omaisuuserien yhteenlaskettuun nimellisarvoon. Julkisen sektorin velkapapereiden maakohtaiset ostokiintiöt PSPP- ja PEPP-ohjelmissa määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. PEPP-ohjelma on suunniteltu joustavaksi, jotta ostoja voidaan ohjata tilanteen mukaan eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin.

Limiitit

Omaisuuserien osto-ohjelmassa käytetään limiittejä. Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisille omistusosuuksille on määritetty rahapoliittisten, toiminnallisten, oikeudellisten ja riskienhallinnallisten näkökohtien pohjalta ylärajat omaisuuseräluokittain – julkisen sektorin velkapapereille omansa ja yksityisen sektorin velkapapereille omansa. Ilmoittaessaan PEPP-ohjelmasta EKP:n neuvosto totesi, etteivät itse asetetut rajat saisi estää eurojärjestelmää toimimasta mandaatin edellyttämällä tavalla. Se olisi valmis tekemään tarvittaessa muutoksia, jotta toimet olisivat euroaluetta uhkaavien riskien mukaisia.

PSPP-ohjelmassa emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisten omistusosuuksien ylärajoja sovelletaan markkinoiden toiminnan ja hinnanmuodostuksen turvaamiseksi, suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi, riskien keskittymisen rajoittamiseksi sekä sen varmistamiseksi, ettei eurojärjestelmästä tule euroalueen valtioiden pääasiallista velkojaa. PSPP-ohjelmassa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on ylikansallisten laitosten joukkolainoilla 50 % arvopaperikannasta. Muilla joukkolainoilla emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on PSPP-ohjelmassa 33 %, kunhan on varmistettu tapauskohtaisesti, että eurojärjestelmälle ei muodostu omistusosuuden myötä yhteistoimintalausekkeen (collective action clause) käytön estävää määrävähemmistöosuutta. Muussa tapauksessa yläraja on 25 %. Ylikansallisten laitosten kohdalla liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja on 50 % kunkin laitoksen liikkeeseen laskemien ostokelpoisten omaisuuserien jäljellä olevasta kannasta, ja muiden hyväksyttyjen liikkeeseenlaskijoiden kohdalla raja on 33 %.

ABSPP-, CBPP3- ja CSPP-ohjelmissa eurojärjestelmän emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on 70 %. Yrityssektorin velkapapereihin sovelletaan tietyissä tapauksissa alempaa emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajaa: esimerkiksi julkisten yritysten liikkeeseen laskemien velkapapereiden kohdalla raja on sama kuin PSPP-ohjelmassa. Katettujen joukkolainojen ja yrityssektorin velkapapereiden ostoille on asetettu emissiokohtaisen ylärajan lisäksi liikkeeseenlaskijakohtainen yläraja. Yrityssektorin velkapapereihin sovellettavat ylärajat pohjautuvat liikkeeseenlaskijaryhmäkohtaiseen vertailuindeksiin, joka määräytyy ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden velkapapereiden markkina-arvon perusteella. Näin varmistetaan, että ostot jakautuvat hajautetusti. Rajoja voidaan alentaa, jos se on perusteltua luottoriskiarviointien ja due diligence ‑menettelyjen pohjalta.

2.4 Uusi EKP:n rahapolitiikan strategia

EKP:n neuvosto julkisti uuden rahapolitiikan strategiansa 8.7.2021 perusteellisen uudelleenarvioinnin jälkeen. Uudelleenarvioinnissa otettiin huomioon huomattavat rakenteelliset muutokset, joita euroalueen ja maailman taloudessa oli tapahtunut sitten vuoden 2003, jolloin strategiaa arvioitiin edellisen kerran. Yhtenä haasteena oli kasvava riski, että EKP:n ohjauskorkoja olisi käytännössä vaikea laskea enää enempää. Ylläpitääkseen hintavakautta tehtävänsä mukaisesti EKP:n neuvosto otti käyttöön symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Kun inflaatiotavoite on symmetrinen, sekä tavoitetta nopeampaa että sitä hitaampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisinä. Inflaatiotavoitteen symmetrisyyden vuoksi EKP:n neuvosto katsoi tarpeelliseksi ottaa huomioon korkojen tosiasiallisen alarajan vaikutukset. Kun korot ovat lähellä alarajaansa, vaaditaan voimallisia tai pitkällisiä rahapoliittisia toimia, jotta poikkeama inflaatiotavoitteesta ei pääse vakiintumaan. Inflaatio voi tilapäisesti olla myös tavoitetta jonkin verran nopeampaa. Ensisijaisena rahapolitiikan välineenä ovat EKP:n ohjauskorot. Koska ohjauskorkoja ei voi laskea määrättömiin, EKP:n neuvosto vahvisti käyttävänsä tarvittaessa muitakin rahapolitiikan välineitä, etenkin ennakoivaa viestintää, omaisuuseräostoja ja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita. Tilanteen mukaan voitaisiin harkita myös uusia rahapolitiikan välineitä hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Yhdenmukaista kuluttajahintaindeksiä (YKHI) käytettäisiin edelleen hintavakauden mittarina, ja Eurostatille suositeltaisiin tapoja sisällyttää myös omistusasumisen kustannukset indeksiin. EKP:n neuvosto perustaa rahapoliittiset päätöksensä kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa otetaan huomioon talouden, rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitys, suhteellisuusperiaate ja mahdolliset sivuvaikutukset. Hintavakaustehtävän salliessa EKP:n neuvosto siis kiinnittää rahapoliittisissa päätöksissään huomiota muihinkin rahapolitiikan harjoittamiseen vaikuttaviin tekijöihin. Se on mandaattinsa rajoissa sitoutunut varmistamaan, että eurojärjestelmä ottaa kattavasti huomioon ilmastonmuutoksen ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen vaikutukset. Myös rahapoliittisia päätöksiä koskeva viestintä uudistettiin uuden strategian mukaiseksi.^[26] EKP:n neuvosto vahvisti aikovansa arvioida rahapolitiikan strategian toimivuutta säännöllisesti. Seuraava arvio on tarkoitus tehdä vuonna 2025.

Hintavakaustavoitteen kehitys

Kun EKP:n rahapolitiikan strategia laadittiin vuonna 1998, EKP:n neuvosto määritteli hintavakauden euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi. Inflaation pitäminen alle kahden prosentin oli perusteltua, sillä aiempina vuosikymmeninä inflaatio oli ollut hyvinkin nopeaa. Strategian arvioinnissa vuonna 2003 hintavakauden määritelmää tarkennettiin. Tavoitteena oli, että inflaatiovauhti olisi alle 2 % mutta lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Näin tuettiin nimelliskorkojen trendikehitystä ja säilytettiin riittävä turvamarginaali deflaatioriskiä vastaan. Tavoitteessa otettiin myös huomioon YKHIin mahdollisesti sisältyvä mittausharha ja inflaatioerot euroalueella. Hintataso pyrittiin pitämään vakaana keskipitkällä aikavälillä, ja hintavakautta uhkaavia riskejä tarkasteltiin kahdesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta eli taloudellisen ja rahatalouden analyysin pohjalta.

Rahapolitiikan strategian kattavassa uudelleenarvioinnissa vuosina 2020–2021 todettiin, että monet inflaatiota edellisellä vuosikymmenellä hidastaneista tekijöistä olivat yhteydessä toisiinsa. Maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkiseuraukset pitivät 2010-luvulla inflaatiota hitaana, eli tilanne oli hyvin toinen kuin euroalueen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Reaalisen tasapainokoron laskettua euroalueella ja muuallakin maailmassa häiriöihin oli vaikea reagoida enää korkopolitiikalla. Tasapainokorolla tarkoitetaan korkotasoa tilanteessa, jossa inflaatio pysyy tavoitteen mukaisena ja talouden koko kapasiteetti on käytössä. Pitkittynyt hitaan inflaation kausi oli vaikuttanut myös inflaatio-odotuksiin – ne eivät pysyneet tarkoituksenmukaisesti EKP:n tavoitteen mukaisina.

Vuosien 2020–2021 uudelleenarvioinnin tuloksena EKP:n neuvosto otti käyttöön symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen. Kun tavoitteena on kahden prosentin inflaatio keskipitkällä aikavälillä, inflaatio-odotukset voidaan ankkuroida tavoitteeseen selkeästi, mikä on hintavakauden ylläpitämisen kannalta olennaisen tärkeää. Uudelleenarvioinnin yhteydessä todettiin, että konkreettinen tavoiteluku on selkeämpi hahmottaa kuin vaihteluväli, mikä edistää vakaata inflaatiokehitystä.^[27] Strategiassa oli aiemmin määritetty vaihteluvälille selkeä kahden prosentin yläraja muttei täsmällistä alarajaa. Näin saattoi syntyä harhakuva, että EKP reagoisi tavoitetta nopeampaan inflaatioon voimakkaammin kuin hitaaseen inflaatioon, sillä nopea inflaatio olisi selkeämmin tavoitearvojen ulkopuolella.

EKP:n neuvosto vahvisti, että rahapolitiikan strategiaa toteutettaisiin jatkossakin keskipitkän aikavälin näkökulmasta. Näin otetaan huomioon, että rahapolitiikan vaikutus välittyy talouteen ja inflaatioon pitkällä ja vaihtelevalla viiveellä. Lyhyellä aikavälillä poikkeamat inflaatiotavoitteesta ovat siis väistämättömiä. Keskipitkän aikavälin näkökulman ansiosta rahapolitiikassa voidaan suhtautua joustavasti tilapäisiin häiriöihin, jotka saattavat väistyä omia aikojaan. Näin vältetään turhaa vaihtelua taloudellisessa toiminnassa ja työllisyydessä.

EKP:n neuvosto korosti, että sekä tavoitetta nopeampaa että sitä hitaampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisinä eli että tavoite on symmetrinen. Korkoja ei kuitenkaan voida laskea määrättömiin, joten hintavakauden tavoittelu saattaa jäädä epäsymmetriseksi, jos keskuspankilla on vähemmän keinoja reagoida inflaation hiipumiseen kuin sen kiihtymiseen tavoitetta nopeammaksi. Sitoutuminen symmetriseen inflaatiotavoitteeseen edellyttää siis erityisen voimallisia ja pitkällisiä rahapoliittisia toimia, jos inflaatio uhkaa hidastua korkojen ollessa jo lähellä alarajaansa, jotta poikkeama inflaatiotavoitteesta ei pääse vakiintumaan. Inflaatio voi silloin tilapäisesti olla myös tavoitetta jonkin verran nopeampaa.

Ensisijaisena rahapolitiikan välineenä ovat EKP:n ohjauskorot. Reaalisen tasapainokoron laskettua viime vuosikymmenten kuluessa keskuspankit ympäri maailmaa ovat kuitenkin ottaneet käyttöön myös epätavanomaisia rahapoliittisia toimia pyrkiessään ohjaamaan inflaatiokehitystä tavoitteensa mukaiseksi. Osana strategian uudelleenarviointia kartoitettiin siksi myös näiden toimien tehokkuutta. Arvioinnissa todettiin, että epätavanomaisilla toimilla oli pystytty kohentamaan tuotantoa, työllisyyttä ja inflaatiota. Tehokkaita toimia olivat esimerkiksi negatiiviset korot, ennakoiva viestintä, omaisuuserien ostot ja pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Ne kaikki olivat vaikuttaneet talouteen ja rahoitusmarkkinoihin hieman eri tavoin ja tukeneet toistensa vaikutusta.^[28] Toimien mitoituksessa oli otettu huomioon mahdolliset sivuvaikutukset rahoitusjärjestelmässä ja reaalitaloudessa.

EKP:n neuvosto vahvisti, että YKHI-indeksi soveltuu edelleen hintojen mittaamiseen arvioitaessa hintavakaustavoitteen saavuttamista. Hintavakaustavoitteen määritelmässä käytetään kokonaisinflaatiota, sillä se on kattavin tapa mitata kotitalouksien kulutuskorin hintakehitystä. Lisäksi tarkastellaan edelleen useita pohjainflaation mittareita, joista on jätetty pois kaikkein vaihtelevimmat erät. Strategian uudelleenarvioinnissa havaittiin joitakin mahdollisuuksia hioa hintakehityksen mittaamista.^[29] EKP:n neuvosto totesi erityisesti, että inflaatiota voitaisiin mitata kotitalouksien kannalta paremmin, jos YKHIin sisällytettäisiin omistusasumiseen liittyviä kustannuksia. EKP on siksi ehdottanut Eurostatille ja kansallisille tilastolaitoksille tapoja ottaa omistusasumisen kustannukset huomioon indeksissä. Edessä on monivuotinen hanke, joten EKP:n neuvosto alkaa jo nyt ottaa huomioon täydentäviä inflaation mittareita, joissa on jo pyritty alustavasti arvioimaan omistusasumisen kustannuksia.

Muita hintavakaustavoitteen saavuttamiseen vaikuttavia näkökohtia

Eurojärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden ylläpitäminen, mutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla sen tehtävänä on myös tukea yleistä talouspolitiikkaa EU:ssa ja edistää EU:n tavoitteiden saavuttamista, kunhan hintavakaus ei vaarannu. EU:n tavoitteisiin kuuluvat muun muassa tasapainoinen talouskasvu, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Eurojärjestelmä myös tukee osaltaan luottolaitosten toiminnan ja rahoitusjärjestelmän vakautta valvovien toimivaltaisten viranomaisten politiikan tuloksellista ja asiallista toteuttamista.

Täystyöllisyys ja hintavakaus tukevat yleensä tavoitteina toisiaan. Kun inflaatio ja työllisyys kehittyvät samansuuntaisesti, rahapolitiikalla voidaan vakauttaa inflaatiota aiheuttamatta haittaa työllisyydelle. Joskus kuitenkin inflaatio ja työllisyys saattavat kehittyä tilapäisesti eri suuntiin, ja silloin rahapolitiikan kiristäminen inflaation hidastamiseksi voisi heikentää työllisyyskehitystä entisestään. Kun rahapolitiikassa säilytetään keskipitkän aikavälin näkökulma, tällaisiin tilapäisiin vaihteluihin ei tarvitse reagoida, jolloin taloudellinen toiminta ja työllisyys pysyvät vakaampina. Tarkastellessaan vaikutusta tuotantoon ja työllisyyteen EKP:n neuvosto painotti, että on tärkeää ottaa huomioon monenlaisia muuttujia ja eroja rahapolitiikan välittymisessä.^[30]

Rahoitus- ja hintavakaus tukevat toisiaan. Kun rahoitusmarkkinoilla on häiriöitä, hintavakauteen tähtäävillä rahapoliittisilla toimilla yleensä vakautetaan myös rahoitusjärjestelmää, sillä toimilla pyritään vähentämään rahapolitiikan välittymismekanismiin vaikuttavia häiriöitä, estämään makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden ongelmia pahentamasta toisiaan ja välttämään velkadeflaatiota. Kun rahoitusvakaus on uhattuna, riskeihin tartutaan ensisijaisesti makro- ja mikrovakauspolitiikalla. Useimmiten makrovakauspolitiikka ja rahapolitiikka tukevat toisiaan. Kun makrovakauspolitiikalla estetään tasapainottomuuksia syntymästä, se pienentää hintavakautta uhkaavien finanssikriisien todennäköisyyttä. Rahapolitiikka puolestaan vaikuttaa rahoitusvakautta uhkaaviin riskeihin. Elvyttävällä rahapolitiikalla voidaan pienentää luottoriskejä, sillä taloudellinen toiminta piristyy ja inflaatio nopeutuu. Se voi kuitenkin johtaa myös velkarahoituksen käytön lisääntymiseen tai saada omaisuuserien rinnat reagoimaan herkemmin erilaisiin häiriöihin. Rahapolitiikan kiristyessä kehitys ohjautuu vastakkaiseen suuntaan.

Finanssikriisit vaikuttavat haitallisesti hintavakauteen, joten EKP:n on perusteltua ottaa rahoitusvakaus huomioon rahapolitiikan suunnittelussa. Makrovakauspolitiikan toimintakyky vaihtelee toistaiseksi suhdannekierron eri vaiheissa. Lisäksi makrovakauspolitiikka ja rahapolitiikka vaikuttavat toistensa tehoon, ja rahapolitiikalla voi olla myös rahoitusvakauteen vaikuttavia sivuvaikutuksia. Rahapolitiikan varsinainen tehtävä ei kuitenkaan ole rahoitusvakauden takaaminen. EKP:n neuvosto ei siis pyri järjestelmällisesti kiristämään rahapolitiikkaa järjestelmäriskien kasvaessa eikä keventämään rahapolitiikkaa riskien toteutuessa, vaan se ottaa rahoitusvakauteen liittyvät näkökohdat joustavasti huomioon. Rahapolitiikassa reagoidaan rahoitusvakauteen vaikuttaviin riskeihin tilannekohtaisesti, ja päähuomio kiinnitetään siihen, miten kehitys vaikuttaisi hintavakauteen keskipitkällä aikavälillä. Rahapolitiikan pohjaksi on hyvä tarkastella myös erilaisia tietoja rahoitusvakauden kehityksestä.^[31]

Uudessa rahapolitiikan strategiassa kiinnitetään huomiota ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos otetaan huomioon rahapolitiikassa, sillä se vaikuttaa talouden ja rahoitusjärjestelmän rakenteisiin ja suhdannekehitykseen.^[32] EKP:n neuvosto on mandaattinsa rajoissa sitoutunut varmistamaan, että eurojärjestelmä ottaa rahapolitiikassa ja keskuspankkitoiminnassa kattavasti huomioon ilmastonmuutoksen ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen vaikutukset EU:n lyhyen ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden mukaisesti. Se on sitoutunut kunnianhimoiseen toimintasuunnitelmaan, jonka avulla ilmastoriskejä voidaan ottaa huomioon. Aluksi parannetaan kykyä analysoida kehitystä ja kehitetään uusia tilastoindikaattoreita, joiden avulla saadaan selkeämpi kuva ilmastonmuutoksen makrotaloudellisesta vaikutuksesta. Ilmastonäkökohdat otetaan huomioon myös EKP:n rahapoliittisissa operaatioissa esimerkiksi tietojen julkistamisessa, riskiarvioissa, vakuuskäytännössä ja yritysten velkapaperien ostoissa.

Analyysien ja viestinnän uudistaminen

Aiemmin hintavakauteen kohdistuvia riskejä tarkasteltiin EKP:n rahapolitiikassa kahdesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta eli taloudellisen ja rahatalouden analyysin pohjalta. Tuloksia verrattiin keskenään, ja näin päädyttiin kokonaisarvioon kehityksestä. Uudessa strategiassa annetaan arvoa erikoistuneille analyyseille, mutta niiden yhdistämistä pidetään tärkeänä, sillä rahatalous, rahoitusjärjestelmä ja reaalitalous vaikuttavat toistensa kehitykseen monin tavoin. Taloudellisessa analyysissa keskitytään lyhyen aikavälin talouskasvuun, työllisyyteen ja inflaatioon, tarkastellaan eurojärjestelmän ja EKP:n asiantuntijoiden arvioita keskeisten makrotalouden muuttujien kehityksestä keskipitkällä aikavälillä sekä arvioidaan laajasti talouskasvuun ja hintavakauteen kohdistuvia riskejä. Rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysiä on kehitetty maailmanlaajuisen finanssikriisin ja sen jälkivaikutusten myötä. Rahatalouden ja rahamarkkinoiden muuttujien analyysissa kiinnitetään erityistä huomiota rahapolitiikan välittymismekanismin toimintaan ja varsinkin vaikutuksen välittymiseen luottokanavan, pankkien luotonantokanavan, riskinottokanavan ja varallisuushintakanavan välityksellä. EKP:n neuvoston rahapoliittiset päätökset perustuvat kokonaisvaltaiseen arviointiin, ja niissä otetaan huomioon suhteellisuusperiaate ja mahdolliset sivuvaikutukset.

EKP:n neuvosto päätti myös, että uusi rahapolitiikan strategia otettaisiin vastaisuudessa huomioon rahapoliittisia päätöksiä koskevassa viestinnässä eli rahapoliittisissa katsauksissa, lehdistötilaisuuksissa, Talouskatsauksissa ja rahapolitiikkakokousten selonteoissa. Lisäksi laadittaisiin visuaalista materiaalia, joka kohdennettaisiin eri yleisöille niiden asiantuntemuksen mukaan sen varmistamiseksi, että EKP:n toimet ymmärretään ja niihin luotetaan. EKP:n neuvosto totesi arvostavansa strategian uudelleenarvioinnin aikana järjestetyistä kuuntelutilaisuuksista^[33] saatuja hyviä kokemuksia ja aikovansa ottaa keskustelutilaisuudet kiinteäksi osaksi eurojärjestelmän ja kansalaisten vuorovaikutusta.^[34]

Kehikko 3
Rahapolitiikan viestintä uusilla urilla

Vuonna 2021 EKP uudisti rahapolitiikan viestintää. Strategian uudelleenarvioinnin pohjalta kehitettiin ajanmukaisempia tapoja kertoa rahapolitiikasta niin asiantuntijoille kuin suurelle yleisöllekin. Helposti lähestyttävää tietoa EKP:n rahapolitiikasta ja rahapolitiikan välineistä kysytään yhä enemmän. EKP:n ja muiden eurojärjestelmän keskuspankkien asiantuntijoiden yhdessä hahmottelemat uudistukset palvelevat etenkin suuren yleisön tarpeita. EKP ja kansalliset keskuspankit järjestivät strategian uudelleenarvioinnin yhteydessä kuuntelutilaisuuksia, joista saatu palaute oli selkeä: EKP:n toivotaan käyttävän ymmärrettävämpää kieltä ja selittävän paremmin, miten rahapolitiikka vaikuttaa ihmisten arkeen. Tutkimustulosten mukaan myös asiantuntijat pitävät tiivistä ja selkokielistä viestintää vakuuttavampana kuin monimutkaisia ammatti-ilmauksia.

Uudenlainen rahapoliittinen katsaus

Aiemmin rahapoliittisista päätöksistä kerrottiin julkaisemalla pääjohtajan alustuspuheenvuoro, mutta heinäkuussa 2021 sen tilalle tuli uudenlainen rahapoliittinen katsaus, jossa käytetään ymmärrettävämpää kieltä. Katsaus on lyhyt ja rakenteeltaan selkeä. Siinä käydään läpi, miten EKP:n neuvoston arvio talouden kehityksestä vaikuttaa EKP:n rahapoliittisiin ratkaisuihin ja mihin päätöksillä pyritään.

Kuviossa A on mitattu EKP:n kielenkäytön selkeytymistä. Uusi rahapoliittinen katsaus on huomattavasti selkeämpää luettavaa kuin aiemmat alustuspuheenvuorot, jotka vaativat lukijaltaan yliopistotasoista koulutusta (n. 14 vuotta standardiasteikolla).

Kuvio A

EKP:n rahapoliittisen katsauksen luettavuus

Rahapoliittinen katsaus pähkinänkuoressa

Rahapoliittiset päätökset julkaistaan myös kuvitettuna katsauksena. Rahapoliittinen katsaus pähkinänkuoressa kertoo tärkeimmät asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Suurelle yleisölle suunnattu tiivistelmä julkaistaan kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Helppolukuinen ja silmää miellyttävä kerronta tuo EKP:n päätökset lähelle lukijaa.

Uusien viestinnän keinojen ansiosta luottamus EKP:hen vahvistuu, kun rahapolitiikasta tiedetään enemmän ja sen vaikutus hahmotetaan paremmin. Kun EKP:n toimista ollaan hyvin perillä, rahapolitiikka on tehokkaampaa. Inflaatio-odotukset pysyvät paremmin EKP:n tavoitteen mukaisina, kun EKP:hen luotetaan riippumattomana toimijana. Kuluttajien odotuksia luotaavan EKP:n kyselytutkimuksen perusteella uusi symmetrinen kahden prosentin inflaatiotavoite on vahvistanut EKP:n uskottavuutta. Kyselyn mukaan uudesta tavoitteesta ja sen vaikutuksista perillä olevat euroalueen kotitaloudet odottavat muita todennäköisemmin EKP:n pystyvän ylläpitämään hintavakautta keskipitkällä aikavälillä.^[35]

3 Euroopan rahoitussektori: elpyminen vähensi lyhyen aikavälin riskejä, mutta haavoittuvuustekijät lisääntyvät

Taloustilanteen koheneminen vuonna 2021 vähensi euroalueen rahoitusvakauden riskejä lyhyellä aikavälillä, ja yritykset, valtiot ja pankit säästyivät negatiivisilta tapahtumilta. Kansainvälisten tarjontaketjujen häiriöt ja energiahintojen nousu asettivat kuitenkin uusia haasteita talouden elpymiselle ja inflaationäkymille, mikä tulevaisuudessa saattaa vaikuttaa myös rahoitusvakauteen. Samaan aikaan monet muutkin haavoittuvuustekijät lisääntyivät edelleen. Asunto- ja rahoitusmarkkinoilla arvostukset olivat korkealla, pankkisektorin ulkopuoliset rahoituslaitokset jatkoivat riskinottoa ja pandemian perintönä sekä yritys- että yksityissektorilla oli entistä enemmän velkaa. Talouden elpymisen edetessä makrovakauspolitiikan painopiste siirtyi lyhyen aikavälin tukitoimista rahoitusvakautta uhkaavien haavoittuvuustekijöiden hallintaan. Niitä olivat erityisesti odotettavissa olevat suhdannevaiheeseen ja kiinteistömarkkinoihin liittyvät riskit. Lisäksi jatkettiin työtä pankkien sääntelykehyksen ja pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten makrovalvonnan vahvistamiseksi, jotta rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä voidaan entisestään parantaa pitkällä aikavälillä.

3.1 Rahoitusvakaustilanne vuonna 2021

Vuoden 2021 mittaan talouden elpyminen vahvistui ja laajeni kaikkiin euroalueen maihin ja kaikille toimialoille, mikä yleisesti paransi rahoitusvakausnäkymiä lyhyellä aikavälillä. Joitakin rahoitusvakauteen kohdistuvia lyhyen aikavälin riskejä on kuitenkin vielä jäljellä. Ne liittyvät kansainvälisten toimitusketjujen rajoituksiin ja energiahintojen nousuun, jotka alkoivat vaikuttaa sekä inflaation että talouden elpymisen näkymiin, sekä pandemian tulevaa kehitystä koskevaan epävarmuuteen. Yritysten tuloskehitys parani laajalti vuonna 2021, mutta edelleen riskialttiita olivat sellaiset yritykset, joihin pandemiasta johtuvat rajoitukset vaikuttivat voimakkaammin ja jotka olivat jo ennen pandemiaa velkaantuneet runsaasti. Samalla julkisen velan huomattava kasvu lisäsi huolta keskipitkän aikavälin velkakestävyydestä. Yliarvostuksen merkit joissakin omaisuuslajeissa ja euroalueen asuinkiinteistömarkkinoiden vilkastuminen lisäsivät niin ikään haavoittuvuustekijöitä. Vaikka euroalueen pankkien kannattavuus ja saamisten laatu ovatkin parantuneet, pankkisektori kärsii edelleen rakenteellisista vaikeuksista, ja muilla rahoituslaitoksilla kuin pankeilla luotto- ja likviditeettiriskit ovat suuret (ks. kaavio 3.1).

