Syökö EKP:n rahapolitiikka säästöt?
18.5.2015 (päivitetty 25.8.2021)
Syökö Euroopan keskuspankin matala ohjauskorko säästöt? Yleinen väite on, että keskuspankki on laskenut ohjauskoron niin alas, että tavalliset säästäjät eivät enää saa säästöistään korkotuloja. Matalan korkotason ansiosta lainanottajat saavat edullista lainaa, mutta lainanantajien korkotulot jäävät pieniksi. Tätä pidetään yleensä keskuspankin syynä. Tuore tutkimus kuitenkin kumoaa tämän näkemyksen.
Tutkimus osoittaa, että pitkällä aikavälillä säästäjien reaalituotto (inflaation osuuden vähentämisen jälkeen) ei riipu keskuspankista, vaan sijoitusten reaalituotto keskipitkällä aikavälillä riippuu talouden innovatiivisuudesta ja työikäisen väestön määrästä, teiden ja muun infrastruktuurin kunnosta, työmarkkinoiden joustavuudesta sekä siitä, tukeeko politiikka kasvua. Reaalituottoja luo siis viime kädessä reaalitalous. Keskuspankki tukee tätä varmistamalla hintavakauden, toteavat tutkimuksen tekijät Ulrich Bindseil (EKP), Jörg Zeuner (KfW) ja Clemens Domnick (KfW). Jos EKP ryhtyisi tarkoituksellisesti harjoittamaan sopimatonta rahapolitiikkaa, se voisi heikentää edelleen talouskehitystä ja säästäjien tuottonäkymiä pitkällä aikavälillä.
Heikko talouskasvu ja siihen liittyvät matalat korot ovat siis vakava huolenaihe kaikille säästäjille euroalueella. Matalat tuotot tarkoittavat, että tavoitesumman säästäminen kestää paljon kauemmin. Kuluttaja voi joutua siirtämään uuden auton hankinnan myöhemmäksi tai säästämään enemmän rahaa varmistaakseen saman yksityisen lisäeläkkeen vanhuusiällä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole, kuinka korkea sijoituksen nimelliskorko on. Paljon tärkeämpää on reaalituotto eli se, kuinka paljon säästöt tuottavat rahan arvon alenemisen eli inflaation osuuden vähentämisen jälkeen. Euroopan keskuspankin julkaiseman ”Critique of accommodating central bank policies” ‑tutkimuksen laatijat nostavat esiin tämän eron ja osoittavat, että keskuspankki vaikuttaa nimenomaan nimelliskorkoihin, joista ei ole vähennetty inflaation vaikutusta. Säästäjien kannalta ratkaisevat reaalituotot taas riippuvat käytännön tekijöistä, kuten innovaatioista, väestörakenteesta ja työmarkkinoista, toteavat Ulrich Bindseil, Jörg Zeuner ja Clemens Domnick.
Heidän mukaansa rahapolitiikalla voi olla vaikutusta reaalituottoihin vain lyhyellä aikavälillä eli vuoden tai kahden sisällä, ja silloinkin vaikutus on vähäinen. Lyhyellä aikavälillä ei ole kuitenkaan merkitystä suurimmalle osalle säästäjistä. Heikon talouskehityksen aikana ja inflaation ollessa hidasta tiukka rahapolitiikka voi pitkällä aikavälillä olla jopa vahingollista säästäjille, sillä se hidastaa entisestään talouskehitystä ja heikentää samalla talouden mahdollisuuksia luoda suurempia reaalituottoja. Korkojen nostaminen ei siis aina ole säästäjän kannalta hyvä asia. Liian korkeat korot voivat heikossa taloustilanteessa johtaa siihen, että säästäjät hyötyvät lyhyellä aikavälillä hieman enemmän mutta pitkällä aikavälillä taas häviävät enemmän.
Tutkimuksen mukaan huono rahapolitiikka voi aiheuttaa epävakautta ja haitata talouskehitystä. Hyvä rahapolitiikka on puolestaan yksi kestävän ja vakaan kasvun perusedellytyksistä. Rahapolitiikka ei kuitenkaan voi vaikuttaa sijoitusten reaalituottoihin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja vaikka voisikin, EKP:n tehtävänä on varmistaa hintavakaus. Tavoitteen saavuttamiseksi EKP pyrkii pitämään vuotuisen inflaatiovauhdin 2 prosentissa.
Tutkimuksen tekijät nostavat historiasta esiin varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, kun keskuspankki unohtaa tämän tavoitteen ja alkaa toteuttaa sopimatonta rahapolitiikkaa huomioimatta inflaatiota tai taloustilannetta. Ensimmäisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen Saksan silloinen keskuspankki Deutsche Reichsbank piti ohjauskoron selvästi liian matalana piittaamatta sodan aiheuttamasta jyrkästä kysynnän kasvusta ja kiihtyvästä inflaatiosta. Lopputuloksena oli hyperinflaatio. Saksa on kokenut myös päinvastaisen tilanteen: 1930-luvun alussa Reichsbank nosti korkoja luhistuvasta taloudesta ja hintojen jyrkästä laskusta huolimatta. Se johti syöksykierteeseen ja laman syvenemiseen.
Tutkimuksen tekijät Bindseil, Zeuner ja Domnick toteavat lopuksi, että rahapolitiikka ei voi viitoittaa tietä ulos hitaasta talouskasvusta, joka pitää säästöjen korkotuotot pieninä. Tutkijat ehdottavat ratkaisuksi esimerkiksi parempia kannustimia tutkimus- ja kehitystoimintaan, koulutuksen laadun parantamista, maahanmuuttajien auttamista nopeammin työmarkkinoille sekä parempia edellytyksiä yksityisille investoinneille. Tällaisella kasvua tukevalla politiikalla voidaan vahvistaa reaalitaloutta. Kirjoittajien mukaan vain siten euroalueen säästäjät voivat jälleen odottaa suurempia tuottoja säästöilleen.
Tiedot on päivitetty elokuussa 2021 strategian uudelleenarvioinnin (2020–2021) jälkeen.