Yhteenveto

BKT:n kasvu oli vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä odotettua vahvempaa, mutta tuoreimpien tunnuslukujen perusteella sen arvioidaan hidastuneen toisella neljänneksellä ja nopeutuvan sitten maltillisesti vuoden loppuun asti. Talouden ilmapiiriä kuvaavat tunnusluvut ovat viime kuukausina heikentyneet edelleen koko euroalueella ja erityisesti kansainvälisestä kaupasta riippuvaisilla toimialoilla. Syynä ovat kansainvälisen kaupan jatkuva heikkous ja toimintaympäristöä edelleen leimaavat maailmanlaajuiset epävarmuustekijät (kuten protektionismin lisääntymisen uhka ja hallitsemattoman brexitin mahdollisuus). Ne heikentävät vientiyritysten tilauskantoja ja tehdasteollisuuden tuotanto-odotuksia ja todennäköisesti jarruttavat euroalueen talouskehitystä edelleen lähitulevaisuudessa. Kotimaisille markkinoille painottuvien palvelu- ja rakennusalojen tunnelmat ovat pysyneet kuitenkin viime kuukausina vakaampina, ja työmarkkinatilanne on edelleen kohentunut. Euroalueen talouskasvua tukevat kotimaiset perustekijät, kuten kasvua vahvasti tukeva rahapolitiikka, palkkojen nousu ja finanssipolitiikan jonkinasteinen keveneminen, ovat kaiken kaikkiaan edelleen jokseenkin kohdillaan. Lisäksi vientikysynnän odotetaan elpyvän vähitellen vuoden 2019 aikana ja antavan kasvulle sen jälkeen vahvempaa vetoapua arviointijakson loppuun asti. BKT:n kasvun arvioidaan hidastuvan 1,2 prosenttiin vuonna 2019 (1,8 % vuonna 2018) ja nopeutuvan sitten 1,4 prosenttiin vuosina 2020 ja 2021. BKT:n kasvu vuonna 2019 on nyt arvioitu hieman nopeammaksi kuin maaliskuun 2019 arvioissa, sillä se oli ensimmäisellä vuosineljänneksellä odotettua nopeampaa. Vuosikasvuarviota kuitenkin heikentää se, että myöhempien neljännesten kasvuarvioita on tarkistettu alaspäin kansainvälisen kaupan sitkeän heikkouden vuoksi, ja siksi myös kasvuperintö vuodelle 2020 on heikompi. Lisäksi keskipitkän aikavälin kasvuarvioita on tarkistettu alaspäin.

YKHI-inflaation odotetaan maltillistuvan tänä vuonna mutta piristyvän sitten ja olevan 1,6 % vuonna 2021. Energian hintainflaation hidastuminen jatkunee lyhyellä aikavälillä, sillä vertailuajankohta vaikuttaa inflaatiota hidastavasti ja öljyn hinnan oletetaan hieman laskevan. Myöhemmin energian hintainflaation odotetaan vakautuvan. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan vähitellen piristyvän talouskasvun myötä. Samalla työvoimakustannusten aiemman nousun pitäisi alkaa näkyä hinnoissa, jolloin katteetkin kohenevat. Maaliskuisiin asiantuntija-arvioihin verrattuna YKHI-inflaation arvioidaan nyt olevan vuonna 2019 hivenen nopeampaa öljyn hinnannousun vuoksi ja vuonna 2020 hivenen hitaampaa öljyn aiempaa jyrkempään hinnanlaskuun viittaavien oletusten vuoksi. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation arvioidaan nyt olevan lyhyellä aikavälillä hieman hitaampaa aiempaa heikompien tunnuslukujen vuoksi.^[1]