Pandemian myötä valtioiden ja yritysten velkaantuneisuus lisääntyi vuonna 2021. Valtioiden velkakestävyyteen liittyviä huolia kuitenkin hälvensivät talouden jatkuva elpyminen ja suotuisat rahoitusolot, jotka osaltaan auttoivat vähentämään velkojen uusimiseen liittyvää riskiä (ns. rollover risk). Yrityssektorilla lyhyen aikavälin maksukyvyttömyysriski väheni kannattavuusnäkymien kohentuessa ja julkisten tukitoimien jatkuessa, vaikkakin entistä kohdennetummassa muodossa. Haavoittuvassa asemassa ovat edelleen erityisesti sellaiset yritykset, jotka olivat velkaantuneita jo ennen pandemiaa ja jotka toimivat pandemiasta enemmän kärsineillä sektoreilla. Tulevaisuudessa yritysten maksukyvyttömyystapaukset saattavat vielä lisääntyä, kun selvittämättömiä konkursseja aletaan purkaa ja julkiset tukitoimet asteittain lopetetaan, joskin tapauksia arvioidaan nyt olevan pandemian alkuvaiheessa pelättyä vähemmän. Asuntomarkkinoiden nopean vilkastumisen myötä asuntohintojen vuotuinen nousu oli 9 % syyskuussa 2021, mikä kasvatti joissakin maissa tehtyjä arvioita yliarvostuksesta. Asuntohintojen nousun kiihtymisen taustalla oli hintojen nousukehitys sekä kaupungeissa että niiden ulkopuolisilla alueilla. Joissakin maissa keskipitkän aikavälin haavoittuvuustekijöitä lisäsivät merkit lainaehtojen höltymisestä sekä kotitalouksien suuri ja edelleen kasvava velkaantuneisuus. Vaikka lainanottajat saavatkin matalien korkojen ansiosta halvempaa rahoitusta pitemmälle aikavälille, mikä vähentää velkojen uusimiseen liittyviä riskejä ja helpottaa velanhoitoon liittyviä huolia, velkaantuneisuuden kasvu on jatkossa haavoittuvuustekijä kaikilla sektoreilla, etenkin silloin, jos rahoituskustannukset nousevat ja talouskasvu jää odotettua vähäisemmäksi.

Vuonna 2021 riskinottohalukkuus rahoitusmarkkinoilla oli yleisesti positiivinen. Joissakin segmenteissä arvostukset kuitenkin nousivat voimakkaasti, kun sijoittajat tavoittelivat suurempia voittoja vähäisen reaalituoton ympäristössä. Osakemarkkinat jatkoivat nousuaan tulosodotukset kohentuessa ja rahoitusolojen pysyessä suotuisina. Ennätykselliset high-yield-luokan yritysarvopaperien liikkeeseenlaskut ja pienet riskipreemiot viittaavat sijoittajien vahvaan riskinottohalukkuuteen. Tietyt omaisuuslajit vaikuttavat kuitenkin yliarvostetuilta, sillä osakemarkkinoiden tämänhetkistä nousua kiihdyttivät rokotekehityksestä saadut hyvät uutiset, ja nousun taustalla on kenties ollut velkarahoituksen käyttö. Tämä olisi saattanut aiheuttaa suuria tappiokeskittymiä, jos markkinoiden volatiliteetti olisi lisääntynyt.

Vuonna 2021 euroalueen pankkien voitot lähestyivät pandemiaa edeltänyttä tasoa luottotappioihin liittyvien kustannusten vähenemisen ja investointipankkien vahvojen tuottojen vuoksi. Pankkien saamisten laatu pysyi parempana kuin pandemian alkaessa arveltiin, mikä kertoo yrityksille tarjottujen tukitoimien ja talouden elpymisen vaikutuksesta. Järjestämättömien saamisten osuus lainakannasta laski tasolle, jolla se oli edellisen kerran ollut ennen maailmanlaajuista finanssikriisiä, kun pankit jatkoivat edelleen ongelmaluottojen myymistä pois taseistaan. Talletusten osalta negatiivisten markkinakorkojen vaikutusta siirrettiin entistä vahvemmin talletuskorkoihin, kun taas vakavaraisuus väheni kokonaisuudessaan hieman vuoden 2021 alkupuoliskolla. Markkinaosapuolten suhtautuminen euroalueen pankkeihin pysyi suopeana. Tähän vaikuttivat heinäkuussa 2021 toteutetun Euroopan pankkiviranomaisen stressitestin tulokset ja EKP:n osingonjaosta pidättäytymistä tai sen rajoittamista koskevan suosituksen kumoaminen.^[36] Tulevaisuudessa kannattavuus riippuu siitä, miten talouden elpyminen ja pandemiakehitys etenevät, ja saamisten laatua koskevia huolia saattaa nousta uudelleen esiin, kun julkisten tukitoimien vähittäinen purkaminen jatkuu. Lisäksi pankkeja vaivasivat vuonna 2021 monin tavoin jo ennen pandemiaa ilmenneet rakenteelliset ongelmat, kuten heikko kustannustehokkuus, tulonlähteiden vähäinen hajauttaminen, ylikapasiteetti ja niukat katteet matalien ohjauskorkojen ympäristössä.

Vuonna 2021 pankkisektorin ulkopuoliset laitokset, kuten sijoitusrahastot, vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot, jotka ovat reaalitaloudelle tärkeä rahoituslähde, lisäsivät edelleen sijoituksiaan heikompilaatuisiin joukkolainoihin. Vaikka näistä arvopapereista aiheutuvat luottoriskit lievenivätkin lyhyellä aikavälillä yrityssektorin haavoittuvuustekijöiden vähenemisen myötä, pankkisektorin ulkopuolisiin rahoituslaitoksiin kohdistuu edelleen huomattavien luottotappioiden riski, jos yrityssektorin tilanne uudelleen heikkenee. Sijoitusrahastojen kasvavia luottoriskejä voimisti suuri likviditeettiriski, joka johtui käteispuskurien ja likvidien varojen vähäisyydestä ja jonka vuoksi sijoitusrahastot ovat haavoittuvia mahdollisille laajamittaisille ulosvirtauksille. Rahastosijoitusten herkkyys korkotason muutokselle (duraatio) kasvoi entisestään, mikä lisää arvostustappioiden riskiä tilanteessa, jossa korot maailmanmarkkinoilla kasvaisivat huomattavasti. Jos arvostustappiot johtaisivat sijoitusten laajoihin lunastuksiin, rahastot saattaisivat vähäisten likviditeettipuskurien vuoksi joutua myymään omaisuuseriä, mikä voisi synnyttää arvostusten ja lunastusten noidankehän. Vakuutusyhtiöiden kannattavuus- ja luottoluokitusnäkymät paranivat vuonna 2021 kysynnän, hinnoittelun ja kustannusleikkausten suotuisan kehityksen tukemina.

Sektorikohtaisten riskien lisäksi ilmastonmuutos aiheutti rahoitusvakaudelle monilukuisia, mittavia ja jatkuvasti kiireellisempää puuttumista edellyttäviä riskejä vuonna 2021. EKP:n vuoden aikana tekemässä analyysissa^[37] todettiin, että ilmastoon liittyvät riskit euroalueen pankeille, rahastoille ja vakuutusyhtiöille saattavat muodostua huomattaviksi, etenkin jos ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei pystytä tehokkaasti hallitsemaan. Kaikkien osapuolten on hallittava vähähiiliseen talouteen siirtymiseen liittyvää riskiä sekä sään ääri-ilmiöiden ja ilmastoon liittyvien tapahtumien mukanaan tuomia fyysisiä riskejä. EKP:n tähänastiset analyysit viittaavat siihen, että kyseiset riskit keskittyvät erityisesti tietyille toimialoille, maantieteellisille alueille ja tiettyihin pankkeihin, mikä voimistaa riskien vaikutusta rahoitusvakauteen. Lisäksi on vielä korjattava tietoaineistoihin ja menetelmiin liittyviä puutteita, jotta ilmastoon liittyviä riskejä voidaan arvioida entistä kattavammin.

Kaavio 3.1

Keskeiset euroalueen rahoitusvakautta uhkaavat riskit

3.2 Makrovakauspolitiikalla tuetaan luotonannon jatkuvuutta ja hallitaan haavoittuvuustekijöitä

Makrovakauspolitiikan avulla voidaan hallita lisääntyviä haavoittuvuustekijöitä ja vahvistaa rahoitussektorin häiriönsietokykyä. Näin voidaan vaikuttaa siihen, että luotonanto taloudelle jatkuu sujuvasti myös pandemian kaltaisina kriisiaikoina. EKP:n erityistehtävänä on arvioida kansallisten viranomaisten käyttöön ottamia pankkisektorin makrovakaustoimia yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvissa maissa. Sillä on myös valtuudet tarvittaessa toteuttaa kansallisia vaatimuksia tiukempia toimia.^[38]

EKP:n uudessa rahapolitiikan strategiassa rahoitusvakauden näkökulmalle on annettu enemmän painoarvoa, ja makrovakauspolitiikka nousee näin entistä tärkeämmäksi.^[39] Rahoitusvakaus on hintavakauden edellytys, sillä talouskriiseissä rahapolitiikan vaikutusten välittyminen talouteen häiriintyy ja pankit vähentävät velkavipuaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti talouskasvu- ja inflaationäkymiin. Vaikka rahapolitiikalla voidaan tukea rahoitusvakautta monien eri kanavien kautta^[40], se voi myös johtaa systeemisten riskien lisääntymiseen, joten makrovakauden näkökulma valvonnassa ja tukitoimien suunnittelussa on tärkeä. Makrovakaustoimilla puututaan rahoitusvakauden riskeihin, myös kasvua tukevasta rahapolitiikasta johtuviin, ja tuetaan rahapolitiikan edellytyksiä keskittyä tärkeimpään tavoitteeseen eli hintavakauden ylläpitämiseen. Uuden strategian mukaisesti rahapolitiikan ja rahoitusvakauden vuorovaikutusta arvioidaan säännöllisesti osana talouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysia ja käsitellään EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokouksissa.

Nykytilanteessa rahoitusvakauden riskit liittyvät haavoittuvuustekijöihin, joiden taustalla ovat kiinteistö- ja rahoitusmarkkinoiden jatkuvasti nousevat arvostukset, muiden rahoituslaitosten kuin pankkien jatkuva riskinotto ja velkaantuneisuuden kasvu niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.^[41] Makrovakaustoimia tiukentamalla voitaisiin lievittää osaa näistä haavoittuvuustekijöistä erityisesti joidenkin maiden kiinteistösektoreilla ja yleisesti parantaa pankkien häiriönsietokykyä. Lisäksi pankkien ja muiden rahoituslaitosten sääntelykehyksen vahvistaminen sekä ilmastoriskien hallinta auttavat entisestään tehostamaan rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä pitkällä aikavälillä.

Makrovakauspolitiikka pandemian aikana

Pandemian alkuvaiheessa makrovalvonnasta vastaavat viranomaiset pyrkivät tukemaan pankkien kykyä kattaa mahdolliset tappiot ja vastata luottojen kysyntään sallimalla pankeille yli 20 miljardin euron pääomien käytön. Pääasiassa tämä toteutettiin vapauttamalla vastasyklisiä pääomapuskureita ja järjestelmäriskipuskureita.^[42] Näillä toimilla täydennettiin EKP:n pankkivalvonnan toimia eli tilapäisiä pääomavaatimusten lievennyksiä ja toiminnallisia joustoja sekä osingonjaon rajoittamista koskevaa suositusta.^[43] EKP seurasi vuoden 2021 mittaan, miten pankkivalvonnan toimet ja pääomavaatimusten vapauttaminen vaikuttivat luotonannon jatkuvuuteen pandemian aikana. EKP:n tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että pääomavaatimusten vapauttaminen oli tehokas luotonsaantia tukeva keino (ks. kehikko 4).

Vuoden 2021 jälkipuoliskolla makrovalvontapolitiikan yleistä linjausta tiukennettiin asteittain ja kohdennetusti, kun talouden elpyminen jatkui ja keskipitkän aikavälin haavoittuvuustekijät kasvoivat entisestään erityisesti asuinkiinteistömarkkinoilla. EKP:n arvion mukaisesti makrovalvontatoimia otettiin käyttöön tai tiukennettiin tietyissä maissa, joissa haavoittuvuustekijät olivat voimakkaampia ja talouden elpyminen edennyt pitemmälle. Bulgariassa ja Virossa lisättiin vastasyklistä pääomapuskurivaatimusta.^[44] Liettuassa otettiin käyttöön asuinkiinteistösektoria koskeva 2 prosentin sektorikohtainen järjestelmäriskipuskuri.^[45] Belgiassa, Virossa ja Ranskassa pidennettiin vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettujen makrovakausvälineiden soveltamisaikaa. Lisäksi Alankomaissa ryhdyttiin 1.1.2022 alkaen soveltamaan riskipainojen vähimmäistasoa^[46] asuntolainoihin, joita myöntäneet pankit käyttävät sisäisten luottoluokitusten menetelmää pääomavaatimusten laskennassa.^[47]

EKP arvioi vuonna 2021 makrovakaustoimia koskevat ilmoitukset eikä vastustanut niitä, vaan katsoi niiden olevan yhdenmukaisia EKP:n oman arvion kanssa. Makrovakaustoimien tiukentaminen jatkossakin keskipitkän aikavälin haavoittuvuustekijöiden hallitsemiseksi vaikuttaa perustellulta, paitsi jos talouskasvun hidastumisen riski toteutuu.^[48] EKP on valmistautunut soveltamaan myös tiukempia makrovakaustoimia, jos kansallisten valvontaviranomaisten päättämät toimet katsotaan riittämättömiksi tai haavoittuvuustekijöiden odotetaan kasvavan entisestään.

EKP on parhaillaan mukana hankkeissa, joiden tarkoitus on vahvistaa makrovakauden valvontaa. Se osallistuu vuonna 2022 EU:n pankkeja koskevan makrovakauskehyksen arviointiin Euroopan komission neuvonantopyynnön pohjalta yhteistyössä Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.^[49] Lisäksi EKP jatkaa pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslaitoksia koskevan makrovalvonnan kehittämistyötä eri foorumeilla (ks. kehikko 5).

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristölle.^[50] EKP tuki yleisesti EJRK:n työtä etenkin seuraavilla osa-alueilla: 1) pandemian aikaisten finanssipoliittisten tukitoimien vaikutukset rahoitusvakauteen,^[51] 2) makrovakauspolitiikan haasteet matalien korkojen ympäristössä,^[52] 3) muiden rahoituslaitosten kuin pankkien riski-indikaattorien kehittäminen (ks. kehikko 5)^[53] ja 4) ilmastonmuutokseen liittyvien tekijöiden aiheuttamat riskit rahoitusvakaudelle.^[54] Lisäksi EKP toimi puheenjohtajana stressitestausta käsittelevässä EJRK:n työryhmässä^[55] ja osallistui aktiivisesti moniin muihin EJRK:n työryhmiin. Niissä EKP oli esimerkiksi mukana laatimassa vastausluonnosta Euroopan komission neuvontapyyntöön EU:n makrovakautta koskevan lainsäädännön kattavasta arvioinnista vuonna 2022, valmistelemassa makrovakauspolitiikan linjausten teknistä toteutustyötä,^[56] selvittämässä pääomavaatimusten päällekkäisyyksien vaikutuksia ^[57] ja laatimassa koko rahoitusjärjestelmän laajuisten kyberriskien makrovakausstrategiaa.

Lisätietoa Euroopan järjestelmäriskikomiteasta on sen verkkosivuilla ja vuosikertomuksissa.

Kehikko 4
Pankkien pääomapuskurit ja luotonanto rahoitussektorin ulkopuolisille yrityksille pandemian aikana

Basel III ‑säännöstön pääomapuskurien keskeinen tavoite on vähentää todennäköisyyttä sille, että pankkijärjestelmä kiristää luotonantoa kriisiaikana. Sen vuoksi Basel III ‑säännöstössä ja sen eurooppalaisessa toteutuksessa otettiin käyttöön yhteenlaskettu puskurivaatimus (CBR)^[58]. Se on lisäpääomavaatimus, joka pankkien on täytettävä hyvinä aikoina ja jonka avulla ne voivat laskusuhdanteessa kattaa tappioita ja vastata luottojen kysyntään. Yhteenlasketun puskurin varojen käyttöön liittyy kuitenkin rajoituksia, erityisesti jakokelpoinen enimmäismäärä (MDA), jolla asetetaan yläraja pankin osingonmaksulle, osakkeiden takaisinostoille ja tulospalkkioille.^[59]

Pankit eivät välttämättä halua päästää pääomapuskureita supistumaan. Mahdollisia syitä tähän ovat osingonjaon rajoitukset ja vakavaraisuussuhteen pienenemiseen liittyvä mainehaitta eli se, että pienemmän vakavaraisuussuhteen katsotaan viittaavan heikompaan maksukykyyn. Jos pankit eivät halua päästää CBR-pääomapuskurin varoja supistumaan, ne saattavat reagoida todelliseen tai odotettavissa olevaan pääoman menetykseen vähentämällä luotonantoa sen sijaan, että hyväksyisivät vakavaraisuussuhteen pienenemisen. Tällöin ne siis säännöstelisivät lainojen myöntämistä kriisiaikana, mikä on vastoin pääomapuskurivaatimusten tarkoitusta. Näistä syistä vakavaraisuusvalvonnasta vastaavat viranomaiset voivat vähentää yhteenlaskettua puskurivaatimusta pienentämällä joitakin sen osatekijöitä, kuten vastasyklistä pääomapuskuria^[60] tai järjestelmäriskipuskuria^[61].

Koronaviruspandemia ja sen vaikutusten lieventämiseksi toteutetut pääomavaatimuksia koskevat toimet tarjoavat tilaisuuden tarkastella pankkien reaktioita ja sitä, miten halukkaita ne ovat käyttämään tilapäisesti vapautettujen puskurien varoja. Euroalueen pankkien vakavaraisuus oli pandemian alkaessa suhteellisen vahva, ja poikkeukselliset tukitoimet vahvistivat sitä entisestään. Kokonaisuutena tarkastellen euroalueen pankkijärjestelmä kykeni siis vastaamaan yritysten lisääntyneeseen luottokysyntään. Yksittäisten pankkien reaktioiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida makrovakauskehyksen kahden keskeisen tekijän tehoavuutta, vaikka runsaiden tukitoimien ansiosta pankkisektorin laajamittaiset tappiot onkin tähän mennessä voitu välttää. Ensiksikin pankkien reaktiot pääomavaatimusten vähentämiseen ja muihin niitä koskeviin helpotuksiin tuovat ymmärrystä siitä, onko vaatimusten lieventäminen tehokas toimintatapa kriisiaikana. Toiseksi sellaisten pankkien toiminta, joilla CBR-puskurin ylittävä pääoman määrä oli vähäinen, tarjoaa tietoa pankkien valmiudesta ottaa puskurien varoja käyttöön.

Pääomavaatimusten vähentäminen ja muut niitä koskevat helpotukset vaikuttivat positiivisesti luotonantoon yrityksille vuonna 2020, erityisesti sellaisissa pankeissa, joiden pääoman määrä oli lähellä CBR-puskuria.^[62] Pandemian aikana vakavaraisuusvalvonnasta vastaavat viranomaiset vähensivät CBR-puskurivaatimusta pienentämällä vastasyklistä puskuria ja järjestelmäriskipuskuria. Lisäksi ne muuttivat pilarin 2 mukaisen pääomavaatimuksen koostumusta vähentämällä pankeilta vaaditun ydinpääoman eli laadukkaimman pääoman osuutta. Pääomavaatimusten helpotuksista hyötyvien pankkien luotonannon volyymi oli 3,1 % muita pankkeja suurempi vuonna 2020 ja yritysluottojen korot 0,07 prosenttiyksikköä matalammat. Huomionarvoista on, että vaikutus oli suurempi niille pankeille, joiden pääoman määrä oli lähellä CBR-puskurivaatimusta. Tämä havainto viittaa siihen, että pankit ovat halukkaita käyttämään CBR-puskurivaatimuksen ylittävää pääoman määrää, mutta eivät itse puskurin varoja (ks. kuvio A).

Lähellä CBR-puskurivaatimusta olevaan pääoman määrään liittyi vähäisempi luotonanto yrityksille, mikä myös viittaa pankkien haluttomuuteen käyttää CBR-puskurin varoja. Ekonometrinen analyysi osoittaa, että vuonna 2020 pankeilla, joiden pääoman määrä oli lähellä CBR-puskurivaatimusta, luotonannon kasvu oli peräti 2,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin muilla pankeilla. Tämä kuvastaa pankkien haluttomuutta käyttää puskurien varoja.

Koska lähellä CBR-puskurivaatimusta olevien pankkien luotonanto oli vähäisempää, niihin turvautuvien yritysten luotonsaannissa oli suurempia rajoituksia. Yritykset, joilla olivat sidoksissa lähellä CBR-puskurivaatimusta oleviin pankkeihin (eli joilla yli 75 % ennen pandemian alkua olleista luotoista oli tällaisten pankkien myöntämiä), ottivat pandemian aikana 5,3 % vähemmän luottoa kuin muut yritykset. Vaikutus oli vielä suurempi eli 7 % sellaisilla yrityksillä, joilla oli pandemian puhjetessa vain yksi luotonantaja (joka oli lähellä CBR-puskurivaatimusta). Tämän perusteella voidaan päätellä, että kriisiaikoina yritysten voi olla vaikea löytää toista lainanantajaa. Pankkien vakavaraisuus on siis erityisen tärkeä tekijä asiakkaiden luotonsaannin kannalta.

Yksittäisten pankkien toiminta pandemian aikana viittaa siihen, että pankit reagoivat positiivisesti pääomavaatimusten vapauttamiseen ja muihin niitä koskeviin helpotuksiin, mutta eivät halua päästää puskurien varoja supistumaan. Pääomavaatimuksia koskevien helpotusten yritysluotonantoa tukeva vaikutus perustui siihen, että CBR-puskurin ylittävän pääoman määrä pankeissa kasvoi. Pääomavaatimusten vähentäminen voi siis osaltaan lieventää suhdannevaihtelua vahvistavia käytäntöjä, jota pankkijärjestelmässä saattaa esiintyä talouskriisien aikana. Toisaalta niiden pankkien toiminta, joiden pääoman määrä oli vain hieman CBR-puskuria suurempi, saattaa viitata pääomakehyksen sujuvan toiminnan häiriintymiseen kriisiaikana. Tässä kehikossa esitettyjen tulosten tueksi tarvitaan lisää tutkimusta myös makrotaloudellisista vaikutuksista, jotta pidemmälle meneviä johtopäätöksiä voidaan esittää.

Kuvio A

Pääomavaatimusten helpotusten vaikutus luoton tarjontaan

Pääomavaatimuksia koskevien helpotusten arvioitu vaikutus pankkeihin, joiden pääoman määrä on lähellä CBR-puskuria tai sitä paljon suurempi

(vasen asteikko: luottovolyymin muutos prosentteina; oikea asteikko: antolainauskorkojen muutos prosenttiyksikköinä)

3.3 EKP:n pankkivalvontatehtävät

Talousnäkymien kohennuttua vuoden 2021 mittaan EKP ilmoitti, että se purkaa vähitellen joitakin valvontatoimien poikkeuksia, joilla haluttiin tukea pankkien luotonannon jatkuvuutta pandemian aikana. Heinäkuussa EKP päätti olla jatkamatta 30.9.2021 jälkeen suositustaan, jossa kaikkia pankkeja pyydettiin pidättäytymään osingonjaosta ja osakkeiden takaisinostoista tai rajoittamaan niitä. Samalla EKP kuitenkin varoitti, että pankkien on syytä noudattaa maltillisuutta, eikä niiden ole syytä aliarvioida riskiä mahdollisten myöhemmin ilmenevien tappioiden vaikutuksesta niiden pääomakehitykseen tukitoimien päättyessä. Tässä yhteydessä EKP kiinnitti vuoden 2021 kuluessa erityistä huomiota luottoriskiin, erityisesti sen asianmukaiseen luokitteluun ja mittaamiseen pankkien taseissa, sekä siihen, miten pankit olivat varautuneet maksuvaikeuksiin joutuneiden velallisten oikea-aikaiseen käsittelyyn. Kesäkuussa EKP pidensi pankkien vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia helpotuksia maaliskuuhun 2022 asti pandemiasta johtuvan poikkeuksellisen taloustilanteen vuoksi. Kaikista EKP:n valvontatoimien helpotuksista sekä luottoriskin erityiseen seurantaan liittyvistä päätöksistä tiedotettiin pankeille ja suurelle yleisölle verkkosivuilla julkaistujen kysymysten ja vastausten, lehdistötiedotteiden, blogikirjoitusten ja puheiden kautta.

EKP toteutti stressitestin osalle suorassa valvonnassaan olevia suuria ja keskikokoisia pankkeja. Heinäkuussa 2021 julkaistut tulokset osoittivat, että euroalueen pankkijärjestelmä selviytyisi taloustilanteen mahdollisesta kehittymisestä nykyistä heikommaksi. EKP julkaisi nyt ensi kertaa stressitestin tuloksia niistä EKP:n suorassa valvonnassa olevista pankeista, jotka eivät kuuluneet Euroopan pankkiviranomaisen stressitestin otokseen. Lisäksi EKP sai päätökseen kahden italialaispankin sekä yhden virolaisen ja yhden liettualaisen pankin kattavat arvioinnit, jotka toteutettiin, koska pankit oli luokiteltu merkittäviksi laitoksiksi. Kaikkien pankkien, jotka tulevat tai ovat todennäköisesti tulossa EKP:n suoraan valvontaan, edellytetään osallistuvan kattavaan arviointiin, johon kuuluu stressitestaus ja saamisten laadun arviointi. Kattavien arviointien perusteella todettiin, että millään neljästä pankista ei ollut pääomavajetta. Pankkien odotetaan kuitenkin seuraavan arvioinnin tuloksia ja ryhtyvän niiden edellyttämiin toimiin.

EKP jatkoi myös brexitin jälkeistä seurantatyötä. Isoon-Britanniaan sovellettiin EU-lainsäädäntöä siirtymäkauden ajan, ja sen päätyttyä 31.12.2020 EKP seurasi edelleen, että sellaiset merkittävät laitokset, joihin Ison-Britannian EU:sta eroaminen vaikutti, toteuttivat brexitin jälkeisiä toimintamallejaan sovitussa aikataulussa. Samalla aloitettiin kaupankäyntiyksiköiden arviointi, jossa keskityttiin kansainvälisten pankkiryhmittymien EU:ssa toimivien uusien tytäryhtiöiden käyttämiin kaupankäyntimalleihin.

EKP sai päätökseen merkittävien laitosten käyttämien sisäisten mallien erityisarvioinnin eli TRIM-hankkeen. Vuonna 2016 aloitetussa TRIM-hankkeessa EKP toteutti 65 merkittävässä laitoksessa 200 paikalla tehtävää sisäisten mallien tarkastusta, jotka koskivat luottoriskin, markkinariskin ja vastapuoliriskin laskentaan käytettäviä sisäisiä malleja. Yleinen tulos tarkastuksesta oli, että pankit voivat jatkossakin käyttää sisäisiä malleja omien varojen vaatimuksen laskennassa. Valvontatoimet olivat tarpeen joissakin tapauksissa. TRIM-hanke paransi sisäisten mallien laskentatulosten luotettavuutta ja niiden vertailukelpoisuutta pankkien välillä. Lisäksi se auttoi vähentämään riskipainotettujen varojen perusteetonta vaihtelua.

EKP ryhtyi valvomaan järjestelmän kannalta merkittäviä sijoituspalveluyrityksiä yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvissa maissa 26.6.2021 alkaen. Vuonna 2021 sijoituspalveluyrityksiin alettiin soveltaa uutta sääntelykäytäntöä, jonka tarkoituksena oli ottaa paremmin huomioon erityyppisten sijoituspalveluyritysten todelliset riskit ja tehostaa näiden yritysten valvontaa. Suurimpien ja järjestelmän kannalta merkittävimpien sijoituspalveluyritysten on haettava pankkitoimilupaa. Luvan myöntämisen jälkeen sijoituspalveluyritykset ovat EKP:n valvonnassa. Pankkivalvonnan piiriin kuuluvat ne sijoituspalveluyritykset, jotka tarjoavat keskeisiä markkina- ja investointipankkipalveluita ja ovat siksi pankkien tapaan alttiina luotto- ja markkinariskeille.

