Yhteenveto

Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä edelleen taloudelliseen toimintaan, kun tiukkoja rajoituksia jatkettiin ja tarjontaan syntyi pullonkauloja. Tuotannon supistuminen on kuitenkin pysynyt hillittynä, sillä talouden toimijat ovat sopeutuneet pandemiaan yhä paremmin. Apuna ovat olleet myös tukitoimenpiteet, ulkomaisen kysynnän jatkuva toipuminen sekä vankka kehitys tehdasteollisuudessa.^[1]

Toimet pandemian saamiseksi hallintaan ovat edenneet, ja on todennäköistä, että talous alkaa piristyä merkittävästi vuoden toisella neljänneksellä. Rokotusten edetessä ripeästi tartuntojen vähenemisen pitäisi mahdollistaa rajoitustoimien nopea purkaminen vuoden 2021 jälkipuoliskolla. Rajoitukset olivat vuoden alkupuoliskolla odotettua tiukempia. Oletuksena on kuitenkin näissäkin arvioissa, että rajoitustoimista luovutaan täysin vasta vuoden 2022 alussa. Oletusten perusteella euroalueen talouden arvioidaan alkavan taas kasvaa vuoden 2021 toisella neljänneksellä ja piristyvän vahvasti vuoden jälkipuoliskolla, kun yksityinen kulutus toipuu selvästi ja tarjonnan pullonkaulat vähenevät. BKT voi siis saavuttaa kriisiä edeltäneet lukemat jo vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä eli yhtä vuosineljännestä aikaisemmin kuin aiemmin arvioitiin.

Maaliskuun 2021 arvioihin verrattuna vuosien 2021 ja 2022 kasvunäkymät on arvioitu nyt vahvemmiksi. Taustalla on oletus, että pandemian taloudelliset vaikutukset jäävät aiemmin oletettua pienemmiksi rokotuskampanjojen etenemisen ja huomattavien finanssipoliittisten lisätoimien myötä (joita rahoitetaan osittain Next Generation EU -ohjelmasta). Lisäksi vientikysynnän näkymät on nyt oletettu myönteisemmiksi Yhdysvaltain viimeaikaisten finanssipoliittisten toimien ansiosta. Raha-, finanssi- ja makrovakauspoliittisten toimien avulla odotetaan vältettävän suurimmat rahoituksen saantia vaikeuttavat kerrannaisvaikutukset ja vähennettävän kriisin taloudellisia jälkiseurauksia. BKT:n odotetaan siksi olevan vuoden 2022 lopulla vain 1,3 % pienempi kuin ennen pandemiaa julkaistuissa arvioissa ennakoitiin.^[2]

Inflaation odotetaan olevan nopeimmillaan 1,9 % tilapäisten tekijöiden vuoksi vuonna 2021. Sitten inflaation odotetaan hidastuvan ja olevan 1,5 % vuonna 2022 ja 1,4 % vuonna 2023, kun kysyntäpaineet pysyvät maltillisina ja öljyn hinnan oletetaan laskevan. Vuonna 2021 kokonaisinflaatiota vauhdittavat Saksan väliaikaisen arvonlisäveroalennuksen päättyminen, vertailuajankohdan voimakas energian hinnannousua nopeuttava vaikutus sekä toimitushäiriöistä johtuva tuotantokustannusten nousu. Koska tilapäisten tekijöiden vaikutus todennäköisesti hälvenee vuoden 2022 alussa, YKHI-inflaation odotetaan pysyvän jokseenkin muuttumattomana vuosina 2022 ja 2023. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan maaliskuun 2021 asiantuntija-arvioissa esitettyä nopeammin, kun talouden elpyminen etenee ja käyttämätön kapasiteetti vähenee. Myös YKHIn elintarvike-erässä hintojen odotetaan nousevan yhä nopeammin. Kokonaisinflaatiovauhtia hillitsee kuitenkin arviointijaksolla YKHin energiaerän hintakehityksen vaimeneminen öljyfutuurien laskevan hintakäyrän perusteella. EKP:n asiantuntijoiden maaliskuun 2021 arvioihin verrattuna kokonaisinflaation arvioidaan nyt olevan nopeampaa vuosina 2021 ja 2022, sillä käyttämätön kapasiteetti kehittyy suotuisammin ja raaka-aineiden hinnat aiheuttavat inflaatiopaineita.

Koska koronaviruspandemian etenemistä ja taloudellisia seurauksia on edelleen vaikea ennakoida, asiantuntija-arvioissa esitetään jälleen kaksi vaihtoehtoista skenaariota: lievässä skenaariossa oletetaan, että terveydellinen kriisi ratkeaa nopeasti, ja vaikeassa skenaariossa oletetaan, että pandemia pitkittyy. Vaihtoehtoiset skenaariot on esitetty kohdassa 5.