1 Reaalitalous

Euroalueen BKT:n kasvu piristyi vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä 0,4 prosenttiin. Vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä BKT kasvoi vain 0,2 % (ks. kuvio 1). Osasyynä piristymiseen olivat eräät erityistekijät, jotka vauhdittivat kasvua tilapäisesti. Joidenkin maiden vientikysyntä kasvoi jyrkästi, kun Ison-Britannian tuontikysyntä oli poikkeuksellisen vahvaa alkuperäisen brexit-ajankohdan edellä. Saksassa yksityinen kulutus vilkastui vahvasti sitä mukaa kun henkilöautojen rekisteröinti lisääntyi autotuotannossa vuoden 2018 jälkipuoliskolla esiintyneiden häiriöiden poistumisen myötä. Yksityinen kulutus sai vetoapua myös finanssipoliittisista toimista, jotka tulivat voimaan ja todennäköisesti myös vaikuttivat voimakkaimmin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Lisäksi leuto sää hyödytti rakennusalaa joissakin maissa. Italiassa kasvun vahvistumisen taustalla oli teollisuustuotannon jonkinasteinen piristyminen loppuvuoden 2018 poliittisesta epävarmuudesta aiheutuneen rajun supistumisen jälkeen.

Indikaattorien perusteella kasvu on hidastumassa lyhyellä aikavälillä suhteellisen vahvan ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Euroopan komission kokoama talouden ilmapiiri-indikaattori (Economic Sentiment Indicator) on viime kuukausina laskenut yleisesti euroalueen eri maissa ja lähestynyt pitkän aikavälin keskiarvoaan. Laskun taustalla on pääasiassa tehdasteollisuuden tunnelmien synkkeneminen entisestään, kun tämänhetkinen tilauskanta arvioidaan aiempaa heikommaksi ja tuotanto-odotukset ovat aiempaa pessimistisemmät. Syynä näyttäisivät olevan kansainvälisen kaupan jatkuva heikkous sekä epävarmuus, joka liittyy etenkin kansainvälisiin kauppakiistoihin ja brexitiin. Kotimaisille markkinoille painottuvien palvelu- ja rakennusalojen tunnelmat ovat pysyneet kuitenkin viime kuukausina jokseenkin muuttumattomina, ja myös kuluttajien luottamus on pysynyt yllä varsin hyvin. Ostopäällikköindeksien viimeaikainen kehitys vahvistaa kuvaa toimialojen välisistä kehityseroista: tehdasteollisuudessa indeksi jää selvästi alle nollakasvun kynnysarvon (50), kun taas palvelu- ja rakennusaloilla kynnysarvo ylittyy reilusti. Kaiken kaikkiaan tuoreimmat tunnusluvut viittaavat kasvun heikkenemiseen toisella vuosineljänneksellä (lähinnä Saksassa ja Italiassa), mikä johtuu osaksi kasvua ensimmäisellä neljänneksellä vauhdittaneiden tilapäisten tekijöiden väistymisestä.

Perusskenaariossa on keskipitkän aikavälin oletuksena, että maailmanlaajuiset kasvua haittaavat tekijät väistyvät vähitellen ja euroalueen talouskasvun perustekijät vahvistuvat jälleen (ks. taulukko 1). Perusskenaariossa oletetaan, että Iso-Britannia irtautuu EU:sta hallitusti, että kansainvälisen kaupan tulevaisuutta koskeva epävarmuus vähitellen normalisoituu ja erityisesti että käyttöön ei oteta enää uusia protektionistisia toimia jo ilmoitettujen lisäksi. Hälvetessään nämä kasvua haittaavat tekijät antavat tilaa erinäisille suotuisille perustekijöille. EKP:n rahapolitiikan oletetaan jatkuvan vahvasti kasvua tukevana ja välittyvän edelleen talouteen. Luotonanto rahoitussektorin ulkopuoliselle yksityiselle sektorille vauhdittunee maltillisesti arviointijakson loppua kohden saaden vetoapua matalista koroista sekä pankkien suotuisista kotitalous- ja yrityslainaehdoista. Velkataakan purkamistarpeiden väheneminen kaikilla toimialoilla tukee sekin yksityisen kulutuksen kasvua. Yksityisen kulutuksen ja asuinrakennusinvestointien kasvu saanee tukea myös nopeutuvasta palkkojen noususta ja nettovarallisuuden kasvusta sekä työttömyyden vähenemisestä. Euroalueen viennin odotetaan hyötyvän vientikysynnän arvioidusta elpymisestä, ja finanssipolitiikan odotetaan olevan lievästi elvyttävää koko arviointijakson ajan (ks. osa 3).