EKP:n toimintaa ohjaavat läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden periaatteet, ja niiden toteuttamiseksi EKP käynnisti tänäkin vuonna useita julkisia kuulemisia. Ensimmäinen niistä koski sopivuuden ja luotettavuuden arviointia, josta kuulemisen jälkeen julkaistiin päivitetty ja entistä laajempi opas. Päivitetyssä arviointioppaassa kuvataan, millaisia menettelyjä EKP käyttää arvioidessaan suorassa valvonnassaan olevien pankkien ylimmän hallintoelimen yksittäisten jäsenten sopivuutta ja luotettavuutta. Oppaassa kuvataan myös tarkistetut valvontaodotukset, jotka koskevat hallintoelimen sopivuutta kokonaisuutena sekä jäsenten henkilökohtaista vastuuta. Lisäksi arviointioppaassa kuvataan, miten toteutetaan ylimmän hallintoelimen jäsenen uudelleenarviointi, jos ilmenee uusia tietoja, jotka antavat aihetta epäillä hänen sopivuuttaan. Arviointioppaan lisäksi julkaistiin myös sopivuuden ja luotettavuuden päivitetty kyselylomake. Sen avulla halutaan entisestäänkin yhtenäistää sopivuuden ja luotettavuuden arviointia kaikissa yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvissa maissa.

Toisen julkisen kuulemisen aiheena oli EU-lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöön liittyvien EKP:n periaatteiden tarkistus pankkivalvonnan näkökulmasta. EKP on julkaissut nämä periaatteet alun perin vuonna 2016, ja päivitysten tärkeimpänä syynä ovat sittemmin voimaan tulleet lainsäädännön muutokset. Useimmat päivitykset koskevat maksuvalmiusvaatimusten soveltamiseen liittyviä vaihtoehtoja ja harkintavaltaa. Julkinen kuuleminen kattoi useita pankkivalvonnan osa-alueita, joita ovat esimerkiksi pankin pääoman vähentämistä koskeva hyväksyntä, tiettyjen vastuiden käsittely vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa ja vapautukset suuriin riskikeskittymiin sovellettavista rajoituksista.

Kolmannen julkisen kuulemisen aiheena oli arvopaperistamisilmoituksia koskeva opasluonnos. Siinä selvennetään, mitä tietoja EKP odottaa suorassa valvonnassaan olevien pankkien ilmoittavan, jos ne toimivat arvopaperistamisliiketoimien alullepanijoina tai järjestäjinä. Toukokuussa 2021 EKP ilmoitti päättäneensä varmistaa, että merkittävät laitokset täyttävät EU:n arvopaperistamisasetuksen artikloissa 6, 7 ja 8 säädetyt riskin pidättämistä, läpinäkyvyyttä ja uudelleenarvopaperistamista koskevat vaatimukset. Asetukseen oli tehty osana EU:n niin sanottua pääomamarkkinoiden elpymispakettia (Capital Market Recovery Package) selvennyksiä, joissa todettiin näiden vaatimusten valvonnan kuuluvan vakavaraisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten toimivaltaan.

Lisäksi EKP julkaisi verkkosivuillaan vuonna 2021 solmimansa yhteistyöpöytäkirjat saatuaan julkaisuun toisen osapuolen suostumuksen.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on pankkivalvonnan verkkosivuilla ja pankkivalvonnan vuoden 2021 toimintakertomuksessa.

3.4 EKP:n osallistuminen yhteiseurooppalaisiin hankkeisiin

Vuonna 2021 vietiin päätökseen ja aloitettiin merkittäviä sääntelyuudistuksia, joilla tuetaan rahoitusjärjestelmän kykyä selviytyä pandemiakriisin aiheuttamista häiriöistä. Vielä on kuitenkin ratkaistavana suuria lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia kysymyksiä, ennen kuin Euroopan pankit voivat toimia yhtenäisessä sääntelykehyksessä. Erityisen tärkeää on pankkiunionin loppuun vieminen ja Basel III ‑säännöstön toimeenpanon viimeistely. Lisäksi on edelleen kehitettävä Euroopan pääomamarkkinoita ja vahvistettava pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslaitoksia koskevaa sääntelykehystä, kehitettävä kryptovarojen ja stablecoin-kryptovarojen sääntelyä sekä puututtava ilmastoriskeihin.

Pankkiunionin viimeistely

Pankkiunioniin kuuluvien rahoituslaitosten vakavaraisuusasemaa vahvistivat mittavat rahapoliittiset tukitoimet sekä sääntely- ja valvontakehyksen uudistukset. Pankkiunionia on kuitenkin vielä vahvistettava. Vuonna 2021 EKP osallistui jälleen aktiivisesti pankkiunionin keskeisten osa-alueiden kehittämiseen ja menettelytapoja koskeviin keskusteluihin. Keskeisiä aiheita olivat eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustaminen, rajat ylittävän pankkitoiminnan helpottaminen pankkiunionin sisällä, jäljellä olevien riskien hallinta ja kriisinhallinnan keinovalikoiman vahvistaminen sekä rahoitusvaihtoehtojen saatavuus kriisitilanteissa. Edellisten vuosien tapaan EKP oli mukana laatimassa seurantaraportteja penkkisektorien riskien tilanteesta Euroopan komission ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa. Raportit tarjoavat tietoa pankkiunionin viimeistelyyn liittyvien poliittisten päätösten tueksi.

Vuoden 2021 aikana pankkiunioniin liittyvän työn erityisenä painopisteenä oli kriisinhallintakehyksen kehittäminen. EKP antoi oman palautteensa Euroopan komission kohdennetussa kuulemisessa pankkien kriisinhallintaa ja talletussuojaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Palautteessa esitetään kehittämisehdotuksia kriisissä olevan pankin käsittelylle sekä ennen sen kaatumista että sen jälkeen. Lisäksi EKP seurasi yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyyn liittyvää teknistä toteutustyötä eurooppalaisilla foorumeilla ja antoi siihen oman panoksensa. Varautumisjärjestely vahvistaa entisestään pankkien kriisinratkaisukehystä, sillä se käytännössä kaksinkertaistaa yhteisen kriisinratkaisurahaston kautta saatavilla olevat resurssit.

Basel III ‑säännöstön toimeenpanon viimeistely

Basel III ‑säännöstön toimeenpanon viimeistely on tärkeä tapa korjata nykyisen vakavaraisuussääntelyn puutteita ja tehostaa entisestään rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä pitkällä aikavälillä. Globaalin finanssikriisin jälkeen tehtyjen kansainvälisten sääntelyuudistusten ansiosta rahoitusjärjestelmä pystyy nyt paremmin selviytymään esimerkiksi koronaviruspandemian kaltaisesta laajasta ja odottamattomasta häiriöstä. Basel III ‑säännöstön tarkoituksena on korjata nykyisen sääntelykehyksen puutteita muun muassa määrittämällä kokonaisriskipainon alaraja (output floor, OF).

EKP on johdonmukaisesti korostanut kansainvälisen rahoitussääntelyn normien noudattamista erittäin tärkeänä. Syyskuussa 2021 EKP ja Euroopan pankkiviranomainen (EPV) laativatkin Euroopan komissiolle avoimen kirjeen, jossa ne ilmaisivat tukevansa Basel III ‑säännöstön täysimääräisen, oikea-aikaisen ja johdonmukaisen toimeenpanon viimeistelyä.^[69] Kirjeessä tuotiin esiin EKP:n ja EPV:n aiemmat neuvonannot komissiolle ja toistettiin näkemys siitä, että Basel III ‑säännöstön toimeenpano kansainvälisesti sovitulla tavalla todennäköisesti aiheuttaa siirtymävaiheessa vähäisiä kuluja, joiden vastapainona ovat huomattavat taloudelliset edut pitkällä aikavälillä.^[70]

Tätä taustaa vasten EKP piti tervetulleina Euroopan komission 27.10.2021 julkaisemia ehdotuksia vakavaraisuusasetuksen (CRR) ja vakavaraisuusdirektiivin (CRD) muuttamisesta Basel III ‑säännöstön toimeenpanon viimeistelemiseksi. Komissio kannatti Basel III ‑säännöstön mukaista kokonaisriskipainon alarajan käyttöönottoa siten, että vaatimus lasketaan samasta pääomakannasta kuin muutkin vaatimukset (ns. ”single stack approach”). Komissio kuitenkin esitti myös erilaisia toteutusvaihtoehtoja, Basel-sopimuksesta poikkeavia ratkaisuja ja pitkiä siirtymäaikoja, jotka eivät kenties riittävästi kata kaikkia riskejä ja herättävät siksi huolta vakavaraisuusnäkökulmasta.^[71] EKP esittää yksityiskohtaisempia näkemyksiä tulevissa lainsäädäntöehdotuksia koskevissa lausunnoissaan.

Pääomamarkkinaunionin edistäminen

Vuonna 2021 EKP korosti jälleen pääomamarkkinaunionin edistämisen merkitystä ja katsoi, että se tukisi pandemiakriisin jälkeistä talouden elpymistä, brexitin vaikutuksiin sopeutumista sekä ilmastoon liittyvien investointien ja digitaalisen siirtymän rahoittamista. EKP totesi jälleen, että Euroopan komission vuonna 2020 laatima pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma on syytä toteuttaa täysimääräisesti ja viipymättä. EKP suhtautui myönteisesti marraskuussa 2021 esitettyihin lainsäädäntöehdotuksiin, mutta totesi kuitenkin, että lisää toimia tarvitaan. Erityisen tärkeää on puuttua rakenteellisiin esteisiin, joita ovat esimerkiksi kansalliset erot maksukyvyttömyyslainsäädännössä sekä sijoittajan suojassa ja verokohtelussa. Keskeistä on myös rajat ylittävän valvonnan vahvistaminen. Erityisen tärkeänä osa-alueena EKP piti niin sanottujen vihreiden pääomamarkkinoiden kehittämistä. Pääomamarkkinat ovat avainasemassa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta, mikä tuli esiin EKP:n lokakuun 2021 Macroprudential Bulletin ‑katsauksessa ja marraskuun 2021 Financial Stability Review -julkaisussa. EKP korosti, että laajojen ja integroitujen vihreiden pääomamarkkinoiden kehittäminen EU:ssa edellyttää määrätietoista markkinarakenteiden ja ‑standardien kehittämistä, jotta fragmentoitumista ja viherpesun riskiä voidaan vähentää ja yritysten yleinen sitoutuminen vihreään siirtymään voidaan taata. Lisäksi vihreiden pääomamarkkinoiden kehittämistä auttaa, jos pääomamarkkinaunionin edistämisessä nostetaan esiin niiden kannalta keskeisiä tekijöitä tai toimia, joilla lisätään oman pääoman ehtoista rahoitusta ja sitä kautta kannustetaan innovaatioihin.

Kryptovaroja ja stablecoin-kryptovaroja koskevan sääntelyn kehitystyö

EKP vastasi Euroopan komission ehdotukseen asetukseksi kryptovarojen markkinoista helmikuussa 2021 antamassaan lausunnossa, jossa kehotettiin selventämään ja vahvistamaan tiettyjä vakavaraisuusvaatimuksia sekä EKP:n ja muiden Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäsenten roolia. EKP:n lausunnossa varoitettiin tietynlaisten stablecoin-kryptovarojen käytöstä maksuvälineenä. Lausunnon mukaan stablecoin-kryptovarojen liikkeeseenlaskijoita koskevia vakavaraisuusvaatimuksia olisi tiukennettava määräämällä näille liikkeeseenlaskijoille stressitestivelvoite sekä likviditeettivaatimukset, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin rahamarkkinarahastoista annetussa asetuksessa. EKP huomautti myös, että koska kryptovarat ja stablecoin-kryptovarat eivät luonteeltaan ole valtioiden rajoihin sidottuja, tarvitaan EU-tason valvontaa, jonka avulla voidaan taata riskiarvioinnin kattavuus ja välttää kansallisten erojen aiheuttama epäyhtenäisyys. Marraskuussa EKP antoi lausunnon ehdotetusta asetuksesta, joka koskee jäljitettävyysvaatimusten laajentamista kryptovarojen siirtoon. EKP osallistui jälleen aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla käytäviin keskusteluihin kryptovaroista ja stablecoin-kryptovaroista.

Pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslaitoksia koskevan sääntelykehyksen lujittaminen

EKP osallistui edelleen eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla keskusteluun, joka koski pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten sääntelyn kehittämistä pandemiakriisistä saatujen kokemusten perusteella. EKP:n huhtikuussa 2021 julkaisemassa Macroprudential Bulletin ‑katsauksessa keskityttiin pankkisektorin ulkopuolisiin rahoituslaitoksiin^[72]. Katsauksessa kartoitettiin niiden koronaviruskriisin aikana ilmenneitä haavoittuvuuksia ja tarkasteltiin riittävää puuttumista tällä toimialalla syntyviin järjestelmäriskeihin makrovakausvalvonnan näkökulmasta. Heinäkuussa 2021 eurojärjestelmä vastasi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen esittämään lausuntopyyntöön EU:n rahamarkkinarahastoja koskevan lainsäädännön mahdollisista uudistuksista ja kannatti uudistuksia rahamarkkinarahastojen häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi niiden likviditeettiepätasapainoa vähentämällä.

EKP:n panos ilmastonmuutosta koskeviin linjauksiin ja sääntelyyn

EKP arvioi ja seurasi edelleen rahoitusmarkkinoihin kohdistuvia ilmastoriskejä ja osallistui niitä koskeviin keskusteluihin sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Se julkaisi yhteistyössä Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa raportin, jossa kartoitetaan aihetta laajasti ja luodaan perusta empiirisiin tietoihin perustuville sääntelytoimille.^[73] Lisäksi EKP omisti Macroprudential Bulletin ‑katsauksen lokakuun 2021 numeron ilmastonmuutokseen liittyville riskeille ja mahdollisuuksille.^[74] Artikkeleissa käsiteltiin ilmastoriskien huomioonottamista pankkisääntelyssä sekä mahdollista tarvetta puuttua niihin makrovakaustoimilla. Mukana oli myös ehdotus makrovakauden stressitestauksesta, joka tavoittaisi ilmastoriskien systeemisen luonteen.

EKP osallistuu edelleen EU-lainsäädännön kehittämistyöhön. Se vauhditti EU:n politiikan kehittämistyötä antamalla lausunnon eurooppalaisia vihreitä joukkolainoja koskevasta asetusehdotuksesta. Lausunnossaan EKP kannatti vihreitä joukkolainoja koskevan eurooppalaisen standardin ottamista ensisijaiseksi EU:ssa, jotta voitaisiin luoda EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmän mukainen vihreiden joukkolainojen markkina ja huolta viherpesusyytöksistä voitaisiin vähentää. EKP antoi myös lausunnon yritysten kestävyysraportointia koskevasta direktiiviehdotuksesta (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD). Se piti ehdotettua direktiiviä tarpeellisena toimena, jolla voidaan lisätä yritysten kestävyyttä koskevien tietojen saatavuutta, laatua ja yhdenmukaisuutta EU:ssa sekä korjata tietojen puute, joka hidastaa rahoitussektorin kestävyyttä, riskien arviointia ja seurantaa koskevan sääntelykehyksen kehittämistä.

4 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen sujuva toiminta

Eurojärjestelmällä on keskeinen rooli niiden markkinainfrastruktuurien ja järjestelyjen kehittämisessä, ylläpitämisessä ja valvonnassa, joilla edistetään maksujen, arvopaperien ja vakuuksien turvallista ja tehokasta liikkuvuutta euroalueella. Se edistää myös maksu- ja arvopaperimarkkinoiden yhdentymistä ja innovointia. Digitaalisen muutoksen, uusien lakisääteisten vaatimusten ja muuttuvien käyttäjätarpeiden myötä eurojärjestelmässä on tarkistettu ja uudistettu nykyisiä markkinainfrastruktuureita, politiikkaa ja strategioita sekä tutkittu uusia teknologioita, digitaalisia rahoja ja kryptovarojen kehitystä.

4.1 TARGET-palvelut

Eurojärjestelmän TARGET-palvelut koostuvat kolmesta selvityspalvelusta: TARGET2 on reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä (RTGS) eurojärjestelmän rahapoliittisiin toimiin liittyville euromääräisille maksuille, pankkien välisille maksuille ja kaupallisille maksuille, TARGET2-Securities (T2S) on Euroopan laajuinen arvopaperikaupan selvitysalusta, ja TARGET-pikamaksujen selvityspalvelun (TIPS) avulla maksupalveluntarjoajat voivat tarjota asiakkailleen välitöntä varojensiirtoa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Noin 1000 pankkia käyttää TARGET2-järjestelmää omien tai asiakkaidensa euromääräisten maksujen välittämiseen. Kun mukaan luetaan sivukonttorit ja tytäryhtiöt, TARGET2-järjestelmän välityksellä voidaan tavoittaa yli 43 000 pankkia ympäri maailmaa. Vuonna 2021 TARGET2-järjestelmässä välitettiin päivittäin keskimäärin 373 467 maksua, joiden päivittäinen keskimääräinen arvo oli 1 870 miljardia euroa. Vuoteen 2020 verrattuna maksujen päivittäinen määrä kasvoi 8,25 %.^[75]

Vuonna 2022 eurojärjestelmä korvaa TARGET2-järjestelmän T2-järjestelmällä. Tämä järjestelmä sisältää uuden RTGS-osion ja keskitetyn likviditeetinhallinnan osion, jonka avulla voidaan optimoida likviditeetin hallinta kaikissa TARGET-palveluissa. T2 käyttää ISO 20022 ‑sanomanvälitysstandardia ja pystyy välittämään maksuja useissa eri valuutoissa.

T2-järjestelmän toteutushankkeessa edettiin vuoden 2021 lopussa käyttäjätestausvaiheeseen, ja järjestelmä on määrä ottaa käyttöön marraskuussa 2022. Olennainen osa hanketta on eurojärjestelmän markkinainfrastruktuurien keskitetyn yhdysväylän (Eurosystem Single Market Infrastructure Gateway, ESMIG) kehittäminen. Se tulee toimimaan keskitettynä saapuvan ja lähtevän ulkoisen viestinnän väylänä kaikissa TARGET-palveluissa. Valmisteluja TARGET-palvelujen siirtämiseksi ESMIGiin jatkettiin vuonna 2021.

T2S-alustalla toimii 20 arvopaperikeskusta 20:ltä eri markkina-alueelta Euroopassa, ja sen kautta voidaan tehdä arvopaperiselvitykset euroissa ja Tanskan kruunuissa. Vuonna 2021 T2S-järjestelmässä selvitettiin keskimäärin 726 271 maksutapahtumaa päivässä, ja päivittäin selvitettyjen tapahtumien keskimääräinen volyymi oli 691,10 miljardia euroa. Uusien arvopaperikeskusten, erityisesti Euroclear Bankin, liittymistä T2S-alustaan ollaan valmistelemassa.

Vuonna 2020 T2S:ään lisättiin seuraamusmekanismi tukemaan arvopaperikeskuksia niiden arvopaperikeskusasetuksessa säädetyn toimituskurin mukaisten velvoitteiden noudattamisessa. Tämän uuden, monimutkaisen mekanismin testaus jatkui koko vuoden 2021 ajan valmisteltaessa asetuksen sitä koskevien säännösten voimaantuloa helmikuussa 2022.

Vuoden 2021 mittaan EKP on toiminut pikamaksujen laajentamiseksi koko Eurooppaan TARGET-pikamaksujen selvityspalvelun (TIPS) kautta. EKP:n neuvoston vuoden 2020 puolessavälissä hyväksymien toimenpiteiden mukaisesti 2 235 maksupalveluntarjoajaa, jotka ovat ottaneet käyttöön SCT Inst ‑sääntökirjan ja ovat tavoitettavissa TARGET2-järjestelmän kautta, voidaan vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä tavoittaa myös TIPS-tilin kautta joko osallistujina tai tavoitettavina osapuolina. Samoihin aikoihin kaikki 11 automaattista selvityskeskusta, jotka tarjoavat pikamaksupalveluja, joutuvat siirtämään tekniset tilinsä TARGET2-järjestelmästä TIPSiin. Automaattisten selvityskeskusten siirtyminen toteutetaan kolmessa vaiheessa. TIPSiin sisältyvä mahdollisuus selvittää myös muita kuin euromääräisiä arvopaperikauppoja on herättänyt kiinnostusta euroalueen ulkopuolisissa keskuspankeissa. Ruotsin keskuspankki alkaa toukokuussa 2022 tarjota Ruotsin kruunun määräisten pikamaksujen selvitystä TIPSissä, ja Tanskan keskuspankki tarjoaa viimeistään marraskuusta 2025 alkaen Tanskan kruunujen määräisten pikamaksujen selvitystä TIPSissä. Ruotsin ja Tanskan keskuspankkien päätettyä liittyä alustaan ja hyödyntää sitä muiden kuin euromääräisten pikamaksujen selvityksessä myös Norjan keskuspankki on ilmaissut kiinnostuksensa liittyä TIPSiin ja tarjota Norjan kruunun määräisten pikamaksujen selvitystä.

Vuonna 2020 alettiin tutkia eri valuuttojen välisten pikamaksujen selvitysmahdollisuutta TIPSissä. Kesäkuussa 2021 EKP ja Ruotsin keskuspankki ilmoittivat tutkivansa edelleen, miten TIPS voisi tukea euron ja Ruotsin kruunun välisten pikamaksujen selvitystä.

Kolmen nykyisen TARGET-selvityspalvelun ohella eurojärjestelmä kehittää uutta palvelua eli eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmää (Eurosystem Collateral Management System, ECMS). Tällä yhteisellä järjestelmällä voidaan hallita eurojärjestelmän luotto-operaatioissa vakuuksina käytettäviä omaisuuseriä kaikissa euroalueen maissa. Vakuushallintajärjestelmä on määrä ottaa käyttöön marraskuussa 2023. Järjestelmäkehitysvaihe saatiin päätökseen vuonna 2021, ja ohjelmiston hyväksymistestaus ja käyttäjätestauksen valmistelut alkoivat. Vuonna 2021 yhtenä painopisteenä oli sen varmistaminen, että ECMS:n sidosryhmillä olisi tarvittavat asiakirjat sisäisten muutostensa toteuttamiseksi. Yhteisymmärryksen ja tehokkaan valmistelutyön edistämiseksi eurojärjestelmä järjesti säännöllisiä työpajoja arvopaperikeskusten ja kolmikantasopimusagenttien kanssa ja julkaisi EKP:n verkkosivustolla tietoja valmistelun edistysaskeleista.

4.2 Yleisvalvonta ja liikkeeseen laskevan keskuspankin rooli

Eurojärjestelmä asettaa euroalueen rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja maksujen yleisvalvonnalle tavoitteet antamalla erityisiä säännöksiä, standardeja, suuntaviivoja ja suosituksia, seuraamalla niiden täytäntöönpanoa ja tarvittaessa edistämällä muutoksia. Lisäksi eurojärjestelmä euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina tekee yleisvalvontayhteistyötä ja osallistuu kriisinhallintajärjestelyihin niiden rahoitusmarkkinainfrastruktuurien osalta, joilla on merkittävää euromääräistä toimintaa.

Vuonna 2021 yhtenä erityisenä painopistealueena oli eurojärjestelmän operoimien TARGET- ja T2S-järjestelmien arviointi eurojärjestelmän kyberuhkien sietokykyä koskevien yleisvalvonnan vaatimusten kannalta. Arvioinnin tarkoituksena on parantaa entisestään kummankin järjestelmän kyberuhkien sietokykyä. Eurojärjestelmä toimi myös yleiseurooppalaisessa euromääräisten rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä edistävässä neuvostossa (Euro Cyber Resilience Board), jossa se pyrki edelleen vahvistamaan rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä saattamalla tietoverkkohyökkäyksiä koskevan tiedonvaihtoalustan toimintavaiheeseen. Lisäksi eurojärjestelmä edisti TIBER-EU-kehyksen hyväksymistä ja toteuttamista.

TARGET2- ja T2S-järjestelmien yleisvalvonnassa eurojärjestelmä jatkoi toimia aiemmissa yleisvalvonnan arvioinneissa annettujen suositusten toteuttamiseksi. Tältä osin eurojärjestelmässä keskityttiin erityisesti toimiin, joilla puututtiin vuoden 2020 merkittävien toimintahäiriöiden taustalla olleisiin tekijöihin. Eurojärjestelmä osallistui myös T2S-yhteistyöjärjestelyn toimintaan edistääkseen tehokasta yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, joita T2S-järjestelmän sujuva toiminta koskee.

Järjestelmäriskin kannalta merkittävien maksujärjestelmien yleisvalvonnan periaatteiden osalta eurojärjestelmä vei SIPS-asetuksen tarkistuksen päätökseen julkisen kuulemisen perusteella ja antoi asetuksesta muutetun version huhtikuussa 2021. Kun MasterCard Clearing Management System todettiin järjestelmäriskin kannalta merkittäväksi maksujärjestelmäksi, eurojärjestelmä käynnisti perusteellisen arvioinnin MasterCardin toiminnasta SIPS-asetuksen mukaisesti. Lisäksi eurojärjestelmä arvioi ja seurasi STEP2-T:n jatkuvan bruttoselvitysjärjestelmän käyttöönottoa ja (Yhdysvaltain keskuspankin johtaman yleisvalvontayhteistyön kautta) CLS-selvitysjärjestelmän siirtymistä uudelle teknologia-alustalle.

Maksuvälineiden ja ‑järjestelmien osalta eurojärjestelmä julkaisi seitsemännen raporttinsa korttipetoksista. EKP:n neuvosto hyväksyi 15.11.2021 eurojärjestelmän sähköisten maksuvälineiden, ‑järjestelmien ja ‑järjestelyjen yleisvalvonnan kehyksen (PISA-yleisvalvontakehyksen) lopullisessa muodossaan. PISA-yleisvalvontakehys korvaa ”maksuvälineiden yhdenmukaistetun yleisvalvontakäytännön ja yleisvalvontavaatimukset” ja kaikki vastaavat maksukorttien, suoraveloitusten, tilisiirtojen ja sähköisen rahan turvallisuustavoitteiden yleisvalvontakehykset. Eurojärjestelmä käyttää PISA-kehystä niiden markkinaosapuolten valvontaan, jotka mahdollistavat maksukorttien, tilisiirtojen, suoraveloitusten, sähköisen rahan siirtojen ja digitaalisten maksurahakkeiden käytön tai tukevat sitä. Perinteisten maksujärjestelmien lisäksi valvonta kattaa digitaaliset maksurahakkeisiin perustuvat järjestelmät sekä sellaiset maksujärjestelyt, jotka tukevat loppukäyttäjiä arvonsiirtojen suorittamisessa, kuten verkkolompakot.

Euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina eurojärjestelmä osallistui Euroopan markkinainfrastruktuuriasetuksen mukaisiin EU:n keskusvastapuolten valvontakollegioihin ja arvioi tässä yhteydessä eri ehdotuksia palvelujen laajentamiseksi tai merkittävien muutosten tekemiseksi EU:n keskusvastapuolten riskienhallintamenettelyihin. Eurojärjestelmä tuki myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) työtä EU:n järjestelmäriskien kannalta merkittävien kolmansien maiden keskusvastapuolten valvomiseksi ja osallistui markkinainfrastruktuuriasetuksen artiklan 25 kohdan 2 alakohdan c mukaisesti sen arviointiin, ovatko kyseisten keskusvastapuolten jotkin selvityspalvelut järjestelmäriskien kannalta niin olennaisen merkittäviä, että näitä keskusvaltapuolia ei pitäisi tunnustaa kyseisten selvityspalvelujen tarjoajiksi EU:hun sijoittautuneille selvitysosapuolille ja kauppapaikoille. ESMA julkaisi 17.12.2021 lausunnon^[76], jossa se totesi, että tunnustamisen peruuttamiseen EU:n järjestelmäriskien kannalta merkittävien Isoon-Britanniaan sijoittautuneiden keskusvastapuolten palveluilta liittyisi kustannuksia ja riskejä, jotka olisivat tässä vaiheessa EU:lle koituvia hyötyjä suuremmat. ESMA ehdotti erinäisiä politiikkatoimia tunnistettuihin riskeihin ja heikkouksiin reagoimiseksi.