1 Arvioiden pohjana käytetyt keskeiset oletukset

Kesäkuun 2021 arvioiden perusskenaariossa oletetaan, että rajoitustoimenpiteitä lievennetään nopeasti ja terveydellinen kriisi väistyy vuoden 2022 alkuun mennessä. Rokotusten oletetaan etenevän EU:n rokotestrategian^[3] mukaisesti. Joitain rajoitustoimia oletetaan tarvittavan vielä vuoden 2022 alussa, kun otetaan huomioon rokotteiden kysyntärajoitteet (esimerkiksi väestön rokotusvalmius), uudet koronavirusmuunnokset euroalueen ulkopuolella ja epävarmuus rokotteiden tehosta muunnoksia vastaan. Rajoitustoimet ovat olleet vuoden 2021 alkupuoliskolla huomattavasti tiukempia kuin maaliskuun 2021 arvioissa ennakoitiin, mutta niiden oletetaan kevenevän vuoden loppuun mennessä. Rajoitustoimia oletetaan siis kevennettävän nopeammin vuoden jälkipuoliskolla. Pandemiakehitys on oletettu keskimäärin samankaltaiseksi myös kansainvälisessä ympäristössä (vaikkakin maiden välillä on selviä eroja). Kohdassa 5 esitetään kaksi vaihtoehtoista skenaariota, jotka perustuvat erilaisiin oletuksiin pandemian etenemisestä ja sen taloudellisista seurauksista.

Merkittävien raha- ja finanssipoliittisten toimien kuten EU:n elpymispaketin avulla tuetaan tulotasoa ja kokonaiskysyntää, vältetään laajamittaiset työpaikkojen menetykset, vähennetään konkursseja sekä estetään reaalitalouden ja rahoitusalan ongelmien keskinäisten haittavaikutusten kehittyminen noidankehäksi. Perusskenaariossa on otettu huomioon paitsi arvioiden laadintahetkeen mennessä toteutetut EKP:n rahapoliittiset toimet myös koronakriisiin ja talouden elvytykseen liittyviä harkinnanvaraisia finanssipoliittisia tukitoimia, joista osa rahoitetaan EU:n elpymispaketista. Harkinnanvarainen elvytys on vuonna 2021 suuruudeltaan noin 4½ % suhteessa BKT:hen, 1½ % vuonna 2022 ja 1¼ % vuonna 2023 (ks. kohta 3). Valtioiden myöntämät lainatakaukset sekä valtioiden pääomasijoitukset helpottanevat edelleen likviditeettitarpeiden kattamista. Lisäksi valvonta- ja makrovakauspolitiikalla on vapautettu pankkien pääomaa tappioiden kattamiseen ja tuettu luotonantoa reaalitaloudelle. Pääomaa on vapautettu puskureista, pankkeja on ohjeistettu varomaan suhdanteita voimistavia luottotappiovarauksia ja lisäksi on ryhdytty toimiin tappioiden kattamiseen käytettävissä olevan pääoman säilyttämiseksi. Raha-, finanssi- ja valvontapoliittisilla toimilla oletetaan pystyttävän pitkälti välttämään vakavat reaalitalouden ja rahoitusalan ongelmien keskinäisten haittavaikutusten noidankehät.

2 Reaalitalous

BKT supistui jälleen vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä. Eurostatin mukaan BKT supistui 0,3 % ensimmäisellä vuosineljänneksellä.^[5] Kehitys vastasi pitkälti maaliskuun asiantuntija-arvioiden perusskenaarion odotuksia. Vaikka tarjonnassa ilmeni pullonkauloja ja rajoitustoimet olivat oletettua tiukempia, rajoitusten vaikutusta taloudelliseen toimintaan hillitsi talouden toimijoiden sopeutuminen pandemiaan. BKT jäi vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä 5,1 % pienemmäksi kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä.

BKT:n odotetaan taas kasvavan vuoden 2021 toisella vuosineljänneksellä, kun luottamusindikaattorit kohenevat merkittävästi (ks. kuvio 1). Monissa euroalueen maissa sulkutoimia jatkettiin ja tiukennettiin huhtikuussa. Toukokuussa toimia kuitenkin kevennettiin jo jonkin verran, ja sama kehitys jatkunee kesäkuussa. Kuten edellisilläkin vuosineljänneksillä, rajoitustoimista näyttäisi olevan vähemmän haittaa tehdasteollisuudelle kuin palvelusektorin toiminnalle – toukokuussa euroalueen tehdasteollisuuden ostopäälliköiden indeksi nousi ja oli 63,1. Palvelusektorillakin on silti havaittavissa merkkejä elpymisestä – euroalueen palvelusektorin ostopäälliköiden indeksi oli toukokuussa 55,2. Myös kohdennetut finanssipoliittiset toimet tukevat taloudellisen toiminnan elpymistä. Kaiken kaikkiaan BKT:n odotetaan kasvavan 1,4 % toisella vuosineljänneksellä (maaliskuun 2021 asiantuntija-arvioissa 1,3 %).