Eräiden kasvua tukevien tekijöiden väistyminen hidastanee kuitenkin talouskasvua arviointijakson loppupuolella. Teknisten oletusten perusteella nimelliskorot pysyvät matalina mutta nousevat maltillisesti arviointijaksolla. Yritysten investointien kasvun odotetaan heikkenevän huomattavasti. Syynä ovat pitkään jatkunut yritysten heikko luottamus ja eräiden verokannustimien päättyminen. Myös työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan keskipitkällä aikavälillä, kun työvoiman saatavuusongelmat käyvät yhä kahlitsevammiksi joissakin maissa ja palkkakustannukset kasvavat.

Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvun odotetaan vauhdittuvan vuonna 2019 mutta hidastuvan vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2019 reaalituloja kasvattavat käytettävissä olevien nimellistulojen nopeampi kasvu ja kuluttajahintainflaation hidastuminen. Vuosina 2020 ja 2021 taas nimellistulojen kasvun heikkeneminen ja inflaation vähittäinen nopeutuminen vaimentanevat reaalitulojen kasvua. Arviona on, että vuosina 2019 ja 2020 bruttopalkat vaikuttavat käytettävissä olevien nimellistulojen kasvuun jonkin verran aiempaa vähemmän (työllisyyden kasvun hidastumisen vuoksi) ja että vuonna 2021 bruttopalkkojen vaikutus pysyy jokseenkin muuttumattomana. Muiden henkilökohtaisten tulojen kuin palkkatulojen arvioidaan kasvavan maltillisesti arviointijaksolla ja seurailevan suunnilleen (bruttotoimintaylijäämällä mitattujen) voittojen kehitystä. Tulonsiirtojen nettovaikutuksen odotetaan muuttuvan positiiviseksi vuonna 2019 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010. Taustalla ovat sekä välittömien verojen kevennykset että kotitalouksien tulonsiirtojen kasvu. Vuosina 2020 ja 2021 nettovaikutuksen odotetaan olevan jälleen kutakuinkin neutraali, kun kotitalouksien tulonsiirrot pienenevät ja välittömistä veroista saatavat tulot vähitellen kasvavat.

Yksityisen kulutuksen arvioidaan olevan vankkaa arviointijaksolla. Arviona on, että yksityisen kulutuksen kasvu nopeutui vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä käytettävissä olevien reaalitulojen vankan kasvun tuella. Jokseenkin vahvana pysynyt kuluttajien luottamus, odotukset työmarkkinatilanteen kohenemisesta ja työntekijää kohden laskettujen reaalipalkkojen nousu viittaavat siihen, että kulutuksen kasvu on seuraavien vuosineljännesten aikana vahvaa ja saa lisätukea finanssipolitiikan keventämisestä joissakin maissa. Sen jälkeen oletuksena on, että työllisyyden kasvun vähittäinen hidastuminen ja tulonsiirtojen vaikutuksen neutralisoituminen heikentävät yksityistä kulutusta.

Suotuisat rahoitusolot ja nettovarallisuuden kasvu tukenevat yksityisen kulutuksen kasvua. Pankkilainojen nimelliskorkojen arvioidaan nousevan arviointijaksolla maltillisesti mutta pysyvän edelleen matalina. Odotuksena kuitenkin on, että lainakorkojen nousun vaikutus bruttomääräisiin korkomenoihin jää pieneksi, sillä kotitalouksien velat ovat pitkäaikaisia, ja vain suhteellisen pieni osa niistä on vaihtuvakorkoisia. Bruttomääräisten korkomenojen odotetaankin pysyvän pieninä ja tukevan siten edelleen yksityistä kulutusta. Sen lisäksi yksityistä kulutusta tukenee se, että bruttomääräisten korkotulojen odotetaan kasvavan jonkin verran pääasiassa korkoa tuottavien varojen jatkuvan karttumisen vuoksi. Myös nettovarallisuuden arvioidaan edelleen kasvavan kiinteistöomistusten vankkana jatkuvan arvonnousun ansiosta. Lisätukea kulutus saanee paitsi velkataakan purkamisen etenemisestä myös nettovarallisuuden kasvusta.