Uuden keskusvastapuolten elvytystä ja kriisinratkaisua koskevan EU-asetuksen hyväksymisen jälkeen eurojärjestelmä osallistui ESMAn työhön asetukseen liittyvien sääntelystandardien ja suuntaviivojen laatimiseksi. Eurojärjestelmä osallistui myös sekä euroalueen että kolmansien maiden keskusvastapuolten rajat ylittävien kriisinhallintaryhmien perustamiseen ja niiden työskentelyyn. Näiden ryhmien tarkoituksena on varmistaa riittävä valmistautuminen sen varalta, että jokin keskusvastapuoli joutuisi kriisinratkaisuun. Työn yhtenä keskeisenä näkökohtana on sen arviointi, odotetaanko keskusvastapuolen resurssien riittävän kriisinratkaisua varten. Euron liikkeeseen laskevan keskuspankin näkökulmasta tämä on tärkeää, sillä resurssien riittämättömyys aiheuttaisi merkittäviä likviditeettiriskejä.

Vuonna 2021 maailmanlaajuiset standardointiorganisaatiot keskittyivät edelleen siihen, mitä pandemian rahoitusmarkkinainfrastruktuureille aiheuttamasta stressijaksosta voitiin oppia. EKP osallistui vakuuksia käsittelevään yhteiseen työryhmään (Joint Working Group on Margin), jonka perustivat kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestö (International Organization of Securities Commissions, IOSCO), maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitea (Committee on Payments and Market Infrastructures, CPMI) ja Baselin pankkivalvontakomitea (Basel Committee on Banking Supervision, BCBS). Työryhmän perustamisen lähtökohtana oli finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän julkaisema kokonaisvaltainen arvio maaliskuun 2020 markkinoiden myllerryksestä. EU:n keskusvastapuoliselvityksen alaisten johdannaismarkkinoiden osalta EKP toteutti omia analyysejään pandemian alkuvaiheen vakuusvaatimusten kasvun tärkeimmistä taustatekijöistä ja keskusvastapuolten myötäsyklisyyden lieventämiseksi toteuttamista toimista.

Arvopaperikaupan selvityksen osalta eurojärjestelmä osallistui euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina käynnissä olevaan EU:n arvopaperikeskusten arviointiin arvopaperikeskuksista annetun EU-asetuksen nojalla. Ainoana viranomaisena, joka osallistuu suoranaisesti kaikkien euroalueen arvopaperikeskusten ja myös joidenkin euroalueen ulkopuolisten EU:n arvopaperikeskusten arviointiin, eurojärjestelmä on tärkeässä asemassa edistämässä turvallisia ja johdonmukaisia lähestymistapoja ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikille arvopaperikeskuksille. Eurojärjestelmä osallistui myös arvopaperikeskusasetuksen arviointiin, ja EKP antoi lausunnon hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien markkinainfrastruktuurien pilottijärjestelmästä, joka on yksi Euroopan komission laatiman digitaalisen rahoituksen paketin kolmesta osatekijästä. Paketilla on tarkoitus parantaa innovatiivisten rahoitustuotteiden saatavuutta samalla, kun varmistetaan kuluttajansuoja ja rahoitusjärjestelmän vakaus.

4.3 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen innovaatiot ja yhdentyminen

Eurojärjestelmä on ottanut käyttöön kattavan vähittäismaksustrategian maksumarkkinoiden digitalisaation mukanaan tuomien innovaatiomahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja toisaalta Euroopan ulkopuolisten toimijoiden Euroopan suvereniteetille asettamiin haasteisiin vastaamiseksi.

Yhtenä vähittäismaksustrategian päätavoitteena on tukea Euroopan laajuisen vähittäismaksuratkaisun kehittämistä vuorovaikutuspisteissä (eli myyntipaikassa ja mobiili- ja sähköisessä kaupankäynnissä) tapahtuville maksuille. Eurojärjestelmä suhtautuu myönteisesti maksuratkaisualoitteisiin, jotka täyttävät eurojärjestelmän tavoitteet, ja käy jatkuvaa vuoropuhelua vakiintuneiden ja mahdollisten uusien aloitteiden edustajien kanssa.

Toisena keskeisenä tavoitteena on pikamaksujen tuominen kaikkien kansalaisten ja yritysten ulottuville koko Euroopassa ja edistää niiden käyttöönottoa maksamisen uutena normina. Vuoden 2021 lopussa 60 % niistä maksupalvelujen tarjoajista, jotka tarjosivat SEPA-tilisiirtomahdollisuutta, tarjosi myös SEPA-pikatilisiirtomahdollisuutta, ja 10,4 % kaikista tilisiirtotapahtumista oli pikamaksuja. Pikamaksujen käyttöönoton nopeuttamiseksi saatetaan tarvita lisätoimia. Vuonna 2021 toteutettiin toimenpiteitä pikamaksujen saatavuuden varmistamiseksi koko Euroopan laajuudessa (ks. osa 4.1). Vuorovaikutuspisteissä tapahtuvien pikamaksujen mahdollistamiseksi kehitetään parhaillaan QR-koodistandardia, ja myöhemmin on määrä ottaa käyttöön muitakin viestintätekniikoita.

Eurojärjestelmä pyrkii parantamaan euroalueen ja EU:n ulkopuolisten rajat ylittävien maksujen toimivuutta yhteistyössä G20-ryhmän kanssa ja tutkii eri valuuttojen välisten pikamaksujen selvittämistä TARGET-palveluissa (ks. osa 4.1).

Lisäksi eurojärjestelmän vähittäismaksustrategiaan kuuluu sähköisen henkilöllisyyden (eID) ja sähköisen allekirjoituksen (eSignature) palvelujen kehittäminen, jotta eID- ja eSignature-ratkaisut voitaisiin hyväksyä maksupalveluissa. Saavutettavuuden ja tasapuolisen pääsyn toteuttamiseksi useille pankkisektorin ulkopuolisille maksupalveluntarjoajille on annettu pääsy tiettyihin SEPA-maksujärjestelmiin eurojärjestelmään kuuluvan kansallisen keskuspankin asiakkaina.

Samaan aikaan eurojärjestelmän vähittäismaksustrategian toteuttamisen kanssa EKP edistää työtä innovatiivisten maksupalvelujen kehittämiseksi avoimessa pankkitoiminnassa, jossa kolmansiin osapuoliin kuuluvat palveluntarjoajat voivat tarjota tiliä ylläpitävään laitokseen liittyviä palveluita avoimien ohjelmointirajapintojen (API) välityksellä. Euromaksualueen vähittäismaksuneuvosto (Euro Retail Payments Board, ERPB) on ajanut avoimien ohjelmointirajapintojen standardointia ja molempia osapuolia hyödyttävää sopimusta laajemman palveluvalikoiman tarjoamisesta. ERPB on korkean tason strateginen elin, jonka puheenjohtajana toimii EKP ja jonka tehtävänä on edistää euromääräisten vähittäismaksujen integraatiota, innovaatioita ja kilpailukykyä EU:ssa. Vuonna 2021 ERPB kehotti Euroopan maksuneuvostoa (European Payments Council) laatimaan SEPA-maksujen ohjelmointirajapintoja koskevan suunnitelman (SEPA API Access scheme). Järjestelyssä määritellään tarkistetun maksupalveludirektiivin (PSD2) oikeudellisten ja sääntelyyn liittyvien vähimmäisvaatimusten mukaiset ”peruspalvelut”, ja se voi sisältää myös lisäarvoa tarjoavia palveluja (”premiumpalveluja”), joita voidaan tarjota avoimen pankkitoiminnan kautta osana PSD2-direktiiviin perustuvaa luonnollista kehitystä.

EKP:n arvopapereita ja vakuuksia koskevien markkinainfrastruktuurien neuvoa-antavan ryhmän (AMI-SeCo) työ Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi eteni arvopaperien kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamisen alalla. Vakuushallinnan osalta Euroopan yhteisen vakuushallinnan sääntökirjan standardien määrittelyssä ja käyttöönotossa edettiin vuonna 2021 kaikilla Euroopan markkinoilla. Erityisen paljon edistystä on tapahtunut yhtiötapahtumien alalla, jolla AMI-SeCo sopi sidosryhmien kanssa uusista päivityksistä alaa koskeviin standardeihin. Eurojärjestelmä käynnisti myös yhteisen vakuushallinnan sääntökirjan standardien huolellisen seurannan ns. SCoRE-seurantajärjestelmässä, joka kattaa lukuisia markkinoita ja sidosryhmiä.

EKP perusti tilapäisen markkinoiden yhteysryhmän (Debt Issuance Market Contact Group, DIMCG) kartoittamaan mahdollisuuksia EU:n velkainstrumenttien liikkeeseenlaskuprosessien tehostamiseen. Vuonna 2021 yhteysryhmä julkaisi neuvoa-antavan raportin, jossa käsitellään velkainstrumenttien liikkeeseenlaskun keskeisiä ongelmia EU:ssa. Raportissa todettiin, että EU:n velkainstrumenttien liikkeeseenlaskuprosesseihin liittyy riskejä, tehottomuutta ja tarpeettomia kustannuksia. Näiden tehottomuustekijöiden vähentämiseksi DIMCG laati luettelon osa-alueista, joiden yhdenmukaistaminen parantaisi velkainstrumenttien liikkeeseenlaskun kokonaistehokkuutta Euroopassa (esimerkiksi asiakkaan tunteminen, ISIN-koodien antaminen ja sijoittajien tunnistaminen).

AMI-SeCo esitti myös Euroopan komissiolle näkemyksensä komission pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman niistä näkökohdista, jotka koskevat arvopaperien kaupanjälkeisiä toimia, erityisesti lähdeveroprosessia sekä arvopaperikeskusasetuksen tarkistusta.

5 Markkinoiden toiminnan tukitoimet ja rahoituspalvelut muille laitoksille

EKP tarjosi edelleen euroalueen vastapuolille Yhdysvaltain dollarin määräisiä operaatioita, jotka toimivat markkinaehtoisen rahoituksen turvaverkkoina. Vuonna 2020 perustetut tai aktivoidut euromääräiset likviditeettijärjestelyt muille keskuspankeille pysyivät voimassa vuonna 2021, eikä uusia järjestelyjä perustettu.

EKP ei tehnyt valuuttamarkkinainterventioita, mikä ilmenee myös EKP:n valuuttamarkkinainterventioita koskevista neljännesvuotuisista tiedoista, jotka ovat luettavissa EKP:n verkkosivuilla.

Rahoitussektorilla vietiin onnistuneesti päätökseen siirtyminen eoniakorosta EKP:n €STR-korkoon 3.1.2022 ja jatkettiin työtä markkinoiden hinnoittelukäytäntöjen kestävyyden lisäämiseksi muun muassa edistämällä €STR-koron laajempaa käyttöä.

Vuonna 2021 EKP vastasi aiempien vuosien tapaan useiden EU:n rahoitusoperaatioiden hallinnoinnista ja hoiti eurojärjestelmän varannonhoitopalveluiden koordinointia.

5.1 Markkinaoperaatioiden kehitys

Euro- ja valuuttamääräiset likviditeettijärjestelyt

Likviditeettijärjestelyt ovat yksi EKP:n rahapolitiikan välineistä. Niiden avulla se voi reagoida euromääräisen rahoituksen saatavuusongelmiin euroalueen ulkopuolisilla markkinoilla ja euroalueen vastapuolten kohtaamiin valuuttamääräisen rahoituksen saatavuusongelmiin. Likviditeettijärjestelyt edistävät rahapolitiikan sujuvaa välittymistä. Niiden avulla voidaan estää luotonannon tiukentuminen euroalueen pankkien valuuttarahoituksen puutteen vuoksi ja euromääräisen likviditeetin vajeen aiheuttamat äkilliset euromääräisten omaisuuserien myynnit, jotka vaikuttavat euroalueen rahoitusoloihin.^[85]

Tarjoamalla euromääräistä likviditeettiä euroalueen ulkopuolisille keskuspankeille EKP estää euroalueen rahoitusolojen liiallisen tiukentumisen, joka voisi seurata euromääräisen rahoituksen ulkomaisen kysynnän kasvusta. Vuonna 2020 perustetut tai aktivoidut euromääräiset likviditeettijärjestelyt pysyivät voimassa, eikä vuonna 2021 perustettu uusia likviditeettijärjestelyjä. Eurojärjestelmän repojärjestely (Eurosystem Repo Facility, EUREP) pysyi saatavilla suurelle joukolle euroalueen ulkopuolisia keskuspankkeja. EKP päätti 4.2.2021 jatkaa euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien kanssa sovittuja väliaikaisia euromääräisiä likviditeettijärjestelyjä maaliskuuhun 2022 asti. Taulukossa 5.1 esitetään 31.12.2021 toiminnassa olleet euromääräiset likviditeettijärjestelyt, joiden kautta EKP voi tarjota euromääräistä likviditeettiä euroalueen ulkopuolisille keskuspankeille.

Valuutan tarjoaminen euroalueen vastapuolille helpottaa paineita maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla. Näin se auttaa lieventämään tällaisten jännitteiden vaikutusta kotitalouksien ja yritysten luotonsaantiin sekä euroalueella että sen ulkopuolella. Vuonna 2021 EKP tarjosi Yhdysvaltain dollarin määräistä likviditeettiä yhteistoiminnassa Yhdysvaltain, Kanadan, Ison-Britannian, Japanin ja Sveitsin keskuspankkien kanssa. Tarjotut operaatiot toteutettiin seitsemän päivän ja 84 päivän maturiteeteilla. Operaatiot, joiden maturiteetti oli 84 päivää, keskeytettiin 1.7.2021 alkaen, kun markkinaolot palautuivat normaaleiksi. Maturiteetiltaan seitsenpäiväisiä operaatioita tarjottiin edelleen, ja ne toimivat turvaverkkoina yksityisille rahoitusmarkkinoille.

Taulukko 5.1

Yleiskatsaus voimassa olleisiin likviditeettijärjestelyihin

EKP:n osallistuminen ohjauskorkojen uudistukseen

EKP osallistui edelleen euroalueen ohjauskorkojen uudistukseen kahdella tavalla: ensinnäkin se tarjosi vankan ja luotettavan viitekoron, euron lyhyen koron (€STR), ja toiseksi se edisti markkinoiden aloitteita toimimalla euroalueen yksityisen sektorin viitekorkotyöryhmän sihteerinä, kunnes työryhmän alkuperäinen tehtävä saatiin päätökseen toukokuussa 2021.

Monivuotisten valmistelujen jälkeen siirtyminen eoniakorosta €STR-korkoon vietiin onnistuneesti päätökseen, ja eoniakorko julkaistiin viimeistä kertaa 3.1.2022. Siirtymisen sujuvuudesta kertovat useat kuluneen vuoden aikana saavutetut virstanpylväät. Lokakuussa 2021 johdannaismarkkinoiden – joilla eoniakorkoa käytettiin kaikista markkinoista eniten – selvityskeskukset järjestivät kaikkien avoimien eoniakorkoon sidottujen positioiden kertaluonteisen muuntamisen €STR-korkoon sidotuiksi positioiksi ja lopettivat sen jälkeen eoniakorkoon sidottujen johdannaistuotteiden selvittämisen. Järjestelyn avulla johdannaismarkkinoiden likviditeetti saatiin siirretyksi käyttämään €STR-korkoa ja vältettiin mahdolliset ongelmat niiden eoniakorkoon sidottujen johdannaissopimusten kanssa, joiden oli määrä erääntyä eoniakoron viimeisen julkaisun 3.1.2022 jälkeen. Lisäksi Euroopan komissio nimesi lokakuussa 2021 €STR-koron lakisääteiseksi eoniakoron korvaavaksi koroksi sopimuksissa, joissa ei ole sopivia varajärjestelyjä.^[86] Tämä tarjosi lisävarmuutta eoniakoron käyttäjille ja vähensi oikeudellisia riskejä eoniakorosta luopumisen lähestyessä.

EKP:n toisessa vuosittaisessa €STR-koron metodologian tarkastelussa vahvistui, että €STR-korko on vakaa ja edustava, joten markkinaosapuolia kannustetaan käyttämään sitä sekä käteiselle että johdannaistuotteille finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän antaman ohjeistuksen mukaisesti. Kannustaakseen ja tukeakseen €STR-koron laajempaa käyttöä muun muassa euriborkorkoon perustuvien sopimusten varajärjestelyissä EKP aloitti yhdistettyjen €STR-keskikorkojen ja -indeksin julkaisemisen huhtikuussa 2021 (ks. kehikko 8).

Toukokuussa 2021 euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevä työryhmä julkaisi suositukset euribor-sidonnaisten sopimusten varajärjestelyiksi ja edisti siten varautumissuunnitelmien laatimista mahdollisen euriborkorosta luopumisen varalle. Kun tämä merkittävä virstanpylväs oli saavutettu, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) otti EKP:ltä työryhmän sihteerin tehtävät hoitaakseen, ja ryhmän ohjeet ajantasaistettiin. Työryhmän ensisijaisena tehtävänä on nyt euribor-sidonnaisten sopimusten varajärjestelyjä koskevien suositusten täytäntöönpano ja niiden vaikutusten lieventäminen, joita liborkorkojen (London interbank offered rate) päättyminen 3.1.2022 alkaen aiheuttaa kyseisten korkojen käyttäjille euroalueella.^[87] Markkinaosapuolia kannustetaan seuraamaan työryhmän keskusteluja, tutustumaan sen suosituksiin ja analyyseihin ja harkitsemaan niiden toteuttamista varajärjestelyjä suunnitellessaan.

Päivitetyt valuuttamarkkinoiden menettelytapaohjeet ja uudistetut EKPJ:n sitoumukset

Valuuttamarkkinoiden hyvien käytäntöjen periaatteita koskevat FX Global Code ‑menettelytapaohjeet julkaistiin vuonna 2017. Ne olivat suora ja tärkeä reaktio valuuttamarkkinoilla vallinneeseen luottamuksen puutteeseen, joka oli seurausta erinäisistä rikkomuksista markkinoilla ja niistä määrätyistä monen miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisista sakoista. Global Foreign Exchange Committee on tarkistanut ja päivittänyt ohjeet useilla keskeisillä alueilla, jotta ne pysyvät edelleen merkityksellisinä ja seuraavat valuuttamarkkinoiden kehitystä. Monilta osin päivitysten tärkeimpänä syynä oli suuremman avoimuuden ja läpinäkyvyyden tarve valuuttakaupoissa noudatettavissa käytännöissä markkinoiden kehittyessä yhä monimutkaisemmiksi. Päivitetyt ohjeet julkaistiin 15.7.2021. EKP ja sen valuuttayhteistyöryhmä osallistuivat tiiviisti päivitysprosessiin. Useat valuuttayhteistyöryhmän jäsenet osallistuivat Global Foreign Exchange Committeen työryhmiin ja olivat keskeisessä asemassa päivitettyjen ohjeiden laadinnassa. Jatkossa on tärkeää, että kaikki valuuttamarkkinaosapuolet käyvät läpi päivitetyt ohjeet, arvioivat päivitettyjen periaatteiden vaikutukset omaan toimintaansa ja mukauttavat toimintansa vastaavasti. Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäsenet (EKP ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit) käynnistivät sisäisen tarkastuksen omasta toiminnastaan. Kun tarkastusprosessit oli saatu päätökseen, päivitetyt sitoumukset julkaistiin 15.2.2022.^[88]

Valuuttamarkkinainterventioista tiedottaminen

EKP ei toteuttanut valuuttamarkkinainterventioita vuonna 2021. Euron käyttöönotosta lähtien EKP on toteuttanut valuuttamarkkinainterventioita kahdesti, vuosina 2000 ja 2011. Valuuttamarkkinainterventioita koskevat tiedot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla ja Statistical Data Warehouse ‑palvelussa neljännesvuosittain yhden vuosineljänneksen viiveellä. Neljännesvuotuisissa taulukoissa julkaistuista tiedoista tehdään myös vuotuinen yhteenveto EKP:n vuosikertomuksessa (ks. taulukko 5.2). Jos jollakin vuosineljänneksellä valuuttamarkkinainterventioita ei ole toteutettu, tämä ilmoitetaan erikseen.

Taulukko 5.2

EKP:n valuuttamarkkinainterventiot

Raportointikehys kattaa EKP:n yksipuolisesti ja muiden viranomaisten kanssa koordinoidusti toteuttamat valuuttamarkkinainterventiot sekä valuuttakurssimekanismissa (ERM II) ”vaihteluvälin rajoilla” suoritetut interventiot.

5.2 EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA),^[89] Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM),^[90] eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE)^[91] sekä Next Generation EU ‑ohjelman (NGEU)^[92] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita.

Vuonna 2021 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2021 lopussa 200 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2021 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa. Vuonna 2021 EKP hoiti SURE-mekanismin kautta myönnettyjen lainojen maksatukset eri jäsenvaltioille ja niihin liittyvät korkomaksut. Vuoden 2021 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 89,6 miljardia euroa. Lisäksi EKP hoiti vuonna 2021 NGEU-rahaston kautta myönnettyjen lainojen ja avustusten maksatukset eri jäsenvaltioille.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)^[93] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)^[94] toiminnan yhteydessä esille tulevat maksut. Vuonna 2021 EKP huolehti kahteen ERVV:n lainaan liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.^[95] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2021 lopussa 50,1 miljardia euroa.

5.3 Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2021 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen kattavia rahoituspalveluja varannonhoitopalvelujen järjestelmässään (ERMS), joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Jotkin eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit tarjoavat tässä järjestelmässä sijoituspalveluita euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti. Järjestelmän yleisenä koordinoijana EKP huolehtii sen häiriöttömästä toiminnasta ja kehittämisestä sekä raportoi siitä EKP:n neuvostolle.

Vuoden 2021 lopussa raportoituja eurojärjestelmän varannonhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 265, kun niitä edellisvuoden lopussa oli 260. Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujen järjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi samalla aikavälillä noin 18 %.

Selkeyden vuoksi eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujen järjestelmää koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2021, mukaan lukien päivitykset, joilla vahvistettiin kannustimia eurojärjestelmän sisäiseen avoimeen raportointiin ja tietojenvaihtoon ERMS-järjestelmässä tarjottavista palveluista.

6 Setelien kysyntä on suuri ja väärennöksiä edelleen vähän

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat siitä, että euromääräisiä seteleitä lasketaan liikkeeseen tarvittava määrä ja tarvittavissa nimellisarvoissa. Lisäksi ne vastaavat käteisrahan saatavuuden takaamisesta ja luottamuksen säilymisestä yhteisen valuuttaan. Koronaviruspandemia on vaikuttanut maksukäyttäytymiseen kahdella tavalla. Setelirahan merkitys arvon säilyttäjänä on korostunut, ja toisaalta käteisen kysyntä maksuvälineenä on hieman vähentynyt. Tästä huolimatta liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä jatkoi kasvuaan vuonna 2021. Kierrosta poistettujen väärennösten määrä puolestaan pysyi historiallisen alhaisella tasolla. Suuri osa kuluttajista maksaa edelleenkin mieluiten käteisellä, joten eurojärjestelmä pyrkii tulevina vuosina varmistamaan, että käteistä on saatavilla ja että se käy maksuvälineenä kaikkialla (ks. eurojärjestelmän käteisstrategia).

Toinen eurosetelisarja (Europa-sarja) saatiin kokonaisuudessaan käyttöön vuonna 2019. Nyt eurojärjestelmä on aloittanut uuden setelisarjan valmistelutyöt.

6.1 Eurosetelien kierto

Vuonna 2021 liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä kasvoi 6,5 % ja arvo 7,7 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 28,2 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 540 miljardia euroa (ks. kuvio 6.1). Liikkeessä olevien setelien arvosta suurin osuus oli 50 euron seteleitä. Niiden osuus oli 44,3 % yhteenlasketusta arvosta, mikä suunnilleen vastasi 100, 200 ja 500 euron seteleitä yhteensä (ks. kuvio 6.2).

Kuvio 6.1

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo

mrd. euroa; oikea asteikko: miljardia kappaletta)

Kuvio 6.2

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä nimellisarvoittain

(mrd. euroa)

Eri nimellisarvojen osuuksiin liikkeessä olevista euroseteleistä vaikuttivat vuonna 2021 edelleen koronaviruspandemia ja käteisrahan eri käyttötarkoitukset. Myös varallisuuden säilytykseen käytettävien 200 ja 100 euron setelien kysyntä oli edelleen suurta. Vuositasolla 200 euron setelien kasvu oli 33,6 % ja 100 euron setelien 4,1 %. Liikkeessä olevien 50 euron setelien arvon kasvu vuositasolla oli 7,5 % ja 5–20 euron setelien arvon yhteenlaskettu kasvu vuositasolla 3,0 %.

Vuonna 2021 eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit tarkistivat 23,5 miljardin setelin aitouden ja kunnon. Tarkistettujen setelien lukumäärä oli vain hieman pienempi kuin koko liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä, ja niiden arvo oli 759,3 miljardia euroa. Tarkistetuista seteleistä 2,9 miljardia kappaletta katsottiin huonokuntoisiksi ja poistettiin kierrosta liikkeessä olevien setelien korkean laadun varmistamiseksi.

Vuoden 2021 lopussa liikkeessä olevien eurokolikoiden lukumäärä oli 141,2 miljardia ja arvo 31,2 miljardia euroa. Edellisvuoteen verrattuna liikkeessä olevien eurokolikoiden arvo nousi 2,7 prosentilla.

6.2 Eurosetelien käsittelyn helppous

Koska käteisellä on tärkeä rooli Euroopassa, EKP pyrkii varmistamaan, että eurosetelit ovat jatkossakin tarkoituksenmukaisia, helppoja käyttää ja vaikeita väärentää.

Tätä varten euroseteleitä ammatissaan käyttäviltä kerätään säännöllisesti palautetta, joka otetaan huomioon tulevien eurosetelien ja niiden turvatekijöiden kehitystyössä. Vuonna 2021 käynnistettiin rahaa käsitteleville laitoksille suunnattu kysely, jonka tavoitteena oli kerätä näkemyksiä eurosetelien nykyisestä ulkoasusta, aitouden varmistamisesta ja käsittelystä.

Kyselyn kohderyhmänä olivat ammatissaan rahaa käsittelevät yli 16-vuotiaat henkilöt euroalueen kaikissa 19 maassa. Haastatteluja tehtiin kaikkiaan yli 22 000 kappaletta.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että rahaa ammatissaan käsittelevät henkilöt ovat erittäin tyytyväisiä eurosetelien nykyiseen ulkoasuun ja nimellisarvoihin. Vastaajien mukaan eri seteliarvojen erottamisessa ei juuri ollut vaikeuksia.

Aitouden tarkastukset olivat tavallisia (kuusi kymmenestä rahaa käsittelevästä henkilöstä tarkastaa setelien aitouden), ja lähes kaikki lähiaikoina aitouden tarkastuskoulutusta saaneet vastaajat tekivät tarkastuksia. Tarkastuksia tekevistä suuri osa (56 %) käytti aitouden tarkastuslaitteita. Manuaalisia tarkastuksia tekevät käyttivät yleensä pikatarkastuksia, jotka kohdistuivat yhteen (23 %) tai useampaan (39 %) turvatekijään.

Tärkein tarkastettavan turvatekijän valintaan vaikuttava syy oli vastaajien mukaan nopeus. Myös turvatekijän tarkastamisen helppoutta pidettiin tärkeänä. Tämä tulos päti kaikkiin turvatekijöihin ja kaikkiin nimellisarvoihin.

6.3 Eurosetelien väärennösten määrä on historiallisen alhainen

Eurosetelien väärennösten määrä väheni edelleen, ja vuonna 2021 väärennösten osuus liikkeessä olevien aitojen eurosetelien kannasta oli jälleen historiallisen alhainen (ks. kuvio 6.3). Kierrosta poistettujen väärennettyjen eurosetelien määrä oli 347 000, mikä tarkoittaa, että vuoden aikana miljoonaa liikkeessä olevaa aitoa seteliä kohti havaittiin vain 12 väärennöstä. Väärennökset ovat edelleen heikkolaatuisia. Ne on helppo tunnistaa väärennöksiksi tutulla ”tunnustele-katso-kallistele”-testillä.