Toiminnan arvioidaan piristyvän vahvasti vuoden 2021 jälkipuoliskolla, sillä rajoituksia odotetaan höllennettävän. Oletuksena on, että rajoitustoimia lievennetään nopeasti, epävarmuus vähenee edelleen, rokotuskattavuuden nousu kasvattaa luottamusta, finanssi- ja rahapolitiikka tukevat kasvua ja aiemmin lykättyjä hankintoja toteutetaan. Taloudellisen toiminnan piristymistä vauhdittavat vientikysynnän jatkuva koheneminen ja etenkin kotimaisen kysynnän vankka elpyminen kolmannella vuosineljänneksellä, jolloin toiminnan ennakoidaan vähitellen käynnistyvän laaja-alaisesti talouden sektoreilla. Lisäksi joidenkin taloudellista toimintaa vuoden alkupuoliskolla rajoittaneiden tekijöiden odotetaan väistyvän. Esimerkkinä voidaan mainita mikrosirujen puute, joka on häirinnyt toimintaa autoteollisuudessa ja teknologiasektoreilla. EU:n elpymissuunnitelman odotetaan lisäävän investointeja joissakin maissa. BKT:n odotetaan palautuvan kriisiä edeltäneisiin lukemiin vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä eli yhtä vuosineljännestä aikaisemmin kuin maaliskuun 2021 arvioissa odotettiin, ja vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä sen arvioidaan olevan 1,3 % pienempi kuin ennen pandemiaa julkaistuissa arvioissa odotettiin (ks. kuvio 2).^[6]

Yksityisen kulutuksen odotetaan olevan elpymisen tärkein taustatekijä. Rajoitustoimia on jatkettu ja tiukennettu vuoden 2020 syksystä lähtien, ja vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä yksityinen kulutus supistui jälleen merkittävästi, mikä vaikutti merkittävästi taloudellisen toiminnan heikkenemiseen. Kulutus jäi vuoden 2021 alkupuoliskolla heikommaksi kuin maaliskuun asiantuntija-arvioissa ennakoitiin, sillä kotitaloudet käyttivät lyhyellä aikavälillä vähemmän rahaa etenkin lähikontakteja edellyttäviin palveluihin. Kulutus vaihtelee enemmän kuin käytettävissä olevat reaalitulot, jotka pysyvät valtiollisten tukien ansiosta melko vakaina, mikä vaikuttaa voimakkaasti säästämisasteen kehitykseen. Yksityisen kulutuksen odotetaan elpyvän uudelleen vuoden 2021 toisella neljänneksellä, kasvavan voimakkaasti vuoden jälkipuoliskolla rajoitustoimien vähittäisen lieventämisen myötä ja saavuttavan kriisiä edeltäneet lukemat vuoden 2022 toisella neljänneksellä. Yksityistä kulutusta edistävät myös epävarmuuden asteittainen väheneminen ja käytettävissä olevien tulojen elpyminen nettomääräisten tulonsiirtojen pienenemisestä huolimatta erityisesti vuonna 2022. Vaikka yksityisen kulutuksen odotetaan olevan tärkein elpymisen taustatekijä, perusskenaariossa ei ennakoida lykättyjen hankintojen toteuttamisella olevan suurta vaikutusta, sillä suurta osaa kertyneistä ylimääräisistä säästöistä ei käytetä kulutukseen (ks. kehikko 2).

Asuinrakennusinvestointeja odotetaan tehtävän vuoden 2021 toisella neljänneksellä jo yhtä paljon kuin ennen pandemiaa. Ne kasvoivat jo ensimmäisellä neljänneksellä mutta jäivät hieman vähäisemmiksi kuin ennen pandemiaa. Jatkossa asuntojen hintojen odotetaan nousevan asumiskustannuksia nopeammin (Tobinin q), ja myös käytettävissä olevien tulojen ja kuluttajien luottamuksen elpyminen tukenevat asuinrakennusinvestointeja. Lisäksi osa kertyneistä ylimääräisistä säästöistä odotetaan käytettävän asuinrakennusinvestointeihin. Vankan alun jälkeen asuinrakennusinvestointien elpymisen odotetaan jatkuvan vahvana koko vuoden 2021, ja myöhemmin arviointijaksolla kasvuvauhdin odotetaan olevan maltillisempi.