Asuinrakennusinvestointien kasvun odotetaan jatkuvan, joskin aiempaa maltillisempana. Rakennusalan vakaa luottamus ja rakennuslupien määrän kasvu viittaavat siihen, että asuinrakennusinvestointien kasvu jatkuu seuraavina vuosineljänneksinä. Kasvun odotetaan kuitenkin hidastuvan. Hidastumisesta kertovat myös kyselytutkimukset, joissa kodin remontointia ensi vuoden aikana suunnittelevien kotitalouksien osuus on laskenut. Asuinrakennusinvestointien kasvua voivat hidastaa myös yhä kahlitsevammiksi käyvät rakennusalan kapasiteettirajoitteet ja joidenkin maiden epäsuotuisa väestökehitys.

Yritysten investointien odotetaan kasvavan arviointijaksolla, joskin melko vaimeasti. Yritysten investointien kasvun arvioidaan hidastuneen vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä, ja sen odotetaan olevan vuoden mittaan melko vaimeaa. Syynä ovat jokseenkin heikko kansainvälisen kaupan kehitys ja sitkeät huolet kauppapolitiikasta, mahdollisesta Ison-Britannian sopimuksettomasta EU-erosta ja Kiinan talouskasvun ennakoitua rajummasta hidastumisesta. Useiden suotuisien perustekijöiden odotetaan kuitenkin yleisesti tukevan edelleen yritysten investointeja euroalueella. Kapasiteetin käyttöaste ylittää ensinnäkin edelleen pitkän ajan keskiarvon, ja tavanomaista suurempi osa teollisuusyrityksistä kertoo laitepulan rajoittavan tuotantoa. Lisäksi rahoitusolojen odotetaan pysyvän arviointijaksolla suotuisina, ja kun voittojenkin odotetaan kasvavan, yrityksille viime vuosina kertynyt merkittävä likvidien varojen ylimäärä suurentunee entisestään. Yritykset saattavat myös korjata työvoimapulasta johtuvia tarjontaongelmia lisäämällä investointeja.

Euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin kasvun arvioidaan olevan vaimeaa vuonna 2019 mutta piristyvän sitten arviointijakson mittaan suunnilleen vientikysynnän kehitystä noudatellen. Vuoden 2018 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin kasvu oli heikkoa ja vientimarkkinaosuudet pienenivät. Vuoden viimeisellä neljänneksellä vienti kasvoi kuitenkin odotettua vahvemmin ja jopa vientikysyntää enemmän, joskin syynä olivat osaksi yksittäiset tekijät. Kun lisäksi lyhyen aikavälin tunnusluvut ovat edelleen vaisuja, kansainvälinen toimintaympäristö on epäsuotuisa ja maailmantaloutta vaivaa sitkeä epävarmuus, arvioidaan euroalueen viennin kasvun heikentyneen vuoden 2019 alkupuoliskolla ja jääneen vientikysynnän kasvua hitaammaksi. Keskipitkällä aikavälillä euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin arvioidaan piristyvän ja kasvavan jokseenkin samaa tahtia vientikysynnän kanssa. Ilman kaupan epävarmuuden tuomia haittavaikutuksia hintakilpailukyvyn paraneminen voisi vauhdittaa vientimarkkinaosuuksien kasvua enemmänkin, mutta euroalueen vienti koostuu valtaosin investointeihin liittyvistä tuotteista, joiden vientiin kauppapoliittinen epävarmuus vaikuttaa erityisen haitallisesti. Lyhyellä aikavälillä myös euroalueen ulkopuolelta tulevan tuonnin kasvun odotetaan heikkenevän heijastellen viennin kehitystä ja joidenkin euroalueen maiden heikkoa investointi- ja talouskehitystä. Sen jälkeen tuonti euroalueen ulkopuolelta kasvanee suurin piirtein samaa tahtia kuin kokonaiskysyntä (kotimainen kysyntä + vienti). Odotuksena on, että nettoviennin vaikutus BKT:n kasvuun on vuoden 2019 loppuosan negatiivinen ja vuodesta 2020 alkaen neutraali.