Kuvio 6.3

Väärennettyjen setelien määrä vuodessa miljoonaa liikkeessä olevaa aitoa euroseteliä kohti

(lukumäärä miljoonaa aitoa seteliä kohti)

Uusien eurosetelien suunnittelu on aloitettu

EKP:n käteisstrategiassa arvioidaan, että käteistä käytetään laajalti vuoteen 2030 asti ja siitä eteenpäin. Siksi on tarpeen valmistautua laskemaan liikkeeseen entistä parempia ja uusimpia turvaominaisuuksia käyttäviä euroseteleitä, jotta yleinen luottamus eurosetelien turvallisuuteen ja helppokäyttöisyyteen säilyy ja väärentäminen vaikeutuu entisestään. Uusien setelien kehitystyö on pitkä ja monimutkainen prosessi, joten valmistelut on jo aloitettu. Valmistelujen vaiheita ovat tutkimus- ja kehitystyö, sidosryhmien ja yleisön säännöllinen kuuleminen sekä uusilla turvatekijöillä varustettujen setelien valmistaminen testikäyttöön.

EKP aikoo uudistaa seuraavien eurosetelien ulkoasun. Suunnitteluprosessissa kerätään Euroopan kansalaisten näkemyksiä useaan otteeseen. Uusien setelien ulkoasu selviää suunnitelman mukaan vuoteen 2024 mennessä.

7 Tilastot

EKP laatii, kerää, koostaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat EKP:n rahapolitiikan harjoittamista sekä rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvien ja muiden EKPJ:n ja Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, kansainväliset järjestöt, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö, ja ne edistävät osaltaan EKP:n avoimuustavoitetta.

Tässä luvussa tarkastellaan euroalueen tilastoja ja erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvää politiikkaa tukevien indikaattorien sekä omistusasumisen hintaindeksien kehittämistä. Lukuun sisältyvissä kahdessa kehikossa keskitytään korkoa korolle kerryttävien €SRT-keskikorkojen ja -indeksin julkaisuun sekä maailmanlaajuiseen datan standardointiin.

7.1 Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

EKP:n neuvosto antoi huhtikuussa 2021 uudet suuntaviivat neljännesvuotuisesta rahoitustilinpidosta.^[96] Niissä määritellään uudet tietovaatimukset ja täytäntöönpanoaikataulu neljännesvuotuisen rahoitustilinpidon raportoinnille uuden, talouskehitykseen ja käyttäjien vaatimuksiin vastaavan erittelyn mukaisesti.

Uusissa suuntaviivoissa säädetään muiden rahoituslaitosten alasektorien yksityiskohtaisesta raportoinnista, jonka avulla voidaan parantaa muiden rahoituslaitosten kuin pankkien seurannassa sekä rahoitusvakauden analyysissa käytettäviä tilastoja. Lisäksi suuntaviivoilla otetaan käyttöön uusi instrumenttijaottelu, joka mahdollistaa ulkomaisten suoria sijoituksia tekevien yritysten kanssa toteutettavien rajat ylittävien taloustoimien tunnistamisen sekä eläkevastuiden ja henkivakuutusten uudet instrumenttijaottelut. Uudet tilastot tuodaan käyttäjien saataville asteittain vuoden 2022 jälkipuoliskosta alkaen.

Rahalaitosten tase-eriä koskevien tilastollisten raportointivaatimusten arvioinnin ja alkuvuonna 2020 toteutetun julkisen kuulemisen jälkeen EKP julkisti uuden asetuksen.^[97] Sen tarkoitus on varmistaa tärkeän tiedon saatavuus rahan määrän ja luotonannon kehityksen analyysin tarpeisiin. Lisäksi asetuksella tehdään muutoksia joihinkin nykyisiin vaatimuksiin, määritelmiin ja raportointipoikkeuksiin siltä osin kuin se tukee parempaa integraatiota muiden tilastoaineistojen kanssa.

Toimialanlaajuisen kuulemisen jälkeen EKP:n neuvosto hyväksyi joulukuussa 2021 yhdistetyn raportointijärjestelmän (Integrated Reporting Framework, IReF) suunnitteluvaiheen aloittamisen.^[98] IReF-järjestelmän tavoitteena on yhdistää euroalueen pankkien tilastoraportointivaatimukset ja samalla helpottaa niiden raportointitaakkaa hyödyntämällä digitalisaatiota sekä ajanmukaistamalla tuotannon organisointia. Hanketta kehitetään tiiviissä yhteistyössä muiden Euroopan viranomaisten kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on entistä parempi tilasto-, vakavaraisuus- ja kriisinratkaisuraportoinnin standardointi ja integraatio. Uuden raportointikehikon odotetaan tulevan käyttöön vuonna 2027.

7.2 Kokeellisten indikaattorien kehittäminen ilmastonmuutospolitiikan tukemiseksi

Koska ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän talouteen ja rahoitusjärjestelmään, EKP:n neuvosto sopi heinäkuussa 2021 kattavasta toimintasuunnitelmasta^[99] ilmastonäkökohtien sisällyttämiseksi entistä tiiviimmin rahapolitiikan ohjausjärjestelmäänsä.

Tämän analyysin laadun parantaminen edellyttää yksityiskohtaista dataa ja kansainvälisesti vertailtavia indikaattoreita. Etenemissuunnitelman ensivaiheena on uusien kokeellisten indikaattorien kehittäminen kuvaamaan rahoituslaitosten ilmastoriskejä ja kestävää rahoitusta esimerkiksi vihreiden joukkolainojen liikkeeseenlaskujen tai hiilijalanjälkien kautta. Tämän jälkeen parannetaan tietojen saatavuutta ja yhdenmukaistamista.

EKPJ:n tilastokomitea^[100] on päättänyt kehittää parhaita metodologioita ja käytäntöjä sekä kokeellisia indikaattoreita, jotka koskevat rahoituslaitosten altistumista ilmastonmuutokseen liittyville fyysisille riskeille, portfolioiden hiilijalanjälkiä ja kestävää rahoitusta. Näiden indikaattorien syöttötiedot saadaan sekä julkisista että yksityisistä tietolähteistä EKP:n olemassa olevien tietoaineistojen lisäksi. Ensimmäiset indikaattorit on tarkoitus julkistaa vuoden 2022 loppuun mennessä.

Tietoihin liittyy monia haasteita, ja markkinat koostuvat tällä hetkellä useista tuotteista, jotka eivät ole täysin yhteismitallisia. Askel askeleelta EKP työstää useista keskenään harmonisoimattomista lähteistä peräisin olevaa tietoa. Seuraavissa vaiheissa hyödynnetään EU:n olemassa olevia toimintatapoja ja aloitteita, jotka koskevat ekologisen kestävyyden luokittelujärjestelmiä sekä julkistamisvaatimuksia ja raportointia, vihreiden joukkolainojen standardi mukaan lukien.

7.3 Omistusasumisen hintaindeksit

Rahapolitiikan strategian uudelleenarvioinnin jälkeen EKP:n neuvosto ilmoitti, että YKHI-kokonaisinflaatioindeksi on vastaisuudessakin asianmukainen indeksi euroalueen hintavakaustavoitteen kvantifiointiin ja että se säilyttää asemansa rahapolitiikassa käytettävänä euroalueen inflaation mittarina. EKP katsoo, että hintavakaus säilyy parhaiten silloin, kun tavoitteena pidetään 2 prosentin YKHI-inflaatiovauhtia euroalueella keskipitkällä aikavälillä ja että tavoitteeseen suhtaudutaan symmetrisesti siten, että liian hidas inflaatio on yhtä kielteinen tulema kuin liian nopea inflaatio. Lisäksi asumisen kustannuksilla on keskeinen asema taloudessa kulutettavien tavaroiden ja palvelujen kustannusten kattavassa kuvaamisessa.^[101] Koska EKP haluaa YKHIn kuvaavan asianmukaisesti euroalueen kotitalouksien kulutuskäyttäytymistä, EKP:n neuvosto on esittänyt toimenpiteitä, joilla asumiskustannukset esitettäisiin paremmin euroalueen YKHIssä.

Asuminen jakautuu pääasiassa vuokra- ja omistusasumiseen. Vuokrat ovat aina sisältyneet YKHIin, mutta omistusasumisen kustannukset eivät. Siten EKP:n neuvosto esitti omistusasumisen kustannusten sisällyttämistä YKHIin. Niiden sisällyttämiseen kuitenkin liittyy erilaisia teknisiä ja käsitteellisiä haasteita, ja prosessissa on otettava huomioon myös EU:n eri toimielinten tehtävät.

Yksi haasteista on se, että asumisella on kaksitahoinen luonne: ensi silmäyksellä asunnon ostamista voisi pitää investointina omaisuuserään. Ostajilla voi kuitenkin olla erilaisia aikeita: asuntoa voidaan käyttää puhtaasti sijoittamiseen (antamalla se vuokralle) tai kulutukseen (omistajan asumiskäytössä). Koska myös omistusasuja hyötyy asunnon mahdollisesta arvonnoususta ajan myötä, asuntoa käytetään samalla sekä sijoittamiseen että kuluttamiseen. YKHIn tulisi oikeudellisen perustansa mukaisesti keskittyä kulutusmenoihin, joista investoinnit on suljettu pois. Kulutusosuuden eriyttäminen on kuitenkin tekniseltä kannalta vaikeaa. Tämä näkyy myös siinä, miten huomattavan erilaisin tavoin asiaa on lähestytty eri maissa.

Toinen haaste liittyy omistusasumisen mittaamismenetelmään. EKP kannattaa mittaamista niin sanotulla netto-ostomenetelmällä. Vain tämä menetelmä on ostovoiman mittarina yhtenäinen YKHIn käsitteistön kanssa, sillä siinä omistusasumista käsitellään kuin mitä tahansa kestokulutushyödykettä. Esimerkiksi uusien autojen hinnat lasketaan ostohetkellä, vaikka niitä käytetään monta seuraavaa vuotta. Netto-ostomenetelmää sovelletaan jo Eurostatin julkistamissa neljännesvuotuisissa omistusasumisen hintaindekseissä (OOHPI). Omistusasumisen hintaindeksit perustuvat ainoastaan kauppoihin, joissa ostaja kuuluu kotitaloussektoriin, eli sääntö on sama, jota sovelletaan YKHIin. Kotitalouksien väliset asuntokaupat on suljettu pois, mikä tarkoittaa, että omistusasumisen hintaindeksit keskittyvät pääasiassa uusiin taloihin ja asuntoihin. Ne sijaitsevat usein kaupunkien laitamilla, missä hintakehitys saattaa poiketa yleisestä asuntojen hintakehityksestä. Asuntokauppoihin liittyvät kulut (kuten kaupanvahvistajan palkkiot) sekä omistamiseen liittyvät kulut (kuten kotivakuutukset, kunnossapito ja peruskorjaukset) sisältyvät omistusasumisen hintaindekseihin. Keskittyminen uusiin asuntoihin tarkoittaa sitä, että kuukausittain tilastoitavia kauppoja on verrattain vähän. Siten kuukausittaisen hintaindeksin laskeminen saattaa olla haastavaa, erityisesti pienemmissä maissa. Lisäksi omistusasumisen hintaindeksit ovat neljännesvuotuisia, ja niiden viive on kolme kuukautta, kun taas YKHI julkistetaan raportointikuukauden lopussa. Siten ne eivät nykymuodossaan vastaa YKHI-integraatiovaatimuksia.

Strategian uudelleenarvioinnin yhteydessä EKP:n neuvosto tarkasteli kaikkia mainittuja teknisiä kysymyksiä, pohti niiden ratkaisuja ja päätti suositella suunnitelmaa, jossa omistusasumisen kustannukset lisätään YKHIin netto-ostomenetelmän mukaisesti.^[102]

EKP:n suunnitelman mukaan ensimmäiseksi käyttöön otettaisiin EKP:n sisäinen analyyttinen indeksi, joka yhdistää YKHIn ja omistusasumisen hintaindeksit. Myös Eurostatia on pyydetty julkistamaan vuoteen 2023 mennessä kokeellinen neljännesvuotuinen YKHI, joka sisältää omistusasumisen kustannukset. Samaan aikaan käynnistetään tarvittavat juridiset toimenpiteet virallisen neljännesvuotuisen indeksin julkistamiseksi, mahdollisesti vuonna 2026. Viime kädessä tavoitteena on pystyä sisällyttämään omistusasumisen kustannukset YKHIin kuukausittain ja viiveettömästi, jolloin se olisi suoraan käyttökelpoinen rahapolitiikan tarpeisiin.

EKP:n neuvosto päätti myös, että siirtymäkaudella rahapolitikan tärkein viiteindeksi olisi nykyinen YKHI.^[103] Tästä huolimatta neljännesvuotuisella omistusasumisen hintaindeksillä sekä tulevaisuudessa sen ja YKHIn neljännesvuotuisella yhdistelmäindeksillä on tärkeä täydentävä tehtävä rahapolitiikan päätösten taustatietona.

8 EKP:n tutkimustoiminta

Koronapandemian taloudelliset seuraukset vaikuttivat tutkimustoiminnan luonteeseen myös vuonna 2021. Uusi kuluttajien odotuksia luotaava kysely antoi käyttökelpoista tietoa yksityisten kotitalouksien tilanteen arviointiin. Samaan aikaan säännölliset tutkimusverkostot jatkoivat toimintaohjelmiensa toteuttamista. Vuoden aikana perustettiin uusi ilmastomuutoksen tutkimusklusteri, ja mikrotason aineiston analysointiin keskittyvä PRISMA-tutkimusverkosto edistyi merkittävästi työssään. Vuorovaikutus akateemisen maailman kanssa elpyi vuonna 2021. Pandemia vaimensi vielä konferenssitoimintaa, mutta osa henkilökohtaisista kokoontumisista korvattiin nyt virtuaalisilla konferensseilla.

8.1 Uusi ilmastonmuutoksen tutkimusklusteri

Vuonna 2021 ilmastonmuutosta koskeva tutkimus tehostui EKP:n ilmoitettua pyrkivänsä ymmärtämään paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia rahapolitiikkaan ja aikovansa osaltaan laatia linjauksia, joiden avulla edistetään ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista. Jotta EKP voi hoitaa tehtävänsä, sen on otettava huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja ilmastotoimien vaikutukset. Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ilmastonmuutoksen tutkimusklusteri aloitti toimintansa vuoden 2021 jälkipuoliskolla. Uusi tutkimusklusteri pyrkii helpottamaan EKP:n ja EU-maiden keskuspankkien tutkijoiden työn koordinointia kuukausittaisten webinaarien, tiedon- ja kokemuksenvaihdon sekä vuotuisen työkokouksen avulla. Vuonna 2021 tutkimusklusteri oli mukana järjestämässä ilmastonmuutosta koskevaa osiota EKPJ:n tutkimusklusterien vuotuisessa työkokouksessa. Tutkimustoiminnassa on alkuvaiheessa tarkasteltu laajasti ilmastonmuutokseen liittyviä taloudellisia näkökohtia, mutta jatkossa tutkimus keskittyy tiiviimmin rahapolitiikkaan liittyviin kysymyksiin.^[109]

Yksi EKP:n tutkimushaara keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin rahapolitiikan toteuttamiseen. Eräässä tutkimuksessa analysoitiin esimerkiksi EKP:n yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman (CSPP) ympäristövaikutuksia.^[110] Siinä havaittiin, että EKP:n yrityslainasalkku painottuu hiili-intensiivisiin toimialoihin voimakkaammin kuin toimialakohtaisen pääomakannan mukainen markkinaportfolio. Vaikka EKP:n salkku kuvastaa pitkälti joukkolainamarkkinoiden toimialajakaumaa, hiili-intensiiviset toimialat, kuten yhdyskuntapalvelut ja runsaasti hiilidioksidipäästöjä tuottava tehdasteollisuus turvautuvat joukkolainarahoitukseen suuremmassa määrin kuin vähähiiliset toimialat (ks. kuvio 8.1). Tutkimus liittyy meneillään olevaan keskusteluun siitä, tulisiko EKP:n siirtyä ”markkinaneutraliteetin” periaatteesta, jonka mukaisesti sen yrityslainasalkun koostumus heijastaa joukkolainamarkkinan koostumusta, lähestymistapaan, jossa salkku heijastaa reaalitaloutta, mikä uudelleentasapainottaisi yrityslainaostoja vihreämpien sektorien hyväksi.

Toinen tutkimusalue keskittyy rahoitusmarkkinoiden ja ilmastonmuutoksen suhteeseen. Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että vähähiilisiin teknologioihin liittyvien patentoitujen innovaatioiden määrä on EU:ssa pienempi kuin tutkimukseen valituissa verrokkimaissa ja vaihtelee merkittävästi jäsenmaittain.^[111] Suuri osa tästä vaihtelusta selittyy T&K-investoinneilla ja ylipäätään varhaisvaiheen investoinneilla. Nämä havainnot kuvastavat haasteita, joita EU:ssa liittyy ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden kehittämisen tukemiseen ottaen huomioon, että T&K-kokonaisinvestoinnit ovat jääneet Lissabonin agendan suosituksia vähäisemmiksi. Tutkimuksessa esitetään, että vihreän teknologian pääomasijoitusmarkkinoita ja T&K-investointeja tulisi tukea raha- ja finanssipoliittisin keinoin.

Kuvio 8.1

Taloudellisten sektorien painot EKP:n yrityssektorin osto-ohjelmassa

(sektorien painot osuutena kokonaisvolyymista)

8.2 Muut tutkimusverkostot

Vuonna 2021 rahapolitiikkaa, makrovakaussääntelyä ja rahoitusjärjestelmän vakautta käsittelevä tutkimusryhmä sai työnsä päätökseen. Tutkimuksen tuloksena saatiin useita analyyttisia havaintoja ja politiikkasuosituksia raha- ja makrovakauspolitiikan suhteesta. Tutkimusryhmä esimerkiksi analysoi luotontarjonnan tukemisen ja rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien välisiä taloudellisia valintoja. Vaikka järjestelmäriskiä rajoittavat makrovakauspolitiikat tarjoavat suojaa vakavia taloudellisia taantumia vastaan, ne voivat vaikuttaa kielteisesti vähentämällä tuottavaan taloudelliseen toimintaan käytettävissä olevaa pääomaa talouden kasvujaksoilla. Vaikka rahapolitiikan välineillä on keskeinen tehtävä pankkien rahoituksenvälityksen tukemisessa, ne saattavat myös tahattomasti lisätä pankkien riskinoton kannustimia.

Välineiden sopiva kalibrointi rahoitussektorin kestokyvyn vahvistamiseksi edellyttää näiden kompromissien ottamista huomioon, koska pankkijärjestelmän terveys vaikuttaa rahapolitiikan välittymiseen.

PRISMA-verkosto (price-setting microdata analysis network) tutkii yksittäisten yritysten ja vähittäiskauppiaiden hinnoittelukäyttäytymistä mikrotason hintatietoaineistojen perusteella. Vuonna 2021 verkosto analysoi inflaation heterogeenisyyttä eri kotitalouksissa, joka aiheutuu alueellisista ominaispiirteistä sekä kotitalouksien kulutuskorien eroista.

Yhdessä verkoston tekemistä tutkimuksista tarkasteltiin inflaation heterogeenisyyttä eri tuloluokkiin kuuluvien kotitalouksien välillä. Yksittäisten kotitalouksien kokemissa inflaatiovauhdeissa havaittiin korostuneita eroja, jotka johtuivat pitkälti yksilöllisistä tuotevalinnoista kunkin tuoteryhmän sisällä. Alhaiseen tuloluokkaan kuuluvat kotitaloudet ovat keskimäärin kärsineet hieman korkeammasta inflaatiosta viime vuosikymmenellä. Erot ovat kuitenkin pieniä ja vaihtelevat maasta ja ajankohdasta toiseen. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että korkeaan tuloluokkaan kuuluviin kotitalouksiin vaikuttava inflaatiovauhti on herkempi rahapolitiikan vaikutuksille.

Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta käsittelevä HFCN-tutkimusverkosto (Household Finance and Consumption Network) aloitti säännöllisen kyselynsä vuoden 2021 tiedonkeruun. Kyselyyn perustuvassa tutkimuksessa todettiin, että EKP:n omaisuuserien osto-ohjelma on tuntuvasti vähentänyt työttömyysastetta tulojakauman alapäässä. Muissa tutkimuksissa on selvitelty kotitalouksien heterogeenisyyden vaikutusta rahapolitiikan välittymiseen, asuntovelan kertymiseen ja kotitalouksien velanottokäyttäytymiseen.

Vakiintuneet tutkimusverkostot jatkoivat EKPJ:n tutkimustoiminnan koordinointia ja yhteydenpitoa akateemisiin tutkijoihin. Erityisesti EKPJ:n kolme tutkimusklusteria, joista yksi keskittyy rahataloustieteeseen, toinen kansainväliseen makrotaloustieteeseen, finanssipolitiikkaan, työn taloustieteeseen, kilpailukykyyn sekä EMUn hallintoon ja kolmas rahoitusvakauteen sekä makrovakaussääntelyyn ja valvontaan, järjestivät työpajoja aihealueensa ajankohtaisimmista kysymyksistä, joista monet liittyvät pandemiaan. Tutkimus osoitti esimerkiksi, että pääoman vapautus makrovakauspuskureista on tukenut kotitalouksien luotottamista. Toisessa klusterityöpajassa keskusteltiin koronapandemian keskipitkän aikavälin uudelleenkohdentumisvaikutuksista ulkomaankaupassa ja työmarkkinoilla.

8.3 Konferenssit ja julkaisut

Pandemia rajoitti edelleen jossain määrin vuorovaikutusta yliopistomaailman kanssa. Suurin osa vakiintuneista konferensseista ja konsultaatioista tapahtui verkossa. Monet taas olivat pienimuotoisempia kuin aiempina vuosina, mukaan lukien EKP:n keskuspankkifoorumi, EKP:n vuotuinen tutkimuskonferenssi ja EKP:n rahapolitiikan alan konferenssi. Näissä konferensseissa käsiteltiin koronaviruksen pitkän aikavälin seurauksia ja mahdollisia vastatoimia, mutta esiteltiin myös innovatiivisia tutkimuksia, jotka liittyvät rahapolitiikan välittymiseen ja rahoitusmarkkinoiden rakenteisiin. Muista konferensseista EKP:ssä järjestettiin ensimmäinen CEPR:n, EBRD:n ja EKP:n yhteinen symposiumi ilmastonmuutoksesta, rahoituksesta ja vihreästä kasvusta, ja se toi yhteen päätöksentekijöitä sekä talous- ja ilmastotieteilijöitä. EKP:n 11:nnessä ennustetekniikan konferenssissa puolestaan keskusteltiin epätavallisiin aikoihin soveltuvista ennustamismenetelmistä.

Vuonna 2021 EKP:n asiantuntijat julkaisivat 126 artikkelia EKP:n Working Paper ‑julkaisusarjassa. Lisäksi EKP:n tehtäviin tai metodologisiin näkökulmiin painottuvia tutkimuksia julkaistiin Occasional Paper-, Statistics Paper- ja Discussion Paper ‑julkaisusarjoissa. Vuonna 2021 Occasional Paper ‑julkaisuissa ilmestyi sarja tutkimuksia, jotka oli tuotettu EKP:n strategian uudelleenarviointiin liittyvissä työkokonaisuuksissa. EKP:n tutkimuksesta julkaistiin myös useita artikkeleita maineikkaissa akateemisissa julkaisuissa sekä 14 EKP:n Research Bulletin ‑katsauksen artikkelia, joiden tavoiteyleisö on laajempi.

Kehikko 10
Finanssipoliittinen tuki pandemian aikana – EKP:n uuden kuluttajaodotuskyselyn tiedot

Koronaviruspandemialla on ollut hyvin moninaisia talous- ja rahoitusvaikutuksia kotitalouksiin ja kuluttajiin kunkin henkilökohtaisesta ja taloudellisesta tilanteesta riippuen.^[112] On yleisesti tiedostettu, että kotitalouksien rahoitustuen tarve on vaihdellut riippuen maasta, taloudellisesta sektorista, työsuhdemuodosta sekä demografisista piirteistä, kuten perheasemasta ja vanhemmuudesta.

Pandemian vaikutusten monimuotoisuus asetti dramaattisen haasteen finanssipoliittisen tuen kohdennetulle ja tehokkaalle jakamiselle. Euroalueen kansalliset hallitukset jakoivat kotitalouksille taloudellista tukea monissa muodoissa. Käytetyt keinot vaihtelivat perinteisistä tulonsiirroista, kuten automaattisista vakauttajista ja olemassa olevista sosiaaliturvaohjelmista, määräaikaisiin pandemiatukiin, mukaan lukien ei-taloudellinen tuki, kuten pidennetty lastenhoito-oikeus). Lisäksi valtiot tukivat kotitalouksia välillisesti tukemalla yrityksiä muun muassa suorien työllistämistukien, lainantakausten ja maksulykkäysten avulla.

Vuoden 2021 aikana EKP:n uusi kuluttajaodotuskysely (Consumer Expectations Survey, CES) osoittautui arvokkaaksi tiedonlähteeksi politiikkatoimien vaikutusten seurannassa. CES-haastatteluja suoritettiin edustavassa otoksessa kotitalouksia kuudessa euroalueen suurimmassa taloudessa (Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Italia ja Alankomaat) internetin välityksellä kuukausittain, joten niistä saatiin kansainvälisesti vertailukelpoista ja ajantasaista tietoa. Kyselyn pilottivaihe alkoi tammikuussa 2020, ja vuoden 2021 jälkipuoliskolla se eteni jatkokehitysvaiheeseen, joka jatkuu vuonna 2022. Tuolloin otoskokoa kasvatetaan ja maakattavuutta lisätään viidellä euroalueen valtiolla.

Kuvio A

Pandemiaan liittyvän julkisen tuen muodot vuonna 2020

(Kutakin tukimuotoa ilmoituksensa mukaan saaneiden vastaajien prosentuaalinen osuus)

Kuluttajaodotuskyselyn avulla voidaan arvioida, miten julkinen tuki jakautuu kotitalouksien kesken, millaisia tukimuotoja on saatavissa ja miten kotitaloudet suhtautuvat kyseisiin julkisiin tukiin. Vastauksissa korostui muun muassa se, että tuet olivat tarkasti kohdennettuja ja niitä jaettiin suurimmassa tarpeessa oleville kotitalouksille. Kuten kuvio A osoittaa, hieman alle 30 % euroalueen kotitalouksista ilmoitti saaneensa jotain julkista tukea ja loput ilmoittivat, etteivät ne olleet saaneet lainkaan tukea. Lisäksi kahteen alimpaan kvintiiliin kuuluvissa kotitalouksissa oli merkittävästi muita suurempi osuus tukea saaneita vastaajia.^[113] Merkittävin tukimuoto oli ansiotulonmenetyksistä maksettu korvaus, jota sai 6 % CES-kyselyn vastaajista.

Lisäksi kyselyssä kotitalouksia pyydettiin kertomaan näkemyksensä julkisen tuen riittävyydestä heidän oman taloutensa kannalta riippumatta siitä, olivatko he saaneet minkäänlaista tukea. Tulokset kertovat positiivisesta yhteydestä tällaisten näkemysten ja kotitalouksien kulutuksen välillä, kuten kuvio B havainnollistaa lomamatkojen ja kulutustavaroiden hankintojen osalta. CES-kyselyn tietoihin perustuva tutkimus viittaa myös siihen, että tällaiset näkemykset saattavat olla tärkeä kulutusta vakauttava tekijä. Julkisia interventioita riittävinä pitävät kotitaloudet yleisesti ottaen kuluttavat enemmän, erityisesti suuriin hankintoihin, kuten pakettimatkoihin ja autoihin, koska ne suhtautuvat toiveikkaammin tulonäkymiinsä sekä tulevaan luotonsaantiin ja taloudelliseen hyvinvointiin.^[114] Tämä havainto pätee myös kotitalouksiin, jotka eivät saaneet minkäänlaista julkista tukea. Siten se kertoo siitä, että julkistaloudellisella tuella voi olla kotitalouksien käyttäytymiseen laajempia vaikutuksia, jotka eivät rajoitu ainoastaan tuen tarkoitettuihin tai tosiasiallisiin nauttijoihin.