Yritysten investointien odotetaan elpyvän tuntuvasti vuonna 2021 ja saavuttavan kriisiä edeltäneet lukemat vuoden loppuun mennessä. Ne piristyivät jo merkittävästi vuoden 2020 jälkipuoliskolla heikon alkuvuoden jälkeen. Alkuvuodesta 2021 kehitys on todennäköisesti ollut melko vaimeaa, kun taloudellinen toiminta on ollut heikkoa ja kapasiteettia on jäänyt käyttämättä. Vuoden jälkipuoliskolla yritysten investointien odotetaan elpyvän vankemmin, kun kansainvälinen ja kotimainen kysyntä elpyvät ja voitot kasvavat, rahoitusolot ovat suotuisat ja investoinnit saavat tukea EU:n elpymissuunnitelmasta. Yritysten bruttovelkaantuminen on kuitenkin pandemian aikana kasvanut, minkä odotetaan jarruttavan investointien kasvua arviointijaksolla, kun yritykset joutuvat palauttamaan taseitaan parempaan kuntoon, joskin kassavarat saattavat kasvaa.

Ulkomaankaupan nettovaikutuksen odotetaan olevan vuonna 2021 huomattavan positiivinen vahvasti kasvavan viennin ansiosta. Sen jälkeen tuonti alkaa piristyä, eli vaikutus jäänee vähäiseksi seuraavina vuosina. Vuoden 2021 alkupuoliskolla pandemiakehitys on vaimentanut kysyntää euroalueella, ja tuonnin ennakoidaan kasvavan tänä vuonna vientiä hitaammin. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä euroalueen kauppaa jarruttivat epävarmuus EU:n ja Britannian välisen kaupankäynnin uusiin ehtoihin liittyvien alkuhankaluuksien kestosta, logistiikkasektorin pullonkaulat ja toimitushäiriöt etenkin puolijohdealalla. Teollisuustuotannon ja palvelujen kaupan erojen odotetaan kaventuvan tänä vuonna, ja alustavien indikaattorien pohjalta matkailualan palvelut näyttäisivät piristyvän toisella neljänneksellä vähin erin. Vientimarkkinaosuuksien odotetaan elpyvän vuoden 2022 loppuun mennessä ja vakaantuvan keskipitkällä aikavälillä samankaltaisiin lukemiin kuin ennen pandemiaa, joskin kehitys jäänee vaimeammaksi maissa, joiden viennissä painottuvat matkailupalvelut. Tuonnin ennakoidaan kasvavan nopeammin kuin mitä kotimaisen kysymyksen pohjalta voisi ennakoida. Vienti vaikuttaa myös tuontiin, ja osassa pohjoisia euroalueen maita matkailupalvelujen rooli tuonnissa on vankka.

Työttömyysasteen odotetaan pysyvän jokseenkin muuttumattomana vuonna 2021 mutta palautuvan kriisiä edeltäneisiin lukemiin vuoden 2023 loppuun mennessä. Työllisyyden kehitys heikkeni vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä sulkutoimenpiteiden pitkittyessä ja taloudellisen toiminnan vähentyessä, joten työttömyys kasvoi. Oletuksena on, että suuri osa työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen piirissä olevista työntekijöistä palaa säännöllisiin töihin, kun talous elpyy vahvasti pandemian jälkeen. Työttömyysasteen odotetaan siis pysyvän melko vakaana vuoden 2021 loppuun asti, laskevan sitten vähitellen seuraavien kahden vuoden kuluessa ja olevan vuoden 2023 lopussa 7,3 %.

Työn tuottavuuden kasvun työntekijää kohden laskettuna arvioidaan elpyvän vuoden 2021 toiselta neljännekseltä lähtien. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä työn tuottavuus työntekijää kohden laskettuna heikkeni vielä, kun rajoitusten tiukkenemisen myötä jouduttiin turvautumaan työpaikkojen säilyttämisjärjestelyihin. Työn tuottavuuden kasvun työntekijää kohden arvioidaan kuitenkin elpyvän toisella vuosineljänneksellä. Sen arvioidaan olevan nopeimmillaan kolmannella vuosineljänneksellä ja tasaantuvan sitten vähitellen.

BKT:n kasvu vuosina 2021 ja 2022 on nyt arvioitu nopeammaksi kuin maaliskuun 2021 asiantuntija-arvioissa. Vuoden 2021 jälkipuoliskon ja etenkin kolmannen vuosineljänneksen talouskasvu on nyt arvioitu nopeammaksi kuin edellisissä asiantuntija-arvioissa. Rajoitustoimien keventämisen ennakoidaan nopeutuvan, kun rokotukset etenevät yhä paremmin. Lisäksi ennakoidaan finanssipoliittisia lisätukia, ja patoutuneen kotimaisen kysynnän purkautumisen vaikutus talouden sektorien avautuessa on arvioitu uudelleen. Vuoden 2021 ja etenkin vuoden 2022 kasvu on nyt arvioitu paremmaksi juuri näiden tekijöiden vaikutuksen vuoksi. Arvioissa käytetyt oletukset vaikuttavat melko tasapuolisesti molempiin suuntiin. Vientikysyntää koskevien oletusten myönteinen kasvuvaikutus kumoutuu pitkälti, sillä öljyn hinta on oletettu korkeammaksi ja tilapäisen finanssipoliittisen lisäelvytyksen oletetaan päättyvän vuoden lopussa.