Työvoiman saatavuusongelmat vaimentanevat työllisyyden kasvua paitsi lyhyellä aikavälillä (osittain tilapäisten tekijöiden vuoksi) myös myöhemmin arviointijakson aikana. Työllisyyden kasvun arvioidaan hidastuvan vuonna 2019 pääasiassa siksi, että eräiden maiden heikko talouskasvu näkyy työllisyyskehityksessä viiveellä. Vuonna 2020 työllisyyden odotetaan jälleen kasvavan jonkin verran nopeammin talouskasvun vahvistumisen ansiosta. Vuonna 2021 työllisyyden kasvun arvioidaan taas hidastuvan, kun työvoiman saatavuusongelmat jarruttavat sitä entisestään ja myös työvoiman kysyntä hellittää talouskasvun heikkenemisen myötä.

Työvoiman kasvun odotetaan maltillistuvan arviointijaksolla. Työvoiman odotetaan edelleen kasvavan. Kasvuodotuksen taustalla ovat työperäistä nettomaahanmuuttoa koskevat arviot, odotukset pakolaisten integroitumisesta työmarkkinoille ja työvoimaosuuden jatkuva kasvu. Näiden tekijöiden odotetaan kuitenkin väistyvän arviointijakson mittaan, joten väestön ikääntyminen heikentää työvoiman kasvua aiempaa voimakkaammin, kun iäkästä väestöä poistuu työvoimasta enemmän kuin nuoria tulee työvoiman piiriin.

Työttömyysasteen odotetaan laskevan 7,3 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä. Työttömyysaste oli vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä 7,8 % eli alempi kuin kertaakaan sitten vuoden 2008 kolmannen neljänneksen. Työttömyysasteen arvioidaan pysyvän kutakuinkin nykytasollaan koko vuoden 2019 ja alkavan sen jälkeen laskea. Työttömien määrän arvioidaan vähenevän arviointijakson loppuun mennessä noin 0,8 miljoonalla eli 12,9 miljoonaan. Silloinkin se on yhä jonkin verran suurempi kuin kriisiä edeltänyt pohjalukema (12,2 miljoonaa). Työttömyysasteen odotetaankin laskevan tasaisesti kaikissa maissa, mutta maiden väliset erot pysynevät yhä huomattavina.

Työn tuottavuuden kasvun arvioidaan piristyvän arviointijaksolla. Työn tuottavuus kasvoi vahvasti vuonna 2017, mutta vuonna 2018 työntekijää kohden laskettu tuottavuuskasvu hidastui talouskasvun odottamattoman vaimenemisen myötä. Tuottavuuden kasvun odotetaan nopeutuvan maltillisesti vuoden 2019 loppuosan aikana, kun talouskasvu jälleen voimistuu. Keskipitkällä aikavälillä työn tuottavuuden kasvu jäänee hieman kriisiä edeltänyttä keskiarvoaan (1,0 %)^[4] heikommaksi.