Kuvio B

Näkemykset pandemiaan liittyvien valtion tukien ja menojen riittävyydestä

(x-akseli: näkemys riittävyydestä asteikolla 0:sta (erittäin heikko) 10:een (erittäin hyvä); y-akseli: kohta a) prosenttiosuus vastaajista, jotka ostivat lomamatkan edelliskuussa; kohta b) kulutustavaroiden kulutuksen logaritminen muutos edelliskuusta)

9 Oikeudelliset asiat

Tämä luku käsittelee Euroopan unionin tuomioistuimen EKP:tä koskevaa oikeuskäytäntöä, EKP:n lausuntoja, tapauksia, joissa laiminlyötiin velvollisuus kuulla EKP:tä sen toimivaltaan kuuluvien alojen lainsäädäntöehdotuksista, sekä julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamisen valvontaa.

9.1 EKP:tä koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut

Unionin tuomioistuin tulkitsi 30.11.2021 suuressa jaostossa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa (N:o 7) ensi kertaa suhteessa jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajiin. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty Latvian keskuspankin entiseen pääjohtajaan kohdistettujen, korruptiota ja rahanpesua koskevien syytetoimien yhteydessä (asia C-3/20). Tuomio on merkittävä monestakin syystä. Ensiksikin tuomioistuin selvensi, että kansallisten keskuspankkien pääjohtajilla on EKP:n elimen jäseninä lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virallisessa ominaisuudessaan suorittamiensa toimien osalta samaan tapaan kuin unionin virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä. Tuomioistuin vahvisti, että kansallisen keskuspankin pääjohtajan asemalle on ominaista tehtävien kaksitahoisuus, joka ilmenee hybridiasemana, sillä hän on sekä kansallinen viranomainen että EKP:n elimen jäsen (ks. myös yhdistetyt asiat C-202/18 ja C-238/18, Rimšēvičs ja EKP v. Latvian tasavalta). Toiseksi lainkäytöllinen koskemattomuus ei rajoitu vain tuomioistuinmenettelyihin, vaan voi koskea myös rikostutkintaa. Kolmanneksi jos kansallinen viranomainen katsoo jossakin rikosoikeudellisen tutkinnan vaiheessa, että kansallisen keskuspankin pääjohtaja olisi voinut suorittaa kyseisen teon virallisessa ominaisuudessaan EKP:n elimen jäsenenä, sen on kuultava EKP:tä. Jos EKP katsoo, että teot suoritettiin nimenomaan virallisessa ominaisuudessa, kansallisen viranomaisen on pyydettävä EKP:ltä koskemattomuuden pidättämistä kyseiseltä kansallisen keskuspankin pääjohtajalta. Tällöin on yksin EKP:n tehtävä arvioida, onko koskemattomuuden pidättäminen ristiriidassa unionin edun kanssa. Neljänneksi teot, joissa on kyse petoksesta, korruptiosta ja rahanpesusta, jäävät lähtökohtaisesti EKP:n elimen jäsenen tehtävien ulkopuolelle. Viidenneksi rikosoikeudellisessa tutkinnassa saatuja todisteita kansallisen keskuspankin pääjohtajaa vastaan, jolla on lainkäytöllinen koskemattomuus, voidaan käyttää häneen kohdistuvassa rikosoikeudellisessa menettelyssä sellaisten tekojen osalta, joita koskemattomuus ei kata, sekä muihin henkilöihin kohdistuvissa rikosoikeudellisissa menettelyissä. Lopuksi tuomioistuin totesi, että väärinkäyttöä merkitsevät rikostutkinnat tai rikosoikeudelliset menettelyt teoista, joita koskemattomuus ei kata, eivät ole vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisia.

Unionin tuomioistuin antoi 6.5.2021 tuomion muutoksenhakuasiassa, joka koski kumoamiskanteen ottamista tutkittavaksi sellaisen arvion osalta, jonka mukaan laitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa asetuksen N:o 806/2014 artiklan 18 kohdan 1 alakohdan a nojalla (yhdistetyt asiat C-551/19 P ja C-552/19 P, ABLV Bank AS ja muut v. EKP). Laitoksen toteaminen kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa on yksi vaihe edellä mainitun asetuksen artiklassa 18 kuvatusta kriisinratkaisumenettelystä, jonka soveltamiselle on kolme ehtoa: 1) luottolaitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, 2) ei voida kohtuudella olettaa, että yhteisön kykenemättömyys jatkaa toimintaansa on estettävissä kohtuullisessa ajassa millään vaihtoehtoisilla toimilla ja 3) kriisinratkaisutoimi on yleisen edun kannalta välttämätön. Ensimmäistä ehtoa koskevan arvion voi tehdä joko EKP tai kriisinratkaisuneuvosto, ja toista ja kolmatta ehtoa koskevan arvion tekee kriisinratkaisuneuvosto.

Unionin tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen asioissa T-281/18 ja T-283/18 antamissaan määräyksissä esittämän päätelmän, jonka mukaan kumoamiskanteet, jotka koskevat EKP:n arviota siitä, että luottolaitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, jätetään tutkimatta. Unionin tuomioistuin vahvisti EKP:n väitteet ja totesi, että arviot siitä, että luottolaitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, ovat kriisinratkaisumenettelyyn kuuluvia valmistelevia toimia. Niillä ei ole sellaisenaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat muuttaa luottolaitoksen oikeusasemaa selvästi. Unionin tuomioistuimen mukaan kriisinratkaisumenettelyä on pidettävä ”monitahoisena hallinnollisena menettelynä, johon osallistuu useita viranomaisia ja jossa ainoastaan lopputulos, joka seuraa siitä, että kriisinratkaisuneuvosto käyttää toimivaltaansa, voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena” unionin tuomioistuimissa. Näin ollen EKP:n arvio siitä, että luottolaitos on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, ei voi olla itsenäisen oikeudellisen arvioinnin kohteena, mutta se voi olla liitännäisen arvioinnin kohteena oikeudenkäynnissä, joka koskee asetuksen 806/2014 18 artiklan mukaisen menettelyn päätteeksi tehtyä kriisinratkaisuneuvoston päätöstä.

9.2 EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EUR-Lexissä. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Vuonna 2021 EKP antoi kahdeksan lausuntoa ehdotuksista unionin säädöksiksi ja 32 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

Velvollisuus kuulla EKP:tä kansallisesta lainsäädäntöehdotuksesta^[115] laiminlyötiin kolmessa tapauksessa. Ensimmäinen tapaus koski Liettuan työlainsäädännön muutosta, jossa edellytettiin palkan ja muiden työsuhteeseen liittyvien maksujen maksamista työntekijän ilmoittamalle pankkitilille. EKP:n aiempien suhteellisuusperiaatteen noudattamista edellyttävien lausuntojen mukaisesti tämä tapaus katsottiin selkeäksi ja tärkeäksi sillä perusteella, että sillä saattaa olla rajoittava vaikutus muun muassa maksuvälineisiin Liettuassa. Toinen tapaus koski Puolan henkilökohtaista tuloverotusta koskevan lain muutosta, jossa muun muassa säädettiin tiettyjä käteismaksujen rajoituksia kuluttajille ja yrityksille. EKP:n aiempien lausuntojen mukaisesti tämä tapaus katsottiin selkeäksi ja tärkeäksi sillä perusteella, että sillä saattaa olla rajoittava vaikutus muun muassa maksuvälineisiin Puolassa. Kolmas tapaus koski Espanjan lakia keinoista veropetosten estämiseksi, jossa säädettiin 1 000 euron raja käteismaksuille, joita sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka eivät toimi ammatillisessa tai liiketoiminnallisessa ominaisuudessa ja jotka ovat verovelvollisia Espanjassa, suorittavat sellaisille osapuolille, jotka toimivat ammatillisessa tai liiketoiminnallisessa ominaisuudessa. Tämän tapauksen selkeys ja tärkeys perustui haitalliseen vaikutukseen, joka sillä mahdollisesti on Espanjan käteismaksujärjestelmään.

EKP antoi seitsemän lausuntoa ehdotuksista EU:n säädöksiksi, jotka koskivat digitaaliseen rahoitukseen, vihreään rahoitukseen ja tekoälyyn liittyviä innovaatioita. Niiden aihealueita olivat kryptovarojen sääntely, rahoitussektorin kyberturvallisuus ja digitaalinen häiriönsietokyky, hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien markkinainfrastruktuurien pilottijärjestelmä, yritysten kestävyysraportointi ja vihreät joukkolainat sekä luottolaitosten tarjoamat ja käyttämät tekoälyjärjestelmät. Lausunnoissa esitettiin laaja-alaisia näkemyksiä näiden innovaatioiden vaikutuksista rahapolitiikkaan, markkinainfrastruktuureihin ja maksuihin, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan ja rahoitusvakauteen. Yhdessä lausunnossaan EKP suhtautui varauksellisesti ehdotukseen EU:n säädökseksi, jossa edellytettäisiin EKP:n julkaisemien euron viitekurssien käyttöä valuutanmuuntopalveluissa.

EKP antoi useita lausuntoja valuutta-asioista ja maksuvälineistä, mukaan lukien eurosetelien ja -kolikoiden liikkeeseenlasku ja kierto Latviassa, velvollisuus käteismaksujen vastaanottamiseen Tanskassa ja Puolassa, eurosetelien ja -kolikoiden väärennösten torjuminen Irlannissa ja euromääräisten maksujen senttien pyöristämistä koskevat säännöt Slovakiassa.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista maksujärjestelmien ja/tai arvopaperien selvitysjärjestelmien sääntelyä ja valvontaa koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi Italiassa, Latviassa, Liettuassa ja Unkarissa.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista kansallisia keskuspankkeja koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien Espanjan keskuspankin uudet tehtävät, jotka liittyvät luottolaitosten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskujen valvontaan ja maksupalvelujen käyttäjien yhtenäisen euromaksualueen vaatimusten noudattamisen valvontaan; Bulgarian keskuspankin perussäännön keskuspankkien riippumattomuutta koskevien vaatimusten mukaisuus; Latvian keskuspankin merkittävä uudistus, jossa päivitetään pankin hallintorakenne ja ennakoidaan valvonta- ja kriisinratkaisutehtävien sisällyttämistä sen tehtäviin; Viron keskuspankin vastuu Viron kansallisen rahoitusvalvontaviranomaisen toimista; kansallisten keskuspankkien maksamat korot ja keskuspankkirahoituksen kielto julkisen sektorin tehtävissä, kuten Kyproksen keskuspankin uusi valmiustoimien suunnittelutehtävä, Irlannin keskuspankin kolikoihin liittyvät tehtävät ja Itävallan keskuspankin tehtävät suhteessa Itävallan talouspoliittiseen arviointineuvostoon (Fiskalrat); ympäristön kestävyysnäkökohtiin liittyvien Unkarin keskuspankin tehtävien määrittely; Unkarin viranomaisille annettu kehotus olla asettamatta energiatehokkuuteen liittyvien lainojen suoraa kuluttajille tarjoamista Unkarin keskuspankin tehtäväksi; keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattaminen Puolan keskuspankin puolalaiselle pankkien takausrahastolle myöntämien lainojen osalta; Puolan keskuspankin rahoitusoperaatioiden oikeusvarmuuden tehostaminen; perussopimuksen vaatimusten noudattaminen Kyproksen keskuspankin uusien valmiustoimien suunnittelutehtävien yhteydessä; keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattaminen Italian keskuspankin ja Itävallan keskuspankin IMF:ään liittyvissä ohjelmissa; ehdotus Slovenian keskuspankille asetettavaksi tehtäväksi valvoa luottolaitoksia koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattamista Sveitsin frangin määräisten lainasopimusten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä; Kyproksen keskuspankin osallistuminen Kyproksen hallituksen pandemian johdosta toteuttaman luottolaitosten takausjärjestelmän valvontaan; tiedonvapautta koskevien vaatimusten vaikutus Itävallan keskuspankkiin; ja Puolan keskuspankin vähimmäisvarantovaatimukset.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista tilastoasioita koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien monikansallisten konsernien antamat tiedot Saksassa, kansallisen yritystunnuksen perustaminen ja yritysten perustietoja koskevan rekisterin perustaminen Saksassa, rajat ylittäviin palveluihin liittyvien tilastotietojen keruu Itävallassa, tilastotietojen keruu Latviassa ja luottorekisteritietojen raportointi Belgiassa.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien tiedonvapautta koskevien vaatimusten vaikutus Itävallassa; julkisten varojen käyttöön liittyvien sopimusten avoimuutta koskevien puitteiden vaikutus salassa pidettävien valvontatietojen suojaamiseen Portugalissa; Kreikan luottolaitosten laskennalliset verosaamiset; sellaisten luottolaitosten perustaminen Virossa, joiden perustamispääoma on 1–5 miljoonaa euroa; pankkivalvonnan riippumattomuusvaatimusten noudattaminen valtiontalouden tarkastuslaitoksen (Riigikontroll) toteuttaman, Viron rahoitusvalvontaviranomaista koskevan tarkastuksen yhteydessä; luottolaitosten toteuttaman katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun liittyvät toimiluvat Suomessa ja Espanjassa; Viron rahoitusvalvontaviranomaisen tai EKP:n määräajat Viron luottolaitosten hallintoelimen jäseniä ja keskeisistä toiminnoista vastaavia henkilöitä koskevassa sopivuuden ja luotettavuuden arvioinnissa; luottolaitosten tekemien ulkoistamisjärjestelyjen valvonta Saksassa; Slovenian luottolaitosten toimiluvan peruuttamisprosessin aloittamista koskevat uudet perusteet ja sulkeutuvaa nettoutusta koskevien sopimusten tunnustaminen luottolaitosten riskienhallintakeinoksi Latvian lainsäädännössä.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista rahoitusvakautta koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien Kreikan rahoitusvakausrahaston osallistuminen luottolaitosten pääomien korottamiseen muussa tarkoituksessa kuin ennaltaehkäisevää pääomapohjan vahvistamista tai kriisinratkaisua varten, Latvian keskuspankin makrovalvontamandaatti ja -välineet, Sveitsin frangin määräisten lainasopimusten uudelleenjärjestelyt Sloveniassa, luottolaitosten forinttiin liittyvien maturiteettierojen sääntely Unkarissa ja sulkeutuvaa nettoutusta koskevien sopimusten täytäntöönpanokelpoisuus Latviassa.

9.3 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit noudattavat sopimuksen artikloihin 123 ja 124 sekä neuvoston asetuksiin (EY) N:o 3603/93 ja N:o 3604/93 sisältyviä kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n neuvoston ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 asetetun tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

EKP:n vuonna 2021 toteuttama seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloja 123 ja 124 oli yleisesti ottaen noudatettu.

EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti vuonna 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2021 IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Myyntien jatkaminen asianmukaiseen tahtiin hälventäisi edelleen vakavia huolia keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Keskuspankkirahoituksena ei pidetä toimia, joilla kansalliset keskuspankit rahoittavat julkisen sektorin velvoitteita Kansainvälistä valuuttarahastoa kohtaan, jos tuloksena on varantosaamisten kaltaisia valuuttasaamisia. Useat kansalliset keskuspankit ovat kuitenkin antaneet rahoitusta Kansainvälisen valuuttarahaston välityksellä tukeakseen pahoin velkaantuneita köyhiä maita, jolloin tuloksena ei ole valuuttasaamisia. Tällainen kansallisten keskuspankkien osallistuminen valuuttarahaston hankkeisiin on ristiriidassa keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon kanssa ja edellyttää korjaavia toimia.

10 EKP:n rooli EU:ssa ja kansainvälisissä yhteyksissä

EKP piti yllä tiivistä vuoropuhelua eurooppalaisten ja kansainvälisten kumppaniensa kanssa vuonna 2021. EKP:n suhde Euroopan parlamenttiin on EKP:n tilivelvollisuuden kulmakivi, ja EKP teki vuoden aikana yhteistyötä Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) kanssa säännöllisissä kuulemisissa, kirjeenvaihdossa sekä ylimääräisissä kokouksissa, joissa käsiteltiin strategian uudelleenarviointia ja digitaalista euroa. Euroopan ulkopuolella EKP osallistui myös vuoropuheluun G20:n valtiovarainministerien ja keskuspankkien kanssa sekä keskuspankkeja koskeviin keskusteluihin Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), joissa käsiteltiin erityisesti toimenpiteitä talouden elvyttämiseksi koronapandemian jälkeen. Lisäksi EKP antoi asiantuntijalausuntoja ja esitti näkemyksiään kannanotoista, joita Euroopan unioni tai euroalueen jäsenvaltiot esittivät kansainvälisillä foorumeilla. IMF:n erityisnosto-oikeuksien uusi yleinen allokaatio oli merkittävä käännekohta maailmantalouden tukemisessa, ja eurojärjestelmä oli mukana varmistamassa, että erityisnosto-oikeuksien vaihdannan vapaaehtoiset markkinat toimivat hyvin.

10.1 EKP:n tilivelvollisuus

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus takaa EKP:lle riippumattomuuden, jonka turvin se voi hoitaa rahoitusvakaustehtäväänsä suojassa poliittisilta vaikuttamisyrityksiltä. Riippumattomuus edellyttää vastaavasti tilivelvollisuutta, ja niinpä perussopimuksessa määrätään, että EKP on ensisijaisesti vastuussa Euroopan parlamentille, joka on EU:n kansalaisten valitsemista edustajista koostuva toimielin. EKP:n tehokas suoriutuminen tilivelvollisuudestaan Euroopan parlamenttiin nähden on ollut ja on vastakin ehdoton vaatimus EKP:lle. Vuoropuhelu Euroopan parlamentin kanssa tarjoaa EKP:lle mahdollisuuden selittää toimintaansa EU:n kansalaisten edustajille ja kuunnella heidän huolenaiheitaan. EKP:n tilivelvollisuuskäytännöt ovat kehittyneet joustavasti perussopimuksen artiklan 284 kohdan 3 vaatimuksia perusteellisemmiksi. Niitä täydentää Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttama oikeudellinen arviointi.

Vuonna 2021 EKP:n pääjohtaja osallistui neljään talous- ja raha-asioiden valiokunnan säännölliseen kuulemiseen sekä helmikuussa täysistuntokeskusteluun, jonka aiheena oli Euroopan parlamentin päätöslauselma EKP:n vuoden 2019 vuosikertomuksesta. Varapääjohtaja esitteli huhtikuussa 2021 EKP:n vuosikertomuksen vuodelta 2020 Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle. EKP julkisti vastauksensa Euroopan parlamentin päätöslauselmaan Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2019. Lisäksi EKP vastasi vuonna 2021 yhteensä 46 kirjalliseen kysymykseen Euroopan parlamentin jäseniltä.

Tämän säännönmukaisen yhteydenpidon ohella EKP oli tiiviissä yhteydessä talous- ja raha-asioiden valiokuntaan (ECON) strategian uudelleenarviointiin ja digitaaliseen euroon liittyen (ks. kehikko 11). Talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet tekivät helmikuussa EKP:hen vuotuisen vierailunsa, joka järjestettiin vuonna 2021 virtuaalisesti. Lisäksi EKP järjesti osana kansalaisten näkemyksiä selvittävää ECB Listens -hankettaan toukokuussa virtuaalisen vierailun strategian uudelleenarvioinnista sekä digitaalisesta eurosta. Vierailuihin osallistuivat EKP:n pääjohtaja sekä johtokunnan jäsenet Philip R. Lane ja Fabio Panetta. Sen jälkeen, kun strategian uudelleenarvioinnin tulokset julkistettiin 8.7.2021, EKP järjesti lisäksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa kokouksen, jossa se selosti uutta rahapolitiikan strategiaansa ja vastasi valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Viimeisimpien Eurobarometri-tutkimusten mukaan 79 % euroalueen vastaajista kannattaa euroa ja 47 % luottaa EKP:hen.^[116] Molemmat indikaattorit ovat siten nousseet pandemiaa edeltäneille tasoilleen (syksy 2019), ja ne ovat vahvalla tasolla aiempiin kriiseihin verrattuna. Parannukset kertovat siitä, että kansalaiset tiedostavat EKP:n toimet pandemiakriisissä ja sen pyrkimyksen parantaa suurelle yleisölle suunnattua viestintäänsä. EKP pyrkii jatkossakin pitämään yllä rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja kansalaisten kanssa selventääkseen päätöksiään ja kuullakseen heidän huolenaiheitaan.

10.2 Kansainväliset suhteet

G20-maat

G20-ryhmään kuuluvien maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat tähdensivät useassa yhteydessä, että koronapandemian torjunnassa jatketaan kaikkien mahdollisten keinojen käyttöä niin kauan kuin se on tarpeen. G20 painotti, että tukea on tarpeen kohdistaa erityisesti inklusiiviseen, digitaaliseen, vihreään ja kestävään elpymiseen, ja se kannatti monivuotista vapaaehtoista kestävän rahoituksen toimintaohjelmaa. Mitä tulee muihin rahoitusalan kysymyksiin, G20-ryhmä alkoi toteuttaa toimintaohjelmaa rajatylittävien maksujen tehostamiseksi ja se järjesti keskusteluja digitaalisista keskuspankkivaluutoista ja globaaleista stablecoin-kryptovaluutoista. Se totesi myös, että muiden rahoituksenvälittäjien kuin pankkien, kuten rahamarkkinarahastojen, kriisinkestävyyttä on tarpeen vahvistaa, ja antoi tukensa tätä koskeville finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) toimintaohjelmille. Lisäksi G20-ryhmä tuki OECD:n merkittävää uutta sopimusta kansainvälisen verotuksen uudistamisesta. Haavoittuvien maiden tukemiseksi G20 pyrkii tarjoamaan niille mahdollisuuden keskeyttää velanhoito tilapäisesti (Debt Service Suspension Initiative, DSSI) ja luomaan yhteiset säännöt velkojen käsittelemiseksi muutoin kuin velanhoidon keskeyttämisellä (”Common Framework for Debt Treatment beyond the DSSI”).

IMF:ään ja kansainväliseen rahoitusrakenteeseen liittyvät poliittiset kysymykset

IMF:n toiminta oli edelleen keskeisenä osana pandemiaa koskevissa kansainvälisen yhteisön toimissa. Sen maaliskuun 2020 jälkeen myöntämä lainatuki kattoi lähes puolet jäsenistöstä ja erityisesti alhaisen tulotason maat. Laaja-alaisesta luotonannosta huolimatta IMF:n taloudelliset voimavarat riittivät edelleen, mutta niitä tarkkailtiin jatkuvasti. Maailmantalouden päätapahtumia kesällä 2021 oli IMF:n erityisnosto-oikeuksien uusi historiallisen suuri yleinen allokaatio (ks. kehikko 12). Vuoden 2021 vuosikokouksissa saavutettiin myös laaja sopimus erityisnosto-oikeuksien vapaaehtoisesta kanavoimisesta vahvan ulkoisen rahoitusaseman jäseniltä alhaisen tulotason maille ja haavoittuville keskitulotason maille. Tässä hyödynnettäisiin myös lähitulevaisuudessa kehitettävää ja perustettavaa IMF:n hallinnoimaa kestävyyden ja vakauden rahastoa (Resilience and Sustainability Trust, RST). Jotta Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvat pankit voisivat lainata erityisnosto-oikeuksia kestävyyden ja vakauden rahastoon, näiden erityisnosto-oikeuksien asema varanto-omaisuuseränä tulisi taata, mikä edellyttää riittävää likviditeettiä ja keskuspankkisaamisten alhaista luottoriskiä.

Velkaan liittyvissä toimissaan IMF otti edelleen huomioon pandemian vaikutuksen monien maiden velkatilanteeseen. EKPJ:n kansainvälisten suhteiden komitea laati raportin IMF:n asemasta valtioiden velkojen uudelleenjärjestelyissä. Raportissa esitetyt suositukset tarjosivat arvokkaita näkemyksiä velkaan liittyvien IMF:n politiikkojen uudelleenarvioinnin tueksi erityisesti takaisinmaksuja laiminlyöneiden valtioiden rahoittamisen osalta.

Kun valtiot elpyvät kriisistä, IMF:n valvonnan merkitys kasvaa, sillä valtiot tarvitsevat neuvoja siirtymisestä kohti vihreää, inklusiivista ja digitaalista elpymistä. Tätä tarvetta varten IMF saattoi toukokuussa 2021 päätökseen kattavan valvonta-arvion ja rahoitussektorin arviointiohjelman tarkistuksen. Lisäksi se laati strategian, joka koskee ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. Vuonna 2022 IMF saattaa päätökseen arvion, joka koskee sen vuonna 2012 laadittua näkemystä pääomavirtojen vapauttamisesta ja hallinnoinnista (jonka perusteella tietyissä tilanteissa voidaan soveltaa pääomavirtojen hallintatoimia).

11 EKP:n hyvä hallintotapa ja sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden lisääminen

EKP sitoutui vuonna 2021 aloittamaan kokonaisvaltaisemman raportoinnin ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvää kestävyyttä koskevista teemoista, joilla on merkitystä sisäisille ja ulkoisille sidosryhmille. EKP:n nykyistä ympäristöraportointijärjestelmää ryhdyttiin siis laajentamaan myös hallintotapaan sekä yhteiskunta- ja työntekijäkysymyksiin ottaen huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin vaatimukset.^[127] Tässä luvussa esitetään yhteenveto EKP:n lähestymistavasta kestävyysteemoihin, jotka on määritetty olennaisuusarvioinnin avulla. Tämä arviointi oli keskeisellä sijalla määriteltäessä raportoitavaa sisältöä sekä EKP:n toimintastrategian tulevan tarkistuksen painotuksia, joiden tarkoituksena on liittää kestävyysnäkökohdat entistä laajemmin osaksi organisaation hallintoa.

11.1 Kestävyyden ja sen vaikutusten ja riskien hallinta

Vuonna 2021 EKP määritti tärkeimmät raportoitavat kestävyysteemansa olennaisuusarvioinnissa, jota koordinoi sisäinen työryhmä. Ryhmään kuului jäseniä kestävyyskysymyksiin liittyviltä organisaation eri osa-alueilta. Ensimmäisessä vaiheessa valittiin kestävyysteemat nykyisten kestävyyden suuntaviivojen, standardien ja vertailuarvojen sekä EKP:n toimintaympäristön ja merkittävien sidosryhmien odotusten kartoituksen perusteella. Arvioinnin toiseen vaiheeseen kuului aktiivinen yhteydenpito sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa, mukaan lukien kansallisten keskuspankkien, Euroopan unionin toimielinten ja eräiden EKP:n keskeisten ulkopuolisten palveluntarjoajien edustajat.

Teemojen merkittävyyttä (eli olennaisuutta) arvioitaessa otettiin huomioon sekä sisäiset että ulkoiset näkökulmat siihen, miten kestävyyskysymykset vaikuttavat organisaatioon ja miten organisaatio puolestaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöön. Näin määritetyt olennaiset teemat esitettiin EKP:n johtokunnalle, ja niiden avulla määriteltiin vuosikertomuksessa raportoitavat pääteemat (ks. kaavio 11.1).

Kaavio 11.1

EKP:n olennaiset kestävyysteemat

EKP käsittelee myös vastuullisuusriskejä osana operatiivisten riskien hallintaansa. Kuten tilinpäätöksen riskienhallintaa koskevassa luvussa tarkemmin selostetaan, operatiivisten riskien hallinta on kiinteä osa EKP:n hallintorakennetta.^[128] EKP on ottanut käyttöön hallintaprosesseja, jotka helpottavat operatiivisten riskien tehokasta käsittelyä, mukaan lukien kaikki ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvät riskit ja mahdollisuudet.