3 Julkisen talouden näkymät

Finanssipolitiikalla pienennetään koronaviruspandemian kokonaistaloudellista vaikutusta myös vuonna 2021, mikä tukee elpymistä. Pandemian vuoksi toteutetun poikkeuksellisen finanssipoliittisen elvytyksen arvioidaan olleen suuruudeltaan hieman yli 4 % suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Kun rajoituksia on jouduttu jatkamaan myös vuonna 2021, tukitoimia on pidennetty, laajennettu vähitellen ja/tai lisätty. Kriisiin liittyvän harkinnanvaraisen elvytyksen arvioidaan olevan suuruudeltaan lähes 4½ % suhteessa BKT:hen vuonna 2021 (eli se on arvioitu noin 1¼ prosenttiyksikköä suuremmaksi kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa). Valtaosa lisätoimista on tilapäisiä, ja niistä luovuttaneen vuonna 2022. Joitakin toimia on päätetty jatkaa pitempäänkin, ja kun mukaan lasketaan vielä EU:n elpymisrahasto (NGEU)^[13] sekä muut elvytystoimet, elvytyksen suuruus suhteessa BKT:hen on todennäköisesti noin 1½ % vuonna 2022 ja 1¼ % vuonna 2023. Vuonna 2021 toimet ovat pääasiassa tukia ja tulonsiirtoja yrityksille esimerkiksi työpaikkojen säilytysjärjestelyjen kautta. Julkinen kulutus lisääntyy eniten terveydenhuollossa, kun esimerkiksi rokotuskampanjat kasvattavat palkkausmenoja. Tulopuolen toimet ovat lähinnä suorien ja välillisten verojen alennuksia.^[14] Julkiset investoinnit jäivät vuonna 2020 vähäisiksi, mutta vuodesta 2021 alkaen niiden merkitys tukipaketeissa kasvaa pääasiassa Next Generation EU (NGEU) ‑rahoituksen myötä. NGEU-elpymisrahaston avustusten vuotuinen vaikutus on noin 0,6 % suhteessa BKT:hen, ja ilman sitä finanssipolitiikan^[15] arvioidaan olevan elvyttävää vuonna 2021, kiristyvän vuonna 2022 ja olevan jokseenkin neutraalia vuonna 2023.

Euroalueen julkisen talouden alijäämäsuhteen arvioidaan pienenevän vuonna 2021 hieman ja vuodesta 2022 alkaen tuntuvammin. Velkasuhteen arvioidaan olevan suurimmillaan vuonna 2021.^[16] Vuonna 2021 alijäämäsuhteen arvioidaan pienenevän hieman, kun suhdannekomponentti paranee jonkin verran ja korkokulut laskevat, sillä näiden tekijöiden vaikutus on suurempi kuin lisäelvytystoimien, joita ei rahoiteta elvytysrahastosta. Vuonna 2022 rahoitusasema kohenee tuntuvasti lähinnä siksi, että useimmat kriisistä johtuvat hätäelvytystoimet lopetetaan ja suhdannekomponentti on vielä paljon suotuisampi. Vuonna 2023, jolloin finanssipolitiikan linjaus on suurin piirtein neutraali ja suhdannetilanne entistäkin suotuisampi, yhteenlasketun rahoitusaseman arvioidaan paranevan lisää ja olevan ‑2,6 % suhteessa BKT:hen. Korkomenojen supistumisen arvioidaan jatkuvan arviointijaksolla niin, että ne ovat 1,1 % suhteessa BKT:hen vuonna 2023. Euroalueen velkasuhteen arvioidaan olevan suurimmillaan eli 99 % vuonna 2021, minkä jälkeen se hieman pienenee. Velkasuhteen pieneneminen vuosina 2022–2023 johtuu lähinnä siitä, että velan korko on pienempi kuin BKT:n kasvuvauhti ja perusalijäämäkin supistuu. Sekä alijäämä- että velkasuhde on lisäelvytyksen vuoksi arvioitu suuremmiksi kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa, etenkin vuodelle 2021. Muutos vuoden 2021 velkasuhdetta koskevassa arviossa johtuu vertailuajankohdan vaikutuksesta, sillä alijäämä-velkaoikaisu on nyt arvioitu suuremmaksi muun muassa siksi, että osa yksityisen sektorin saamasta tuesta on joissakin maissa luokiteltu uudelleen valtion tueksi.