Maaliskuun 2019 asiantuntija-arvioihin verrattuna BKT:n kasvun arvioidaan nyt olevan nopeampaa vuonna 2019 ja hitaampaa vuosina 2020 ja 2021. BKT:n odotettua vahvempi kasvu vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä jättää kokonaan varjoonsa muiden neljännesten kasvuarvioiden heikennykset, jotka johtuvat 1) kasvua ensimmäisellä neljänneksellä nopeuttaneiden tilapäistekijöiden väistymisestä, 2) maailmanlaajuisten poliittisten epävarmuustekijöiden (kuten brexitin ja kauppakiistojen) aiheuttamasta luottamusilmapiirin heikkenemisestä ja vientikysyntää koskevien oletusten madaltamisesta sekä 3) Italiaa koskevasta sitkeästä poliittisesta epävarmuudesta. Lyhyen aikavälin näkymien huonontuminen heikentää myös kasvuperintöä vuodelle 2020. Keskipitkän aikavälin arvioita on tarkistettu alaspäin vain hieman.

2 Hinnat ja kustannukset

Keskimääräisen YKHI-inflaatiovauhdin odotetaan olevan 1,3 % vuonna 2019 mutta nopeutuvan sitten niin, että se on 1,6 % vuonna 2021 (ks. kuvio 2). Kokonaisinflaation hidastuminen vuonna 2019 johtuu pääasiassa energian hintojen perusteella lasketun YKHI-inflaation huomattavasta hidastumisesta vertailuajankohdan vaikutusten ja raakaöljyn eurohinnan hienoisen laskun vuoksi. Vuosina 2020 ja 2021 energian hintojen perusteella lasketun YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan hillitysti noudatellen muun muassa hieman laskevaa öljyfutuurien hintakäyrää. Elintarvikkeiden hintojen perusteella lasketun YKHI-inflaation ennakoidaan ensin hidastuvan lyhyellä aikavälillä elintarvikeraaka-aineiden hinnannousun hidastumisen myötä ja pysyttelevän sen jälkeen 2 prosentin tuntumassa. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio nopeutunee kuluvan vuoden jälkeen asteittain niin, että se on 1,6 % vuonna 2021. Nopeutumisen odotetaan saavan tukea talouden elpymisestä, joka jatkuu hidastumisestaan huolimatta edelleen. Lisäksi työmarkkinatilanteen kiristyminen edistänee edelleen palkkojen nousua, ja yksikkökatteet elpynevät talouskasvun jälleen vauhdittuessa ja työvoimakustannusten aiemman nousun siirtyessä hintoihin, mikä lisännee kotimaisia kustannuspaineita. Muiden raaka-aineiden kuin energian hintojen nousun odotetaan senkin vauhdittavan ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettua YKHI-inflaatiota.

Työmarkkinatilanteen jatkuvan kiristymisen myötä työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten kasvun arvioidaan vauhdittuvan 2,5 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä (vuonna 2018 kasvuvauhti oli 2,2 %). Sen sijaan yksikkötyökustannusten kasvun odotetaan maltillistuvan jonkin verran arviointijaksolla tuottavuuden kasvun nopeutumisen myötä mutta olevan yhä viime vuosia vahvempaa. Vuonna 2018 yksikkötyökustannusten kasvu jyrkkeni tuottavuuskehityksen suhdanneluonteisen heikkenemisen ja työntekijäkohtaisiin palkansaajakorvauksiin vaikuttaneiden kertaluonteisten tekijöiden vuoksi. Tärkein palkkojen nousua edistävä tekijä on työmarkkinatilanteen ennakoitu kiristyminen entisestään joissakin osissa euroaluetta. Niissä euroalueen maissa, joissa palkanmuodostus on osittain kytketty toteutuneeseen inflaatiokehitykseen, nimellispalkkojen nousua vauhdittanee noususuhdanteen lisäksi myös kahden viime vuoden aikana nopeutunut kokonaisinflaatio. Joissakin maissa tehdyt minimipalkkojen korotukset voivat nekin näkyä palkkajakaumassa.

Katteiden odotetaan kehittyvän arviointijaksolla myönteisemmin kuin vuonna 2018. Katteet ovat supistuneet viime vuosineljänneksinä yksikkötyökustannusten äkillisen kasvun ja kaupan vaihtosuhdetta heikentäneen öljyn aiemman hinnannousun vuoksi. Näiden katteita supistavien tekijöiden odotetaan väistyvän talouskasvun vauhdittuessa ja kaupan vaihtosuhteen kohentuessa (ks. kehikko 3).