Käytännössä ESG-riskejä ja ‑mahdollisuuksia tarkastellaan muun muassa riski- ja kestävyysarvioiden vuosittaisissa päivityksissä. Ne huomioidaan toimintaympäristön kehittyvien trendien seurannassa, jonka tulokset antavat lähtökohtia ylimmän johdon kanssa käytäviin keskusteluihin. Ne otetaan myös huomioon toimialakohtaisessa operatiivisten riskien ja riskitapahtumien tunnistamisessa, arvioinnissa, raportoinnissa ja valvonnassa sekä niihin reagoinnissa, joka tapahtuu joko vuosittaisten päivitysten yhteydessä tai tarvittaessa pitkin vuotta päivittäisen hallinnan osana.

11.2 Etiikan ja luotettavuuden lujittaminen

EKP laati uusia aloitteita perehdyttääkseen henkilöstönsä eettisiin sääntöihin tehokkaasti ja kestävästi. Niihin kuuluvat Ethics Awareness Week ‑teemaviikko, Open Ethics Day ‑päivät uusille työntekijöille ja erityiset koulutustilaisuudet. Kaikki uudet työntekijät suorittavat pakollisen eettistä toimintaa koskevan verkkokoulutuskurssin. Nämä aloitteet lujittavat entisestään nykyistä koko henkilöstön eettistä säännöstöä, joka toimii perustana EKP:n sitoumukselle luotettavuuden, hyvän hallintotavan ja tiukimpien eettisten vaatimusten edistämiseen. EKP:n henkilöstö on tietoinen nykyisestä säännöstöstä ja käyttää sitä työssään: vuonna 2021 compliance- ja hallintotapayksikkö, jonka vastuulla on seurata EKP:n eettisten sääntöjen ja hallintotapasääntöjen noudattamista, vastasi yli 2000 kysymykseen, jotka vaihtelivat aiheiltaan laajalti ja jakautuivat lähes tasan keskuspankkitoiminnan ja pankkivalvonnan työntekijöiden kesken. Lähes 60 % kysymyksistä koski henkilöstön jäsenten yksityisiä rahoitustoimia, ja seuraavaksi yleisimpiä aiheita olivat työn ulkopuolinen toiminta ja työsuhteen päättymisen jälkeen sovellettavat rajoitukset (ks. kuvio 11.1). Ulkopuolisen tarkastusyrityksen toteuttamat tarkastukset vahvistivat, että EKP:n henkilöstö ja EKP:n ylimpien hallintoelinten jäsenet noudattavat yleisesti yksityisiä rahoitustoimia koskevia sääntöjä.

Kuvio 11.1

Yhteenveto EKP:n henkilöstöltä vuonna 2021 saaduista kysymyksistä

(kysymysten määrä)

Vuosi 2021 oli väärinkäytösten ilmoitussivun ensimmäinen täysi toimintavuosi. Kyseessä on verkkolomake, joka otettiin käyttöön lokakuussa 2020 ja jonka kautta työntekijät voivat ilmoittaa, jos ammatillisia velvollisuuksia on heidän mielestään rikottu. Vuoden aikana ilmoituksia tehtiin sekä nimettömästi että nimellä (sekä verkkolomakkeen että muiden kanavien kautta), ja niiden aiheet vaihtelivat arvokkuuden loukkaamisesta työpaikalla aina petoksiin ja varojen väärinkäyttöön. Kaikista ilmoituksista tehdään alustava arviointi, jonka jälkeen toteutetaan mahdollisia jatkotoimia. EKP:n ylimmän johdon jäsenten osalta EKP:n eettinen komitea antoi edelleen neuvontaa yhteisten menettelytapaohjeiden täytäntöönpanosta ja tarkasti johtokunnan, neuvoston ja valvontaelimen jäsenten etunäkökohdistaan antamat ilmoitukset ennen niiden julkaisemista EKP:n verkkosivuilla. Eettisen komitean antamien lausuntojen määrä lisääntyi vuoden 2021 aikana. Suurin osa lausunnoista liittyi toimiin, joihin virkamiehet olivat ryhtyneet yksityishenkilöinä, ja työsuhteen päättymisen jälkeisiin toimiin.^[129]

Eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin tasolla neuvosto hyväksyi säännöllisen tarkastuksen perusteella uudet eettisen toiminnan ohjeet^[130], joilla otetaan käyttöön tehostetut luotettavuusvaatimukset kaikille euroalueen keskuspankeille ja toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Eturistiriitojen tehokkaampaa ratkaisemista varten ohjeissa tiukennetaan sääntöjä, jotka koskevat työsuhteen alkamista edeltävää ja sen päättymisen jälkeistä aikaa sekä yksityisiä rahoitustoimia. Eurojärjestelmän keskuspankkien ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on pantava uudet vaatimukset täytäntöön 18 kuukauden kuluessa.

Tämän tarkastuksen toteutti eettisistä ja compliance-asioista vastaava työryhmä, joka vuonna 2021 nimettiin uudelleen eettisten ja compliance-asioiden yhdyselimeksi. EKP:n neuvosto katsoi, että uusi nimi ilmentäisi paremmin ryhmän pysyvää luonnetta, sen toimintaa koko eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin yhteisenä elimenä sekä yleisemmin eettisten ja compliance-asioiden kasvavaa merkitystä.

Kansainvälisellä tasolla EKP isännöi monenvälisten järjestöjen eettisen verkoston (Ethics Network of Multilateral Organisations, ENMO) 13:tta vuosikokousta, jonka avasi EKP:n pääjohtaja. Kokoukseen osallistui eettisestä toiminnasta vastaavaa ylintä henkilöstöä yli 40:stä monenvälisestä hallitustenvälisestä järjestöstä, ja siinä keskusteltiin parhaista käytännöistä, ajankohtaisista eettisistä kysymyksistä ja järjestöjen kohtaamista haasteista.

11.3 Avoimuuden lisääminen ja vuorovaikutus yleisön kanssa

Vuonna 2021 EKP toteutti merkittäviä toimenpiteitä viestiäkseen selkeämmin suurelle yleisölle. Näitä olivat etenkin rahapoliittisessa viestinnässä käyttöön otetut innovaatiot (ks. kehikko 3). Samaan aikaan EKP käänsi edelleen pandemian asettamia haasteita mahdollisuuksiksi ja kehitti uudenlaisia tapoja tavoittaa erilaisia yleisöjä. EKP noudatti edelleen sitoumustaan asiakirjojen julkisuuteen, joka on olennainen osa sen avoimuutta ja tilivelvollisuutta, ja panosti yhteydenpitoon kansalaisten kanssa lisätäkseen ymmärrystä keskuspankin roolista ja sen päätösten perusteluista.

Yhteydenpito pandemia-aikana: vahvempaa verkkoviestintää suuren yleisön kanssa

EKP toteutti vuonna 2021 perusteellisen verkkosivu-uudistuksen vahvistaakseen läsnäoloaan internetissä ja selkeyttääkseen viestintäänsä suurelle yleisölle. Sekä EKP:n että pankkivalvonnan verkkosivuilla on nyt tuore ja ajanmukainen ilme, ja sivuilla suunnistamista on helpotettu ottaen huomioon myös mobiililaitteet. Verkkosivu-uudistuksessa on noudatettu nykyaikaisia digitaalisen muotoilun periaatteita siten, että paino on selkeästi viestivillä kuvilla, vankalla luettavuudella ja sekä EKP:n että pankkivalvonnan toiminnan kiinnostavalla esitystavalla. Suuri osa sivuista on verkossa kaikilla 24 virallisella EU-kielellä, erityisesti eri teemoja käsittelevät pääsivut. Verkkoliikenne etenkin näillä pääsivuilla kasvoi yli kaksinkertaiseksi EKP:n verkkosivustojen uuden ilmeen julkistuksen jälkeen.

Nykyaikaiset viestintämuodot, kuten EKP:n blogi ja podcast, olivat edelleen houkuttelevia ja toimivia tapoja kertoa päättäjien näkökulmista keskeisiin aiheisiin, kuten EKP:n tuoreimpiin päätöksiin, digitaaliseen euroon tai keskuspankkien rooliin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. EKP:n podcastin seuraajamäärä kasvoi erityisesti nuoremman yleisön osalta. Podcastin jaksoissa käsiteltiin laajalti eri aiheita, kuten inflaatiota, eläimiin viittaavien kielikuvien käyttöä keskuspankkien kielenkäytössä, naisjohtajuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Esimerkiksi jakso, jossa EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde, EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Yhdysvaltain valtiovarainministeri Janet Yellen keskustelivat naisten voimaantumisesta, osallistavasta talouden elpymisestä koronapandemian jälkeen ja Yhdysvaltain ja Euroopan yhteistyöstä, on saanut 22 909 kuuntelukertaa.

Pandemia-aikana EKP:n sosiaalisen median kanavat tarjosivat uuden väylän yhteydenpitoon ja suoraan vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Vuonna 2021 EKP:n seuraajamäärä sosiaalisen median eri kanavissa kasvoi yhteensä 15 %. Huhtikuussa 2021 Twitterissä järjestetty johtokunnan jäsenen Isabel Schnabelin kysymys- ja vastaussessio löi tällaisten tapahtumien ennätykset, sillä Schnabelin tviittivastauksia katsottiin jopa kaksi miljoonaa kertaa. Hän vastasi sessiossa kansalaisten kysymyksiin, joiden aiheet vaihtelivat negatiivisista koroista aina neuvoihin EKP-urasta kiinnostuneille naisille.

Yhteydenpitoa kansalaisten kanssa pyrittiin edelleen vahvistamaan ja EKP:n politiikkaa avaamaan tilanteessa, jossa fyysistä vuorovaikutusta oli rajoitettu pandemian vuoksi. Tässä tarkoituksessa EKP:n vierailijakeskus avasi virtuaaliluentonsa suuren yleisön seurattaviksi ja järjesti niiden ohella verkossa uusia vuorovaikutustapahtumia, kuten virtuaalisia esittelyjä ja ennalta tallennettuja luentoja.

Vierailijakeskuksen virtuaaliluennot

Avoimuuden ylläpitäminen ja vuorovaikutus kansalaisten kanssa

EKP:n asiakirjojen julkista saatavuutta koskeva järjestelmä on tärkeä tuki keskuspankin avoimuuspolitiikalle. Sen tarkoituksena on vahvistaa EKP:n avoimuutta ja demokraattista legitimiteettiä antamalla yleisölle mahdollisuus tutustua laajalti EKP:n asiakirjoihin ja samalla suojata riittävästi EKP:n riippumattomuutta ja toimintaa. Asiakirjojen oma-aloitteista julkaisemista edistettiin ja harjoitettiin aktiivisesti, ja julkaisut vaihtelivat EKP:n perustamista edeltävistä historiallisista asiakirjoista yleisöä yleisesti kiinnostaviin asiakirjoihin. Myös asiakirjapyyntöjen perusteella julkaistiin enenevässä määrin asiakirjoja ja toteutettiin näin osaltaan EKP:n sitoumusta avoimuuteen. Euroopan oikeusasiamies ei havainnut EKP:n vastaanottamien asiakirjapyyntöjen käsittelyssä epäkohtia.

Syyskuussa 2021 EKP avasi uuden Vastauksia kysymyksiin ‑verkkosivun yleisökysymyksiä varten. Tämä uusi väline tukee EKP:n vuorovaikutusta kansalaisten kanssa tarjoamalla helpon tavan ottaa yhteyttä EKP:hen ja antamalla suoraa ja ennakoivaa tietoa yleisistä kysymyksistä. Vuonna 2021 EKP:n yleisökysymystiimi käsitteli 25 189 kysymystä, joiden kautta kansalaiset saivat äänensä esiin, heidän huolenaiheensa ja odotuksensa kuultiin ja heille kerrottiin selkeästi EKP:n mandaatista, tehtävistä ja päätöksistä.

Vastauksia kysymyksiin ‑verkkosivu

EKP:n kansalaisyhteiskunta-aiheinen seminaarisarja jatkui niin ikään säännöllisesti vuonna 2021, jolloin järjestettiin kolme seminaaria Euroopan laajuisten kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Edustajat saivat tilaisuuden vaihtaa näkemyksiä EKP:n asiantuntijoiden kanssa eri aiheista, jotka vaihtelivat euroalueen kokonaistalouden kehityksestä EKP:n vähittäismaksustrategiaan ja EKP:n strategian uudelleenarvioinnin tuloksiin.

11.4 Kestävyyden, voimaantumisen ja monimuotoisuuden tukeminen työyhteisössämme

EKP:n menestyksen ytimessä ovat ihmiset, ja siksi se pyrkii saamaan palvelukseensa monimuotoisesti kyvykkäitä osaajia ja kehittämään heidän osaamistaan. Tätä silmällä pitäen EKP on laatinut ohjeistoja ja menettelyjä henkilöstön sitouttamiseksi ja voimaannuttamiseksi sekä työtyytyväisyyden, resilienssin ja hyvinvoinnin tukemiseksi koko ammattiuralla. Menettelyjä myös kehitetään ulkoisen ympäristön muuttuessa. Käsi kädessä niiden kanssa kulkevat EKP:n pyrkimykset vaalia osallistavaa työympäristöä, jossa työntekijät voivat kehittää osaamistaan ja joka tukee EKP:tä sen tehtävien toteuttamisessa.

Hyvinvointi ja kehitys

EKP:n henkilöstö työskenteli vuonna 2021 enimmäkseen etätöissä pandemian vuoksi. EKP:n työntekijöiden fyysinen terveys ja mielenterveys, tiimien yhteenkuuluvuus ja työolot nostettiin etusijalle monissa organisaation toiminnoissa.

EKP järjesti kolme henkilöstökyselyä, joihin saatiin vastauksia keskimäärin 60 prosentilta työntekijöistä. Kyselyissä keskityttiin työntekijöiden mielenterveyteen ja tiimien yhteenkuuluvuuteen sekä pyydettiin palautetta EKP:n tukitoimista. Helmikuussa 2021 toteutetussa kyselyssä työntekijät kokivat hyvinvointinsa ja työn ja muun elämän yhteensovittamisen huonontuneen. Kahdessa seuraavassa kyselyssä (kesäkuussa ja marraskuussa) tulokset olivat kohentuneet EKP:n toteuttamien toimenpiteiden ja pandemian dynamiikassa tapahtuneen yleisen muutoksen ansiosta.

EKP käynnisti useita aloitteita vastatakseen huolenaiheisiin, joita työntekijät olivat kyselyissä tuoneet esille. EKP:n virtuaalinen hyvinvointikeskus (Virtual Centre for Well-being) lisäsi sosiaalisia neuvontapalvelujaan, koulutuksia ja kaksi kertaa viikossa pidettäviä terveys- ja hyvinvointiaiheisia webinaarejaan, jotka olivat avoimia koko henkilökunnalle. Lisäksi hyvinvointikeskus tuotti viisi aihekohtaista podcastia. Henkilökunnan tyytyväisyys EKP:n työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskeviin päätöksiin pysytteli kaikissa kolmessa kyselyssä 80 prosentin tuntumassa.

EKP järjesti työntekijöilleen, näiden perheenjäsenille ja tärkeimmille paikalla työskenteleville konsulteilleen ilmaiset koronarokotukset työpaikalla Saksan Punaisen Ristin avustuksella. Kaikkiaan noin 2 000 ihmistä sai kaksi rokotusta kesän aikana, ja joulukuussa 2021 annettiin vielä 400 rokotusta, joista osa oli tehosteannoksia. Aihetta koskevassa sisäisessä kyselyssä, jonka vastausprosentti oli 65 %, vastaajista 91 prosentilla oli täysi rokotussuoja.

Vuonna 2021 EKP perehdytti onnistuneesti noin 850 uutta työntekijää. Pandemian seuraukset iskivät kaikkialla maailmassa suhteettoman voimakkaasti nuorempiin ja uusiin työntekijöihin. Henkilöstökyselyissä nousi myös esiin tämän ryhmän erityisen haavoittuva asema etätyöympäristössä. Tilanteen helpottamiseksi EKP uudisti perehdytysohjelmaansa ja otti käyttöön erityisiä hyvinvointipaketteja tälle työntekijäryhmälle.

Johtajia koulutettiin helpottamaan työtovereiden liittymistä työyhteisöön etäyhteyksien välityksellä, ja uusille tulokkaille järjestettiin erityisiä seurantatapaamisia. Lisäksi EKP lanseerasi uusille työntekijöille tarkoitetun, yhteistyöhön perustuvan verkkopelin yhdessä muiden Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja yhteisen valvontamekanismin (Single Supervisory Mechanism, SSM) jäsenten kanssa. Pelin tarkoituksena oli tutustuttaa uudet työntekijät toisiinsa kaikkialla Euroopassa, ja se toi yhteen noin 2 000 ihmistä 30:stä eri organisaatiosta.

Pandemian alusta asti EKP on uudistanut oppimis- ja kehitysaloitteitaan, jotka olivat alun perin pääosin lähiopetusmuotoisia. Niissä on nyt siirrytty täysin etäopetukseen. Koko vuoden 2021 ajan tämä lähestymistapa antoi EKP:n työntekijöille mahdollisuuden jatkaa ammatillista kehitystään. Heille järjestettiin 1 421 etäopetustilaisuutta eri aiheista, teknisestä osaamisesta aina sosiaalisiin taitoihin. Virtuaalisten ja hybridiryhmien johtamiseen annettiin koulutusta erityisessä uudessa ohjelmassa, ja lisäksi johtajille oli tarjolla yksilö- ja ryhmävalmennusta.

Vuosi 2021 oli EKP:n uuden urakehitysjärjestelmän toinen toimintavuosi ja samalla ensimmäinen vuosi, jolloin sen toimivuutta oli mahdollisuus arvioida. Järjestelmästä toteutettiin laaja seurantakartoitus, jonka tulokset vahvistivat sen positiivisen vaikutuksen. Kun organisaation sisäinen osaaminen asetettiin etusijalle, ylennykset lisääntyivät suhteellisesti, ja horisontaalinen liikkuvuus kasvoi ennätysmäisen suureksi. Lisäksi kartoitus auttoi tunnistamaan tapoja tehdä järjestelmästä entistä tehokkaampi.

Monimuotoisuus ja osallistaminen

EKP:n sukupuolistrategia vuosille 2020–2026 sisältää kunnianhimoisia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä tavoitteita ja niiden tukitoimia, jotka liittyvät rekrytointiin ja ylennyksiin, kulttuuriin ja tilivelvollisuuteen, johtamistaitojen kehittämiseen ja joustaviin työjärjestelyihin. Vuonna 2021 EKP laati uuden mentorointijärjestelmän ja otti käyttöön johtajille suunnatun yleisen ohjeistuksen, joka koskee keskeisten uraa edistävien työtehtävien jakoa. Se sopi myös kaksinkertaistavansa niiden perhevapaapäivien määrän, joihin lapsen toinen huoltaja on oikeutettu lapsen syntymän tai adoption perusteella, tukeakseen kaikkia perheitä ja edistääkseen tasapuolisempaa vastuunjakoa perheissä.

Sukupuolten tasa-arvoisuuden lisäksi EKP pyrki vaalimaan osallistavaa työympäristöä yhteistyössä kuuden monimuotoisuusverkoston kanssa. Tähän pyrittiin lisäämällä tietoisuutta ja edistämällä eri ryhmien osallisuutta, mukaan lukien vammaiset työntekijät sekä kulttuurisesti monimuotoisiin yhteisöihin tai HLBT+-yhteisöön kuuluvat työntekijät. Vuonna 2021 EKP käynnisti johtajilleen osallistavan johtamistaidon ohjelman sekä koko henkilöstölle useita verkkokoulutusmoduuleja, joilla se pyrki muuttamaan yksittäisiä käyttäytymistapoja kohti osallistavampaa työpaikkakulttuuria EKP:ssä. Nämä aloitteet koskivat monimuotoisuutta ja osallisuutta eri näkökulmista, ja niiden teemoihin kuuluivat muun muassa monimuotoisuuden eri ilmenemismuodot, tiedostamaton asenteellisuus sekä arvokkuus työpaikalla.

EKP on merkittävä Euroopan unionin toimielin, ja sen henkilöstöön kuuluu työntekijöitä kaikista 27 EU-maasta.^[131] Lisätäkseen avoimuutta yhdellä tärkeimmällä monimuotoisuuden osa-alueellaan EKP päätti aloittaa numerotietojen^[132] julkistamisen eri kansalaisuuksien osuuksista koko henkilöstössä ja erikseen johtajistossa (ks. taulukko 11.1). Ajantasaiset luvut julkaistaan vuosittain tässä vuosikertomuksessa.

Taulukko 11.1

Eri kansalaisuuksien osuudet EKP:n henkilöstössä ja johtajistossa

Uusi riitojenratkaisukanava

Vuonna 2021 EKP päätti myös perustaa erityisen sovittelutoiminnon (joka toimii oikeusasiamiehen toimiston tapaan). Uusi toiminto on riippumaton. Sovittelija auttaa työhön liittyvien riitojen ratkaisussa tiukan luottamuksellisesti ja puolueettomasti. Sovittelupalvelut tulevat kaikkien työntekijöiden saataville, ja sovitteluun voi ottaa yhteyttä milloin tahansa ilman muodollista menettelyä. Sovittelupalvelujen käyttö on vapaaehtoista. Tämä uusi epävirallinen kanava täydentää nykyisiä virallisia ja epävirallisia riitojenratkaisukanavia.

11.5 Ilmastonmuutoksen ja ympäristövaikutusten hillitseminen

Ilmastonmuutoksen vastainen työ on EKP:ssä keskeisen tärkeää nyt ja myös tulevina vuosina. EKP on mandaattinsa ja toimivaltansa rajoissa toteuttanut konkreettisia toimia tämän alan aloitteidensa laajentamiseksi. Tässä osassa luodaan katsaus EKP:n tärkeimpiin ilmastoalan saavutuksiin ja toimintoihin sekä tarkastellaan edessä olevaa työtä. Aluksi esitellään ilmastonmuutoskeskuksen kuudella tärkeimmällä strategisella osa-alueella tehtyä työtä (ks. kehikko 13), toiseksi selostetaan EKP:n osuutta eurooppalaisessa ja kansainvälisessä ilmastopolitiikkakeskustelussa ja kolmanneksi tarkastellaan EKP:n muilla toimialoilla käynnissä olevaa työtä.

EKP:n nykyiset ilmastonmuutostoimet

Rahoitusjärjestelmän vakauden ja vakavaraisuuspolitiikan alalla EKP:n painopisteenä on ollut löytää keinoja, joilla vastata ilmastoriskeihin ja mahdollisesti sisällyttää ne vakavaraisuussääntelyyn, kehittää riskienseurantajärjestelmä, joka mittaisi myös ilmastoriskejä ja rahoitusjärjestelmän alttiutta niille, sekä vahvistaa ennakoivaa ilmastoriskien vaikutusten arviointia rahoituksenvälittäjien kannalta (esimerkiksi erityisten ilmastostressitestien avulla). Tällä osa-alueella tutkitaan myös ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen mukautumista koskevien politiikkojen vaikutuksia rahoituslaitoksiin ja ‑markkinoihin sen selvittämiseksi, miten niillä voidaan parhaiten tukea vihreää siirtymää ja vähentää ilmastonmuutoksen makrotaloudellisia kustannuksia. EKP seuraa ja arvioi säännöllisesti rahoituslaitoksiin ja yrityksiin kohdistuvia ilmastoriskejä Financial Stability Review ‑katsauksessaan^[133] sekä yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) kanssa julkaisemissaan raporteissa.^[134] Syyskuussa 2021 se julkisti koko talouden kattavan ilmastostressitestin menetelmät ja tulokset.^[135] Niitä käytetään myös pohjana vuonna 2022 toteutettavalle EKP:n pankkivalvonnan ilmastostressitestille, jolla testataan pankkien valmiutta ilmastoriskien arviointiin.^[136] Pankkivalvonnan alalla EKP julkaisi marraskuussa 2020 oppaan ilmasto- ja ympäristöriskeistä. Vuonna 2021 se pyysi pankkeja toteuttamaan oppaan perusteella itsearvioinnit ja laatimaan toimintasuunnitelmat. Vuonna 2022 EKP:n pankkivalvonta toteuttaa kokonaisarvioinnin pankkien riskienhallinta- ja tiedonantokäytännöistä.

Taloudellisen analyysin ja rahapolitiikan alueella EKP arvioi ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta makrotaloudelle aiheutuvia riskejä sekä niiden vaikutuksia kokonaistaloudellisiin asiantuntija-arvioihin ja riskiarvioihin, rahapolitiikan välittyminen mukaan lukien.^[137] Tässä yhteydessä EKP:n asiantuntijat seuraavat tiiviisti EU:n päästökauppajärjestelmään^[138] liittyvää makrotalouden kehitystä ja analysoivat kansallisella ja Euroopan tasolla hyväksyttyjen siirtymäpolitiikkojen makrotaloudellisia ja rakenteellisia vaikutuksia. Toimintasuunnitelman (ks. kehikko 2) mukaisesti tällä osa-alueella pyritään sisällyttämään ilmastoriskit EKP:n tärkeimpiin makrotalousmalleihin ja kehittämään uusia malleja makrotalouden kehityksen ja rahapolitiikan kannalta merkittävien ilmastoon liittyvien erityiskysymysten tutkimiseen. Analyyseillä pyritään myös selvittämään tarkemmin, miten ilmastonmuutos vaikuttaa rahapolitiikan välittymiseen. Tähän toiminnan painopisteeseen sisältyy myös mallien laatiminen ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi EKP:n rahapoliittisissa operaatioissa, mukaan lukien resurssien mahdollisesti vinoutunut kohdennus markkinoiden tehottomuuden vuoksi ja vaihtoehtoisten kohdennusten edut ja puutteet.

Eurojärjestelmän rahoitusmarkkinaoperaatioissa ja riskienhallintajärjestelmässä EKP pyrkii ilmastonmuutokseen liittyvän toimintasuunnitelmansa mukaisesti sisällyttämään ilmastonmuutosnäkökohdat rahapolitiikan toteutuskehykseen (ks. kehikko 2). Se analysoi taloudellisia riskejä, joita eurojärjestelmälle aiheutuu sen altistumisesta rahapoliittisille riskeille, muun muassa eurojärjestelmän taseen ilmastostressitestauksen avulla. Vuonna 2021 tällä osa-alueella keskityttiin laatimaan toimintasuunnitelmaa, jonka EKP:n neuvosto sittemmin hyväksyi. Sen jälkeen on alettu valmistella toimintasuunnitelman sovittujen etenemisvaiheiden konkreettista toteutusta. Lisäksi EKP alkoi hyväksyä vakuudeksi sekä omaisuuserien osto-ohjelmiinsa tiettyjä joukkolainoja, joiden kuponkimaksut on sidottu kestävyystavoitteisiin.^[139] Eurojärjestelmä ilmoitti myös yhteisestä kannastaan, joka koskee ilmastonmuutokseen liittyviä kestävän ja vastuullisen sijoittamisen (SRI) periaatteita rahapolitiikkaan liittymättömien euromääräisten sijoitusten hoidossa, sekä käynnisti eurojärjestelmän laajuisen hankintamenettelyn asianmukaisten datapalveluntarjoajien valitsemiseksi. Eurojärjestelmä alkaa julkistaa ilmastotietoja näistä sijoituksista ja EKP:n yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmasta vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä.