4 Hinnat ja kustannukset

YKHI-inflaation arvioidaan ensin nopeutuvan merkittävästi vuoden 2021 aikana, hidastuvan sen jälkeen huomattavasti vuoden 2022 alussa ja pysyvän sitten jokseenkin vakaana arviointijakson loppuun asti (ks. kuvio 3). Kokonaisinflaation arvioidaan olevan vuonna 2021 keskimäärin 1,9 % ja nopeimmillaan 2,6 % neljännellä vuosineljänneksellä. Sitten sen arvioidaan hidastuvan ja olevan 1,5 % vuonna 2022 ja 1,4 % vuonna 2023. Vuonna 2021 kokonaisinflaatiota vauhdittavat tilapäiset tekijät, kuten Saksan väliaikaisen arvonlisäveroalennuksen päättyminen, vertailuajankohdan voimakas energian hinnannousua nopeuttava vaikutus sekä toimitushäiriöistä johtuva tuotantokustannusten nousu. YKHI-painojen muutokset aiheuttanevat jonkin verran vaihtelua inflaatiokehitykseen vuonna 2021, mutta keskimäärin YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan niiden vuoksi vain hieman. Tilapäisten tekijöiden inflaatiota nopeuttava vaikutus heikkenee vuoden 2022 alussa, ja sen jälkeen YKHI-inflaatio pysynee jokseenkin muuttumattomana, kun osassa pääeristä inflaatio nopeutuu ja osassa hidastuu. Arviointijakson loppua kohden YKHI-inflaatio nopeutuu hieman vuoden 2023 aikana. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan asteittain talouden arvioidun elpymisen ja käyttämättömän kapasiteetin vähentymisen myötä. Sen arvioidaan olevan 1,1 % vuonna 2021 ja 1,4 % vuonna 2023. Arviointijaksolla kysynnän kasvusta aiheutuvat maltilliset hintojen nousupaineet vaikuttavat todennäköisesti hintakehitykseen enemmän kuin pandemiaan liittyvien tarjontapuolen häiriöiden ja rajoitustoimien aiheuttamat hintojen laskupaineet. Kuluttajahintojen nousun arvioidaan johtuvan pääasiassa kotimaisten kustannuspaineiden kasvusta. Ulkoisten hintapaineiden odotetaan maltillistuvan arviointijaksolla. Myös elintarvikkeiden hintojen nousun odotetaan nopeutuvan jonkin verran arviointijaksolla. Näiden kahden erän kehitys nopeuttaa YKHI-inflaatiota hintapaineiden vähitellen kasvaessa. Vaikutus kuitenkin kumoutuu vuosina 2022 ja 2023 suurelta osin siksi, että öljyfutuurien laskevan hintakäyrän perusteella hintakehityksen YKHin energiaerässä ennakoidaan vaimenevan, mikä hidastaa kokonaisinflaatiota jokseenkin vastaavasti.

Yksikkötyökustannusten kehityksen odotetaan lisäävän kotimaisia kustannuspaineita arviointijaksolla. Yksikkötyökustannukset nousivat voimakkaasti vuonna 2020 työn tuottavuuden rajun heikkenemisen vuoksi. Työn tuottavuuden kohentuessa vuonna 2021 niiden odotetaan painuvan alas, mutta elpyvän sitten vähitellen ja alkavan vuoteen 2023 mennessä taas kasvaa. Suuret muutokset työn tuottavuudessa ovat olleet tärkein tekijä yksikkötyökustannusten kehityksen taustalla kriisin aikana. Myös työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten kasvuvauhdissa on ollut suurta vaihtelua työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen vuoksi. Järjestelyillä on ylläpidetty työllisyyttä, mutta niihin osallistuvat työntekijät saavat toistaiseksi vähemmän palkkaa. Niiden vuoksi palkansaajakorvausten vuotuinen kasvuvauhti hidastui vuonna 2020, ja sen odotetaan vastaavasti elpyvän vuonna 2021. Kun työmarkkinat vähitellen toipuvat arviointijaksolla ja työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen vaikutukset väistyvät, palkansaajakorvausten kasvuvauhdin odotetaan normalisoituvan ja vuonna 2023 sen odotetaan olevan 2,4 %.