Ulkomaisten hintapaineiden odotetaan pienenevän vuonna 2019 ja kasvavan sitten maltillisesti arviointijakson loppuun asti. Tuonnin deflaattorin vuotuisen kasvun ennakoidaan hidastuvan vuonna 2019 edellisvuodesta ja nopeutuvan sitten jonkin verran. Delflaattorin kasvu seurailee vahvasti öljyn hintamuutoksia: ne nostivat tuontihintoja vuonna 2018 mutta vaikuttavat tuontihintoja laskevasti vuonna 2019. Toisaalta muiden raaka-aineiden kuin öljyn hintojen nousun ja maailmantalouden pohjainflaation nopeutumispaineiden odotetaan vauhdittavan tuontihintojen nousua, tosin maltillisesti.

YKHI-inflaation arvioidaan nyt olevan vuonna 2019 nopeampaa ja vuonna 2020 hitaampaa kuin maaliskuun 2019 asiantuntija-arvioissa. Tarkistusten taustalla on pitkälti energian hintainflaatio, jonka arvioidaan nyt nopeutuvan huomattavasti vuonna 2019 (öljyn hinnan voimakkaamman nousun vuoksi) ja hitaampaa vuonna 2020 (jyrkemmin laskevan öljyfutuurien hintakäyrän vuoksi). Lisäksi iIman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation arvioidaan nyt olevan lyhyellä aikavälillä hivenen hitaampaa aiempaa heikompien tunnuslukujen takia.

3 Julkisen talouden näkymät

Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen odotetaan olevan kokonaisuutena hieman elvyttävää koko arviointijakson ajan. Finanssipolitiikan mittarina käytetään suhdannekorjatun perusjäämän muutosta puhdistettuna valtion finanssisektorille antamasta tuesta. Euroalueen finanssipolitiikka oli vuonna 2018 neutraalia, mutta vuonna 2019 sen arvioidaan muuttuvan hieman elvyttäväksi. Syynä ovat pääasiassa välittömien verojen kevennykset sekä joissakin maissa tehtävät julkisten menojen lisäykset. Vuonna 2020 finanssipolitiikan elvytysvaikutusta lisännevät uudet välittömien verojen ja sosiaaliturvamaksujen kevennykset sekä tulonsiirtojen kasvu, ja vuonna 2021 finanssipolitiikan odotetaan kevenevän vielä hieman lisää, kun joissakin maissa kasvatetaan julkisia menoja ja kevennetään välittömiä veroja.

Euroalueen julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan heikkenevän vuonna 2019 ja pysyvän sitä seuraavina vuosina suurin piirtein ennallaan. Velkasuhteen supistuminen sitä vastoin jatkuu. Julkisen talouden alijäämäsuhteen kasvu johtuu siitä, että suhdannekorjatun perusjäämän odotetaan heikkenevän elvyttävän finanssipolitiikan vuoksi. Sen vaikutusta kuitenkin lieventää korkomenojen hienoinen supistuminen, kun aiempaa korkeakorkoista velkaa korvataan matalakorkoisemmalla. Julkisen talouden velkasuhteen supistuminen saa tukea siitä, että velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin ero käy yhä suotuisammaksi ja että julkisessa taloudessa on jatkuva perusylijäämä, joka tosin supistuu ajan mittaan.

Alijäämäsuhteen kehitysnäkymät ovat aavistuksen valoisammat kuin maaliskuun 2019 asiantuntija-arvioissa. Alijäämäsuhteet on nyt arvioitu hieman pienemmiksi kuin maaliskuussa sen vuoksi, että vaikka finanssipolitiikan edelleen oletetaan olevan hieman elvyttävää, elvytysvaikutus on nyt oletettu jonkin verran pienemmäksi. Koska alijäämäsuhdetta koskevia arvioita tarkistettiin vain aavistuksen, velkasuhdetta koskeva arvio pysyy kutakuinkin muuttumattomana.