EKP:n osallistuminen ilmastonmuutokseen liittyviin EU:n aloitteisiin

EU- ja kansainvälisen politiikan sekä rahoitusjärjestelmän sääntelyn alueella EKP edistää EU:n aloitteita, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, kestävää rahoitusalaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälisillä foorumeilla tehtyjä aloitteita. Tässä yhteydessä EKP antoi vuonna 2021 panoksensa EU:n politiikan kehittämiseen julkaisemalla kaksi oikeudellista lausuntoa lainsäädäntöehdotuksista, jotka liittyivät yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin^[140] ja eurooppalaisia vihreitä joukkolainoja koskevaan asetukseen.^[141] Kestävän rahoituksen foorumin jäsenenä EKP osallistui EU:n kestävien toimintojen luokittelujärjestelmän laatimiseen ja sen käytettävyyden parantamiseen pankkisektorilla. Lisäksi EKP osallistui EU:n kestävyysraportoinnin standardien laatimiseen Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) hanketyöryhmässä. EKP tuki myös vahvasti kestävän rahoituksen ohjelman uudelleenkäynnistämistä kansainvälisillä foorumeilla (etenkin G7-ryhmässä, G20-ryhmässä sekä uudelleen perustetussa G20-maiden kestävän rahoituksen työryhmässä). Se painotti niin ikään uskottavien ja kansainvälisesti johdonmukaisten kestävän rahoituksen sääntelyjärjestelmien tarvetta ja tuki IFRS-säätiön suunnitelmaa kestävän kehityksen standardeja laativan kansainvälisen komitean perustamiseksi.

Ilmastonmuutosdatan alueella pyritään laatimaan ilmastoindikaattoreita, jotka mittaavat fyysisiä riskejä, hiilijalanjälkeä ja kestäviä rahoitusinstrumentteja ilmastonmuutokseen liittyvän toimintasuunnitelman mukaisesti. Alustavat selvitykset tällaisten indikaattorien kehittämiseksi ovat meneillään tiiviissä yhteistyössä EKPJ:n ja muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Ilmastodataan liittyvässä työssä tutkitaan myös eri tapoja arvioida ja jakaa kaikkialla EKP:ssä käytettävää ilmastodataa (jota tällä hetkellä saadaan pitkälti ulkopuolisilta markkinatietojen toimittajilta) yhtenäisten linjausten ja loppukäyttäjien kanssa tehtävän yhteistyön varmistamiseksi. Tällä toiminnan painopistealueella seurataan myös ilmastodataan liittyvää ulkoista kehitystä eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.

Edellä kuvattujen strategisten osa-alueiden lisäksi EKP kehittää ilmastonmuutoskeskuksen koordinoimassa työssä laajempia teemoja, joilla on merkitystä sekä EKP:n itsensä kannalta että yleisemmin eurojärjestelmässä ja eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. YK:n vuoden 2021 ilmastonmuutoskokouksen (COP26) yhteydessä EKP julkaisi sitoumuksensa ilmastotoimiin, joilla se edistää oman toimivaltansa puitteissa päättäjien määrätietoisia toimia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja ilmastonmuutoksen seurausten hillitsemiseksi.

Vuonna 2021 EKP osallistui aktiivisesti keskuspankkien ja pankkivalvojien Network for Greening the Financial System ‑verkoston (NGFS) toimintaan.^[142] Se antoi merkittävän panoksen kaikissa viidessä toiminnan erityisiä painopisteitä käsittelevässä työryhmässä (mikrovakaus ja valvonta, makrovakaus, vihreän rahoituksen laajentaminen, tilastoinnin aukkojen korjaaminen sekä tutkimus) samoin kuin oikeudellisessa työryhmässä. EKP osallistui myös Baselin pankkivalvontakomitean työryhmään, joka käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä rahoitusalan riskejä.^[143] Työryhmä arvioi Basel-säännöstön kolmea pilaria ja niihin mahdollisesti tehtäviä muutoksia.^[144] Kansainvälisellä tasolla EKP toimi aktiivisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän kolmessa ilmastoasioita käsittelevässä ryhmässä (pysyvä valvonta- ja sääntely-yhteistyökomitea, ilmastoriskejä käsittelevä työryhmä ja haavoittuvuuksien arviointia käsittelevä pysyvä komitea), Irving Fisher Committee on Central Bank Statistics ‑komiteassa (joka toimii Kansainvälisen järjestelypankin alaisuudessa) sekä G20-maiden tilastoinnin aukkoja korjaavassa hankkeessa (G20 Data Gaps Initiative), joka tukee ilmastodatan maailmanlaajuista yhdenmukaistamista ja saatavuutta. Euroopan tasolla EKP osallistui Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kestävän rahoituksen verkostoon ja avoimuutta ja raportointia käsitteleviin alaryhmiin.

EKP:n asiantuntijoilla on yhä enemmän ilmastonmuutosta koskevia tutkimusprojekteja, ja lukuisia tutkimuksia julkaistiin EKP:n Working Paper ‑julkaisusarjassa vuonna 2021.^[145]

Rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja maksujen alalla EKP jatkoi yhteistyössä muiden euroalueen kansallisten keskuspankkien ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tutkimuksia ympäristöriskien mahdollisista vaikutuksista rahoitusmarkkinainfrastruktuureihin keskittyen aluksi keskusvastapuoliin. Lisäksi Saksan keskuspankin, Federal Reserve Bank of Chicagon ja EKP:n järjestämässä kolmannessa vuotuisessa keskusvastapuolten riskienhallintaa käsittelevässä yhteiskokouksessa rahoitusmarkkinoille aiheutuvat ilmastonmuutosriskit olivat esillä merkittävänä läpäisevänä teemana.

EKP toteuttaa parhaillaan elinkaaritutkimusta euroalueen käteismaksuista arvioidakseen toisen eurosetelisarjan mahdollisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi se otti käyttöön politiikkoja ja toteutti tutkimuksia eurosetelien valmistuksen ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Näihin kuuluu kestävän puuvillan ohjelma, jossa EKP on sitoutunut nostamaan kestävästi tuotetun puuvillan osuuden eurosetelipaperissa käytettävästä puuvillasta 100 prosenttiin. EKP toteutti vuotuisen setelituotannon ympäristöseurantansa ja havaitsi tuotannon jätepuolella parannuskohteita.

Oman organisaationsa kestävyyden osalta EKP aikoo laajentaa entisestään työtään kestävyyden ja sen raportointiprosessien kehittämiseksi. Tähän sisältyy myös EKP:n ympäristöjärjestelmän kehittäminen ja organisaation hiilijalanjäljen seuranta, jota käsitellään tämän luvun viimeisessä osassa.

Kehikko 13
EKP:n ilmastonmuutoskeskuksen organisaatio ja hallinto

EKP:n ilmastohankkeiden laajentuessa EKP perusti vuonna 2021 ilmastonmuutoskeskuksen edistämään järjestelmällistä lähestymistapaa ilmastonmuutostoimiensa koordinointiin ja strategiseen suunnitteluun. Koska ilmastokysymykset ovat keskeisellä sijalla laajemmassa poliittisessa keskustelussa, katsottiin, että uusi yksikkö tarvitsi myös tehostetun hallinnon ja erilliset resurssit, jotta EKP voisi antaa merkittävän panoksen ilmastoalalla sekä Euroopassa että kansainvälisesti. Ilmastonmuutoskeskuksen tavoitteena on myös tehostaa EKP:n koordinointia ja yhteistyötä eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien kanssa.

Ilmastonmuutoskeskuksen laajempana tavoitteena on suunnitella ja ohjata EKP:n ilmastostrategiaa, tunnistaa ensisijaisia näkökohtia ja luoda visio EKP:n ilmasto-ohjelman pohjaksi. Ilmastonmuutoskeskus tukeutuu toiminnassaan EKP:n yksittäisten toimialojen laajaan tietämykseen ja asiantuntemukseen ja huolehtii samalla toimien johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista koko EKP:n laajuudessa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ilmastonmuutoskeskukselle on annettu neljä päätehtävää:

• EKP:n eri toimialojen ja keskeisten sidosryhmien tukeminen ilmastonmuutosstrategian täytäntöönpanossa,
• ulkoisten ja sisäisten ilmastotoimien koordinointi, viestinnän yhteiset kokonaislinjaukset ja synergiaetujen tunnistaminen,
• tietojenvaihdon ja viestinnän parantaminen, jotta EKP:n ilmastonmuutostoimet tunnettaisiin paremmin sekä organisaation sisällä että sen ulkopuolella,
• toimialojen ja ulkoisten sidosryhmien välisten yhteyksien luominen ilmastonmuutosalan yhteistyön edistämiseksi.

Ilmastonmuutoskeskus on perustettu uudeksi, erilliseksi yksiköksi johtokunnan neuvonantajien alaisuuteen, ja se raportoi suoraan EKP:n pääjohtajalle. Ilmastonmuutoskeskuksen työ jakautuu kuuteen strategiseen osa-alueeseen, jotka kattavat nykyiset ilmastonmuutostoimet koko EKP:ssä. Näitä alueita ovat rahoitusjärjestelmän vakaus ja vakavaraisuuspolitiikka; taloudellinen analyysi ja rahapolitiikka; rahoitusmarkkinaoperaatiot ja riskienhallinta; EU:n ja kansainvälinen politiikka ja rahoitusmarkkinoiden sääntely; data; sekä yritysten kestävyys. Lisäksi ilmastonmuutoskeskus yhdistelee ja vaihtaa tietoja muista monialaisista ilmastotoimista, jotka koskevat tutkimusta, markkinainfrastruktuuria ja maksuliikettä, lainsäädäntöä sekä seteleitä.

Kaaviossa A esitetään kokonaiskuva ilmastonmuutoskeskuksen kuuden osa-alueen hallinnosta ja organisaatiosta.

Kaavio A

EKP:n ilmastonmuutoskeskuksen organisaatio ja hallinto

EKP:n organisaation hiilijalanjäljen pienentäminen

EKP haluaa omalta osaltaan pienentää organisaationsa ympäristövaikutuksia, ja se on sitoutunut mukauttamaan päästövähennystavoitteensa Pariisin sopimuksen tavoitteeseen, jonka mukaan maapallon lämpötilan nousu on rajoitettava 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Kun ohjenuoraksi otetaan tieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet, EKP:n sitoumus edellyttää sen hiilipäästöjen vähentämistä 46 prosentilla vuoden 2019 tasosta vuoteen 2030 mennessä.^[146] EKP:n vuoden 2022 ympäristöselonteossa julkaistaan joukko uusia, kunnianhimoisia tavoitteita ja toimenpiteitä vuosille 2022–2024.

Ympäristövaikutustensa hallitsemiseksi EKP otti käyttöön oman ympäristöpolitiikan vuonna 2007 ja perusti vuonna 2010 EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) ja ISO 14001 ‑standardin mukaisen ympäristöjärjestelmän. Tämän systemaattisen lähestymistavan avulla EKP:n raportoitua hiilijalanjälkeä saatiin pienennetyksi 37 prosentilla vuodesta 2008 vuoteen 2019, vaikka työpisteiden määrä kasvoi huomattavasti. Pienennys oli vielä voimakkaampi vuonna 2020, mikä johtui suurimmaksi osaksi matkustamiseen liittyvän toiminnan keskeytymisestä koronaviruspandemian vuoksi.

Ympäristöjärjestelmää toteuttaa Vihreä EKP ‑tiimi ympäristökoordinaattorin ja ympäristövastaavan johdolla. Nämä raportoivat säännöllisesti johtokunnalle palvelujohtajan välityksellä. Koordinointia muiden toimialojen kanssa tukee noin 60 ympäristöedustajan ryhmä, minkä lisäksi Vihreä EKP ‑tiimi osallistuu ilmastonmuutoskeskuksen toimintaan organisaation kestävyyttä käsittelevässä työryhmässä.

EKP raportoi joka vuosi ympäristöalan toimistaan ja tavoitteistaan ympäristöselonteossaan.^[147] Selonteko sisältää EMAS-järjestelmän ja kasvihuonekaasupöytäkirjan mukaiset tiedot ympäristövaikutuksista. Tuoreimman hiilijalanjälkiarvionsa perusteella EKP ryhtyy vuodesta 2022 alkaen raportoimaan laajemmin välillisistä vaikutuksista, joita sen arvoketjun eri vaiheissa syntyy esimerkiksi ostetuista tavaroista ja palveluista, tietoteknisistä resursseista, rakentamisesta, etätyön päästöistä, arvoketjun alkupään energiankäytöstä ja kokousvieraiden matkoista. Näistä lisänäkökohdista raportointi vaatii entistäkin tiiviimpää yhteistyötä palveluntarjoajien kanssa EKP:n kestävien hankintojen käsikirjan mukaisesti.

Koronaviruspandemiasta huolimatta ympäristöasioissa toteutettiin vuonna 2021 useita parannuksia. EKP otti esimerkiksi käyttöön kestävien tapahtumien käsikirjan, ja lähikokouksien osuus suunnitelluista kokouksista rajattiin vuositasolla 50 prosenttiin tärkeimpien kokousryhmien osalta, jotta matkustuspäästöt pysyisivät kurissa pandemian jälkeenkin. Kahden edeltävän vuoden tavoin EKP kompensoi nytkin ne edellisvuoden päästönsä, joita ei pystytty välttämistoimilla vähentämään, tukemalla Gold Standard ‑sertifioituja hiilipäästöjen kompensointihankkeita.

Lisäksi EKP laajensi edelleen vastuullisia sijoitusstrategioita rahapolitiikkaan liittymättömissä sijoituksissaan eurojärjestelmän yhteisen kannan mukaisesti.^[148]

EKP noudattaa vastuullisen sijoittamisen periaatteita työntekijöidensä eläkerahastossa, joka on kahden ulkoisen varainhoitajan passiivisesti hallinnoima rahasto. Käytössä on rajoitettu luettelo poissuljetuista sijoituskohteista, ja äänivallan käytöstä annetuissa ohjeissa edellytetään ESG-periaatteiden noudattamista. EKP:n eläkerahaston osakeomistusten puolesta tehtävä äänestäminen on ulkoistettu rahastoa hallinnoiville varainhoitajille. Nämä varainhoitajat soveltavat itsenäisesti omia politiikkojaan yhtiötapahtumia koskevissa ohjeistuksissa. Vuonna 2020 kaikki perinteiset eläkerahaston vertailuindekseinä käytetyt osakeindeksit korvattiin vähähiilisillä vertailuindekseillä, mikä pienensi sijoitussalkkujen hiilijalanjälkeä yli 60 prosentilla. Vuoden 2022 alussa EKP korvasi myös yrityslainoihin sijoittavien rahastojensa perinteisen vertailuindeksin Pariisin sopimuksen mukaisella vertailuindeksillä ja omaksui näin ensimmäisten joukossa parhaat markkinakäytännöt EU:n säädösten mukaisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Pariisin sopimuksen mukaisen vertailuindeksin käyttöönotto johti heti alussa 50 prosentin vähennykseen yrityslainoihin sijoittavien rahastojen hiilipäästöissä, ja tulevina vuosina päästöjen on määrä edelleen vähentyä tasaisesti vähintään 7 % vuodessa. EKP tutkii edelleen, miten vähähiilisten indeksien käyttöä voidaan laajentaa eläkerahaston muihin kiinteätuottoisiin omaisuusluokkiin hiilijalanjäljen pienentämiseksi entisestään. EKP:n eläkeasioiden hallinnon ja hoidon hyväksyy johtokunta, jota neuvoo investointikomitea eläkerahastoa käsittelevässä kokoonpanossaan.

EKP:n omien varojen sijoitussalkussa sovelletaan temaattista SRI-strategiaa, jonka tavoitteena on kasvattaa ympäristöystävällisten osakkeiden osuutta. Vuonna 2021 niiden osuus nousi 7,6 prosenttiin. Tähän päästiin kahdenvälisillä ympäristöystävällisten osakkeiden ostoilla sekä sijoituksilla keskuspankkien keskinäiseen euromääräiseen vihreiden joukkolainojen rahastoon (BISIP G2), jonka Kansainvälinen järjestelypankki perusti tammikuussa 2021.^[149] Syyskuun lopussa 2021 BISIP G2 sijoitti vihreisiin joukkolainoihin, joiden tuotoilla rahoitetaan hankkeita pääasiassa seuraavissa luokissa: 30 % puhtaaseen liikenteeseen, 21 % vesi- ja jätevesihuoltoon ja 20 % uusiutuvaan energiaan.

Rahaston EKP:llä olevan osuuden ympäristövaikutukseksi arvioidaan 49 401 henkilöauton vuotuisten päästöjen verran vältettyjä hiilidioksidiekvivalenttipäästöjä sekä 23 392 omakotitalon kulutuksen verran säästettyä energiaa ja tuotettua uusiutuvaa energiaa.

12 Tutustu henkilöstöömme

EKP:n vuosikertomuksen edellisissä luvuissa on esitetty yksityiskohtainen ja asiapitoinen katsaus EKP:n tärkeimpiin toimiin ja sen toimivallan aloilla saavutettuihin tuloksiin vuonna 2021. Monet näistä saavutuksista perustuvat yhteistyöhön, jota on tehty EKP:n eri toimialojen välillä, eurojärjestelmässä ja EKPJ:ssä ja vielä laajemmaltikin. Seuraavat työntekijöidemme kertomukset avaavat tätä yhteistyötä ja valottavat henkilöstömme merkittävää panosta EKP:n saavutuksissa.

Ursel Baumann, apulaistoimistopäällikkö, rahapolitiikan pääosasto

Kun EKP:n rahapolitiikan strategiasta toteutettiin uudelleenarviointi vuosina 2020–2021, olin komennuksella strategian uudelleenarvioinnin hanketoimistossa. Uudelleenarviointiin liittyviä toimintoja koordinoi ja muotoili pieni, mutta erittäin tehokas tiimi, jossa oli hyvin monipuolista osaamista (esimerkiksi talouspolitiikan, tekstinlaadinnan, koordinoinnin, projektinhallinnan, tietotekniikan ja viestinnän aloilta).

Uudelleenarviointi oli valtava ponnistus, johon osallistui yhteistyössä yli 650 eurojärjestelmän asiantuntijaa sekä EKP:stä että euroalueen kansallisista keskuspankeista. Talous- ja rahapoliittisia kysymyksiä koskeva analyyttinen taustatyö tehtiin suurelta osin yhteisissä ryhmissä, joiden tulokset julkaistiin myöhemmin EKP:n Strategy Review Occasional Paper ‑julkaisusarjassa. Toimin inflaatio-odotuksia analysoivan ryhmän yhtenä johtajana, ja tämän työn johtaminen etäyhteyksien kautta oli todellinen haaste. Selviydyimme siitä, koska henkilöstöllä oli vahva motivaatio ja luja tahto saada aikaan paras mahdollinen analyysi aikataulun rajoissa.

Kaiken kaikkiaan uudelleenarvioinnin yhteistyömuotoisella ja osallistavalla toteutuksella saavutettiin (ainakin) kaksi päämäärää: ensinnäkin analyysin tuloksista, joihin EKP:n uusi rahapolitiikan strategia perustuu, saatiin vankempia varmistamalla, että erilaiset näkökulmat tulivat huomioiduiksi, ja toiseksi se paransi henkilöstön ja neuvoston päätöksentekijöiden luottamusta. Oli erittäin palkitsevaa seurata, miten päätökset vähitellen muotoutuivat ja miten uusi strategia lopulta hyväksyttiin yksimielisesti.

Alexandra Calmuc, toiminnallisen resilienssin johtava asiantuntija, palvelujohtajan toimisto, operatiivisten riskien ja toiminnan jatkuvuuden hallinta

Pandemian jatkuviin käänteisiin sopeutuminen on ollut haastavaa monille organisaatioille. EKP:ssä vahvuutenamme oli koordinoitu toiminta, kiitos IRT-ryhmässä (Incident Response Team) tehdyn hedelmällisen horisontaalisen yhteistyön.^[150]

Pandemian puhkeamisesta asti IRT-ryhmä on seurannut aktiivisesti Frankfurtin, Saksan ja Euroopan tilannetta ja suositellut tilanteen kehityksen ja viranomaisohjeiden mukaisia työjärjestelyjä ja turvatoimia. Kaikki osalliset ovat antaneet asiantuntemustaan kaikkien työntekijöiden ja koko EKP:n hyväksi.

Omiin tehtäviini kuului IRT-ryhmän jaosten koordinointi ja yhteisten suositusten laatiminen johtokunnalle. Jo pandemian alkuvaiheessa tajusimme, että edessä olisi pikajuoksumatkan sijaan maraton. Olen valtavan kiitollinen siitä, että kaikki IRT-ryhmässä ovat vastanneet tähän haasteeseen. Virtuaalisessa työympäristössäkin onnistuimme pitämään yhteyksiä yllä ja yhteistyömme sujui hyvin. Tähän mennessä IRT-ryhmä on pitänyt jo yli 111 kokousta ja antanut 270 suositusta, ja sitoutumisemme ja työintomme on edelleen vahvaa.

Guy-Charles Marhic, EKP:n edustaja Lontoossa, kansainvälisten ja Eurooppa-suhteiden pääosasto

Aloitin uudessa tehtävässäni EKP:n edustajana Lontoossa 1.2.2021. Iso-Britannia on Brexitin jälkeenkin merkittävä EU:n talous- ja rahoituskumppani, jonka kehitystä EKP:n on mandaattinsa puitteissa seurattava. EKP:n edustuksen tärkeimmät tavoitteet ovat Isoon-Britanniaan liittyvän lainsäädännön ja politiikan seuranta, Ison-Britannian rahoitussektorin ja talouden suuntausten seuranta, tietojen kerääminen brittiviranomaisten politiikkanäkemyksistä sekä EKP:n politiikan ja EU:n toimielinuudistusten selostaminen brittikollegoillemme.

Lontooseen saavuttuani olen solminut laajalti yhteyksiä niin julkisella sektorilla (esimerkiksi Ison-Britannian keskuspankin, valtiovarainministeriön sekä EU:n kansallisten keskuspankkien ja unionin ulkopuolisten keskuspankkien edustajien kanssa) kuin yksityiselläkin sektorilla (esimerkiksi pankkien, toimialajärjestöjen ja ajatushautomojen kanssa). Raportoin työstäni EKP:lle ja pidän tiuhaan yhteyttä johtajiin ja henkilöstöön kansainvälisiä suhteita, maksuja, rahoitusjärjestelmän vakautta ja pankkivalvontaa hoitavilla eri toimialoillamme.

EKP:n edustus sijaitsee Euroopan unionin Ison-Britannian edustuston tiloissa. Siellä minulla on mahdollisuus tutustua uusiin työtovereihin, järjestää tapaamisia ja tehdä yhteistyötä tilaisuuden salliessa. Tällainen vuorovaikutus on tärkeää, sillä Ison-Britannian lainsäädännön, makrotalouden ja politiikan kehitys kiinnostaa myös useita EU:n edustuston jäseniä.

María Soledad Ramos Possenti, compliance- ja hallintotapa-analyytikko, compliance- ja hallintotapayksikkö, sihteeristön pääosasto

Compliance- ja hallintotapayksikön eettisyys- ja luotettavuusyhmän jäsenenä ja eettisten ja compliance-asioiden yhdyselimen sihteerinä pidän tiiviisti yhteyttä kollegoihini eurojärjestelmässä ja yhteisessä valvontamekanismissa. Yhdyselimen tapaamiset – jotka tällä hetkellä ovat etätapaamisia – ovat loistava tilaisuus pitää yhteyttä kollegoihin muissa toimielimissä, vaihtaa käytännön kokemuksia ja oppia niistä sekä kehittää yhteistyössä uusia eettisiä ja compliance-asioihin liittyviä toimintatapoja.

Työskentelin äskettäin vaativassa hankkeessa, jonka tavoitteena oli vahvistaa ja yhdenmukaistaa luotettavuussääntöjä kaikissa eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin toimielimissä. Oli palkitsevaa, kun neuvosto marraskuussa 2021 hyväksyi työmme ottamalla käyttöön tarkistetut eettisen toiminnan ohjeet. Pitkän prosessin varrella oli käyty toisinaan hankaliakin pohdintoja. Lopulta pääsimme yksimielisyyteen siitä, että julkisen mandaattimme täyttämiseksi tarvitsemme ajanmukaisen eettisen säännöstön, jotta voimme pitää yllä kansalaisten luottamusta eurojärjestelmään ja yhteiseen valvontamekanismiin. Yhdyselimen rakentavan ja yhteistyöhenkisen ilmapiirin ansiosta (mukaan lukien EKP:n kollegoilta saatu tuki) työ sujui hyvin, ja saavutimme vankkoja tuloksia. Odotan nyt pääseväni jatkamaan yhteistyötä yhdyselimen kanssa tarkistettujen eettisen toiminnan ohjeiden täytäntöönpanossa, joka täällä EKP:ssä merkitsee oman eettisen säännöstömme tarkistamista.

Fabio Tamburrini, ekonomisti, ilmastonmuutoskeskus

EKP perusti vuoden 2021 alussa ilmastonmuutoskeskuksen koordinoimaan pankin eri osien toimia ilmastoasioissa. Aikaisemmassa tehtävässäni kansainvälisten ja Eurooppa-suhteiden pääosastossa työskentelin yli neljän vuoden ajan kestävän sijoittamisen parissa, ja olin innokas osallistumaan tähän uuteen hankkeeseen ja auttamaan uutta tiimiä EKP:n ilmasto-ohjelman muotoilussa ja ohjaamisessa. Aiheen monialaisuuden vuoksi keskuksen toiminta on organisoitu kuuteen painopistealueeseen, jotka kattavat pankin erilaiset ilmastoon liittyvät toimet. Minä johdan EU-politiikan ja kansainvälisen politiikan sekä rahoitusalan sääntelyn painopistealueen työryhmää. Työssäni koordinoin EKP:n panosta EU:n ilmastopolitiikkaan, kestävää sijoittamista koskevaan lainsäädäntöön ja kansainvälisillä foorumeilla, kuten G7- ja G20-ryhmissä, tehtäviin aloitteisiin. Iso osa työtä on vuorovaikutus EU:n toimielinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Kuulun jäsenenä esimerkiksi EU:n kestävän sijoittamisen foorumiin, joka neuvoo Euroopan komissiota EU:n kestävien toimintojen luokitusjärjestelmän ja kestävän sijoittamisen ohjelman täytäntöönpanossa. Ilmastonmuutoskeskuksessa työskentely on hyvin palkitsevaa: siinä yhdistyvät startup-yrityksen ketteryys ja yhteishenki tietoisuuteen siitä, että työskentelemme aikamme suurimpaan yhteiskunnalliseen haasteeseen vastaamiseksi.

Gijsbert ter Kuile, ryhmänvetäjä, oikeudellinen neuvonantaja, valvontaelimen sihteeristö, ja EKP:n Rainbow Network ‑verkoston hallituksen puheenjohtaja

EKP:n pankkivalvonnan oikeudellisena neuvonantajana edistän luottolaitosten turvallisuutta ja vakautta. Se on palkitsevaa työtä, koska siinä rakennetaan parempaa tulevaisuutta Euroopalle ja tuleville sukupolville. Samoin ajattelen työstäni EKP:n Rainbow Network ‑verkoston puheenjohtajana. Muiden verkoston hallituksen jäsenten tavoin ajan työympäristöä, jossa HLBT+-työntekijät tuntevat itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi ja jossa politiikka ja säännöt ovat osallistavia myös heitä kohtaan.

Tavoitteenamme on myös, että työpaikallamme kunnioitettaisiin kaikkia monimuotoisuuden ulottuvuuksia. Teemme työtä tämän hyväksi muiden EKP:n monimuotoisuusverkostojen (vammaisuuteen, etnisyyteen ja kulttuuriin, vanhemmuuteen sekä sukupuoleen liittyvien verkostojen) sekä henkilöstökomitean ja henkilöstöhallinnon pääosaston kanssa. Tapaamme säännöllisesti ja lisäämme työyhteisöissämme tietoisuutta monimuotoisuuden ulottuvuuksista – sehän ilmenee meissä kaikissa jollakin tavoin. Minä esimerkiksi olen cis-mies, indonesialaistaustainen hollantilainen, EU:n kansalainen, homo, juristi ja vanhempi.

Rainbow Network ‑verkosto viestii aktiivisesti kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten henkilöstölle. Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki EKP:n, EKPJ:n ja yhteisen valvontamekanismin työntekijät niin hetero- kuin HLBT+-yhteisöistä. Rakennamme yhdessä uljasta, värikästä ja eurooppalaista tulevaisuutta!

Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/annual-accounts/html/ecb.annualaccounts2021~5130ce3be2.fi.html

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2021

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/balance/html/ecb.eurosystembalancesheet2021~f9edd2ff57.fi.html