Voittomarginaaleilla odotetaan pystyttävän kattamaan suurelta osin yksikkötyökustannusten heilahtelut. Voittomarginaalit kapenivat vuonna 2020, sillä ne reagoivat suhdannevaihteluun. Ne pysyivät kuitenkin huomattavasti vahvempina kuin taloudellisen toiminnan supistuessa olisi voinut odottaa, sillä niitä vakauttivat työpaikkojen säilyttämisjärjestelyt. Euroalueen yritykset pyrkivät yleensä pitämään työntekijät palkkalistoillaan laskusuhdanteen alkuvaiheessa, vaikka se pienentää voittomarginaaleja. Voittomarginaaleja pienentävää vaikutusta on hillitty valtion palkkatukijärjestelmillä. Kaiken kaikkiaan voittomarginaalien odotetaan toimivan yksikkötyökustannusten kehityksen puskurina ja kasvattavan hieman inflaatiopaineita vuonna 2023.

Odotuksena on, että öljyn ja muiden kuin energiaraaka-aineiden hinnanmuutokset vaikuttavat voimakkaasti tuontihintojen kehitykseen, jossa heijastuvat myös maltilliset ulkoiset hintapaineet arviointijakson loppupuolella. Tuontihinnat laskivat tuntuvasti vuonna 2020, mutta niiden odotetaan nousevan nopeasti vuonna 2021 lähinnä öljyn ja muiden kuin energiaraaka-aineiden hintojen nousun sekä toimitushäiriöistä johtuvan tuotantokustannusten nousun vuoksi. Muutosvauhdin odotetaan vaimenevan selvästi vuoteen 2023 saakka. Ulkoisia hintapaineita vaimentaa myöhemmin arviointijaksolla paitsi öljyn ja muiden raaka-aineiden kuin energian hintojen lasku myös odotus hintakehityksen yleisestä vaimeudesta maailmalla.

Maaliskuussa 2021 julkaistuihin asiantuntija-arvioihin verrattuna YKHI-inflaatio on nyt arvioitu 0,4 prosenttiyksikköä nopeammaksi vuonna 2021 ja 0,3 prosenttiyksikköä nopeammaksi vuonna 2022. Arvio vuoden 2023 näkymistä on ennallaan. Hintakehitys on arvioitu nopeammaksi kaikissa kolmessa YKHIn pääerässä arviointijakson kahtena ensimmäisenä vuonna. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio on nyt arvioitu nopeammaksi koko arviointijaksolla, sillä käyttämätön kapasiteetti on vähentynyt paremmin kuin maaliskuisissa arvioissa ennakoitiin, maailmantaloudessa on enemmän inflaatiopaineita ja oletukset erityisesti öljyn hinnan kehityksestä vaikuttavat muuhunkin inflaatioon. Öljyn hintaa koskevat oletukset ovat syynä myös YKHIn energiaerän kehityksen arvioimiseen huomattavasti nopeammaksi erityisesti arviointijakson kahtena ensimmäisenä vuonna. Myös YKHIn elintarvike-erän hintakehitys on arvioitu jonkin verran nopeammaksi kuin maaliskuisissa arvioissa. Hinnat ovat nousseet hieman odotettua nopeammin todennäköisesti tilapäisten säävaikutusten vuoksi, ja elintarvikeraaka-aineiden hintakehitys on ollut aiemmin oletettua vahvempaa.

5 Euroalueen talousnäkymiä koskevat vaihtoehtoiset skenaariot

Koska koronaviruspandemian etenemistä ja taloudellisia seurauksia on vaikea ennakoida minkäänlaisella varmuudella, sen vaikutusta tarkastellaan erikseen skenaarioissa, jotka ovat vaihtoehtoisia näiden eurojärjestelmän asiantuntijoiden laatimien kesäkuun 2021 arvioiden perusskenaariolle. Niissä käydään läpi joitakin mahdollisia kehityskulkuja.

Lievässä skenaariossa oletetaan, että terveydellinen kriisi päättyy vuoden 2021 lopulla ja taloudelliset menetykset jäävät tilapäisiksi. Vaikeassa skenaariossa oletetaan, että terveydellinen kriisi pitkittyy ja potentiaalinen tuotanto kärsii pysyvästi. Lievässä skenaariossa rokotukset etenevät nopeasti, kansalaiset suhtautuvat niihin myönteisesti ja ne tarjoavat tehokkaan suojan myös uusia virusmuunnoksia vastaan. Rajoituksia voidaan keventää nopeaan tahtiin, ja ne pystytään purkamaan loppuvuodesta 2021.^[17] Lisäksi viranomaiset ja talouden toimijat pystyvät tehokkaalla toiminnalla vähentämään rajoituksista aiheutuvia taloudellisia kustannuksia, mikä kohentaa luottamusta ja mahdollistaa matkustamisen ja matkailun piristymisen odotettua nopeammin. Vaikeassa skenaariossa pandemia voimistuu uudelleen lähikuukausina tarttuvampien virusmuunnosten levitessä. Rokotteiden teho ei riitä, vaan rajoituksia joudutaan pitämään voimassa vuoden 2023 puoliväliin saakka, mikä vaimentaa talouden toimintaa.^[18] Pandemia jättää talouteen pahemmat jäljet kuin perusskenaariossa, pankkien odotetut luottotappiot ja pääomavaatimukset kasvavat konkurssien lisääntyessä ja lainanottajien luottokelpoisuuden heiketessä, mikä vaikeuttaa luotontarjontaa yksityiselle sektorille. Vaikeassakin skenaariossa raha-, finanssi- ja makrovakauspoliittisten toimien oletetaan kuitenkin hillitsevän pahimpia rahoituksen saantia vaikeuttavia kerrannaisvaikutuksia. Maailmantalous kehittyy jokseenkin samaan tapaan kaikissa skenaarioissa. Verrattuna kriisiä edeltäneeseen tilanteeseen euroalueen vientikysyntä on lievässä skenaariossa vuoden 2023 lopussa noin 12 % suurempi, perusskenaariossa 9 % suurempi ja vaikeassa skenaariossa noin 2 % suurempi.

Lievässä skenaariossa BKT:n kasvu elpyy voimakkaasti ja palautuu kriisiä edeltäneisiin lukemiin jo vuoden 2021 kolmannella neljänneksellä. Vaikeassa skenaariossa näihin lukemiin päästään vasta vuoden 2023 lopulla (kuvio 4). Lievässä skenaariossa talous piristyy huomattavasti vahvemmin eli 2,5 % vuoden 2021 toisella ja 4,1 % kolmannella neljänneksellä.^[19] Taloudellinen toiminta voimistuu koko loppuvuoden ajan, kun rokotukset etenevät nopeasti ja luottamus kohenee. Näin talouskasvu voisi palautua pandemiaa edeltäviin lukemiin jo vuoden 2021 kolmannella neljänneksellä ja olisi vuoden 2022 puoliväliin mennessä nopeampaa kuin joulukuun 2019 asiantuntija-arvioissa (ennen pandemiaa) ennakoitiin. Vaikeassa skenaariossa taloudellinen toiminta lisääntyisi vaatimattomammin eli 0,6 % toisella ja 1,3 % kolmannella vuosineljänneksellä ja elpyisi sen jälkeenkin vähitellen. Talouskasvu olisi vaatimatonta vielä vuoden 2022 alussa, sillä rajoituksia kevennettäisiin vain vähitellen. Tässä skenaariossa pandemiaan ei löydettäisi enää uusia sopeutumiskeinoja, epävarmuus jatkuisi ja kerrannaisvaikutusten leviämistä rahoitusalalle voitaisiin lieventää vain osittain tukitoimenpiteillä. Vuoden 2022 jälkipuoliskolla talouskasvu on vaikeassa skenaariossa hieman nopeampaa kuin perusskenaariossa, sillä taloudessa on enemmän kiinniottopotentiaalia ja uuteen ympäristöön on pystytty sopeutumaan. Näin BKT saadaan vaikeassakin skenaariossa takaisin kriisiä edeltäneisiin lukemiin arviointijakson loppuun mennessä.

YKHI-inflaatio alkaa molemmissa skenaarioissa nopeutua lyhyellä aikavälillä, minkä jälkeen inflaatiokehitys eriytyy skenaarioissa kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon muuttuessa. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa inflaatiota nopeuttavat nimittäin lyhyellä aikavälillä samat keskeiset tekijät kuin perusskenaariossakin eli öljyn hintaa koskevat oletukset, vertailuajankohdan vaikutukset energiaerässä, tarjontakapeikot ja Saksan tilapäisen arvonlisäveroalennuksen päättymisen vaikutus. Käyttämätöntä kapasiteettia oletetaan olevan keskipitkällä aikavälillä vaikeassa skenaariossa enemmän kuin lievässä. Vuoden 2023 inflaatiovauhti olisi tällöin lievässä skenaariossa 1,7 % ja vaikeassa 1,1 %.

Työmarkkinat elpyvät lievässä skenaariossa nopeasti, sillä siinä oletuksena on, että hystereesivaikutukset pystytään pitkälti torjumaan työvoimapoliittisilla toimilla. Vaikeassa skenaariossa hystereesivaikutukset pystytään torjumaan vain osittain. Työttömyysaste on lievässä skenaariossa suurimmillaan vuonna 2021 ja palautuu sitten kriisiä edeltäneisiin lukemiin vuoden 2022 puoliväliin mennessä. Vaikeassa skenaariossa työttömyysaste ei sen sijaan palaa arviointijaksolla kriisiä edeltäneisiin lukemiin vaan työttömyys pysyy huomattavan suurena, kun työvoimaa on kohdennettava uudelleen eri sektorien tarpeiden mukaan. Työttömyys voi kasvaa mahdollisten konkurssien, yritysten haavoittuvuuden sekä mahdollisten hystereesivaikutusten vuoksi.